Iltaa täältäpäin maailmaa! Kello läheneekin jo puolta yhtätoista illalla, tuntuu menevän ylitöiksi tänään kun tulin vasta suihkusta. Eli kuten arvaatte, hyvin saan täällä edelleen ajan kulumaan. Meitsi vissiin koittaa tehdä ja kokea kaiken saman viidessä kuukaudessa, mitä muuit ovat tehneet täällä kahdessa vuodessa. Ei ihme, että tulee pitkiä päiviä;)Mukavaa kirjoiteltavaa löytyisi vaikka joka päivältä, mutta kun tää konekin tuntuu sanovan pian sopimuksen irti, niin pitää vähän tiivistää.(tiivitäminen ei tosin ole vahvimpia puoliani) Tänään tuli käveltyä ja myös juostua jonkin verran, tosin tennareilla, ei lenkkareilla kuten voisi luulla. Aamulla starttasin kohti lauttarantaa ja Puxin puolen kangasmarkkinoita, joiden edessä oli määrä tavata tämän päivän Old Shikumen Houses Tourin muu ryhmä ja saksalainen opas, Heidi. Ennen kuin pääsin matkaan sain heti aamutuimaan puhelun, kiinaksi, siis kokonaan kiinaksi. No hetken kuluttua soikin lankapuhelin ja hotellin respasta soittivat, että minulle on lähetys. No se lähetti, joka toimitti aamulla ne liput viikonlopun Huang Shanin eli Keltaisten vuorten matkaa varten, oli tietysti soittanut. Pian ukkeli olikin jo oven takana ja vaihdoin liput isoon nippuun käteistä, tällä kertaa tosin kuitin kanssa! Siinä lähtöpuuhissa tuli vielä siivoojakin paikalle, joten samalla koitin elehtimällä kertoa hänelle, että toivomme myös imurointia. Eli ei muuta kuin vanhat kunnon pantomiimitaidot käyttöön, kai nyt kaikki imurointia osaa esittää ja poimia langanpätkiä lattialta..
Lauttamatka joen yli kustantaa yhden rämpylän ja kestää muutaman minuutin. Todella kätevä ja nopea tapa vaihtaa puolta ja samalla sai nauttia mukavasta ”aamu-usvasta”, kuten kuvasta näette. Ilma kyllä kirkastui nopeasti ja päivällä oli taasen sellaiset reilut parikymmentä ja aurinkoa. Kyllä tässä jo muutama kylmenpi päivä välissä olikin.
Olin paikalla hyvissä ajoin tai niin luulin, kunnes juutuin kokeilemaan erilaisia talvitakkeja yhden räätälin kojuun ja vasta kun Peter soitti, huomasin että olin jo myöhässä kokoontumisesta. Sanoin vaan puhelimeen, että mun pitää juosta ja en voi nyt puhuu…no laitoin perään viestin, että ei tässä mitään suurempaa hätää ole..
Teimme kierroksen Shanghain vanhimmissa rakennuksissa, apteekissa ja sairaalan aulassakin. Ehdottomasti ainutlaatuista ja näkemisen arvoista oli päästä pienille kujille, jossa edelleen asui vanhoja ihmisiä Shikumen taloissaan. Jälleen oli loistava opas ja kiitos hänen hyvien suhteidensa ja pitkän kiinassa olonsa, pääsimme myös sisään yhden 91-vuotiaan rouvan luokse. Käsittämätöntä miten ihmiset voivat asua vielä 2000-luvulla. Tälläkin vanhalla rouvalla olisi ollut mahdollisuus muuttaa parempiin oloihin, mutta hän ei missään tapauksessa halua, koska on asunut koko ikänsä samassa paikassa. Opas kertoi, että ihmiset ovat kuitenkin tosi onnellisia omissa pienissä yhteisöissään, joissa toinen toista autetaan kaikissa päivittäisissä askareissa. Kyseisellä kujalla esimerkiksi yhdellä oli pesukone, joten hän pesi kaikkien pyykit. Ihmiset olivat muutenkin hyvin onnellisen ja iloisen oloisia ja saimme kurkistella ja ihmetellä rauhassa heidän elämäänsä. Siellä keskellä kujaa, kujan yli menevän pyykkinarun välistä pilkistää se toinen Shanghai jossa me elämme; Financial Tower ja muut pilvenpiirtäjät Pudongin business alueella. Kiehtovaa!
Kiertelyn lopuksi nautitun kiinalaisen lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä juoksemaan lauttarantaan ja kohti Super Brand Malin leffateatteria. Olin mennyt sopimaan erään jenkkirouvan kanssa leffatreffit vielä samalla päivälle ja ei auttanut kuin juosta lauttarannasta koko matkan ja silti myöhästyin. Ei ollut meinaan mikään huikea näky kun pääsin perille, hippasen oli kuuma tällä kelillä ja meikän varusteilla ja isolla käsilaukulla, tietysti:). No saatiin liput leffaan, taisi olla jopa 6 katsojaa meidän lisäksi. Ajateltiin, että katsotaan Shanghai Dailyn mainostama Waiting in Bejing ihan maisemien vuoksi. Mukavaksi romanttiseksi leffaksi se osoittautuikin, etenkin kun liput oli vaan 3 euroa. Kyllä oli muuten huikeita maisemia sekä Pekingistä että Yunnanin provinssista.
Iltatuimaan heitin vielä keikan salille, vuorossa oli intialaisen yogan kokeilua sekä puolen tunnin body tunti. Yllätyksekseni tunnilla oli porukkaa ihan pipona ja syykin selvisi kun ohjaaja astui parketille…:) Ihan mukavaa, melko rankkaa, mutta ei mitään viime lauantaiseen balettikokeiluun verrattuna. Meikähän oli siellä kuin norsu posliinikaupassa niiden suht pienien kiinalaisten kanssa. Ja tälle kertaa ne tosiaan olivat treenanneet ennekin. Sain loistavaa opastusta sekä ohjaajalta ja että muilta, mutta tästä huolimatta oli työn ja tuskan takana muistaa jännittää masua, suoristaa nilkat ja polvet, asettaa kädet ja sormet oikein, rentouttaa hartiat, jne…ja tämä kaikki musiikin kanssa liikkuen, helppoa, etenkin kun on näinkin hyvä rytmitaju!! Olin ihan sairaan poikki tunnin jälkeen ja hiestä märkä…mulla oli ollut pikkasen eri luulot kiinalaisten baletista. Just kun pääsin ajattelemasta, että tää body tunti on ainakin aika iisi, niin lähdettiin miestenpunnerruksiin, nää yllättää aina!
(kuvat tämän päiväiseltä kierrokselta Shikumen korttelissa, vanhassakaupungissa)
Mutta nyt nukkumatti kutsuu, huomiselle on taas suuret suunnitelmat!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti