Muuria ihmettelemassa

Sumuista torstaiaamua Shanghaista!

Tanaan kaupunki nayttaytyykin sitten hieman harmaanpana. Ilmanlaatu vaihtelee aika lailla, myos saman paivan aikana. Eilen oli lahes parikymmenta astetta ja aurinkoa. Loppuviikoksi kuulemma kylmenee, mutta sepa ei meita haittaa, silla suuntaamme palmujen alle lampimaan. Lennamme yota vasten Singaporeen ja Bintan saaren lampoon kahdeksaksi paivaksi! Tama siis on ihan loma reissu (omalla kohdallani voi vaan kysya mitakohan ne muut ovat olleet) mutta nimenomaan lomareissu myos Peterille, viime kesan kesalomaa itseasiassa. (kone joudutaan kuitenkin ottamaan kuulemma mukaan, vaikka olen koittanut neuvotella sen jattamisesta kotiin...) kuvat Pekingista

Jaahas, mutta itse asiaan ei Pekingin reissuun. Pikku flunssasta huolimatta reissu "Pohjoiseen paakaupunkiin" meni varsin mukavasti ja aika riitti kaikkien tarkeimpien nahtavyyksien lapikayntiin. Saavuimme Pekingiin tiistai-iltana tosi myohaan, Peter kun oli paivan viela ollut Hangzhoussa, joten ehdimme vasta myohaiselle lennolle. Majoituimme Peterille jo tutuksi tulleeseen Swissotelliin, jonka aula lupailikin melko mukavan tasoista majoitusta. No kiinalaiseen tapaan ulkokuori oli hieman sisusta parempi, mutta ihan mukava huone kuitenkin. (Kiinassa noita tahti tosiaan jaetaan eri perustein..) Aamiainenkin oli ensi kertaa jo muutakin kuin taikinapalloja ja paistettua nuudelia. Oikein hyvaa melamiinimunakasta oli mm. tarjolla ja herkullisia hedelmia. Hotellissa parasta oli kuitenkin sijainti, aivan metro 2 linjan vieressa, hotellin sisaankaynista suoran metrolle, tosi napparaa. Itse asiassa metrot toimivat tosi hyvin Pekingissa ja linjoja oli paljon. Vakeakaan ei ollut tungokseen asti, joten ajelin metrolla lahes koko viikon. Kerran kun piti ottaa taksi, niin jo oli kuskeilla vaikeaa. Ensimmainen ei nahnyt lukea osoitekorttiani ja toinen ei muka tiennyt missa se on, (Hotelli oli isojen katujen risteyksessa, ihan pelipaikoilla...) kolmannen kohdalla onnisti. Siina taksien vaihtorytakassa sitten onnistuin ilmeisesti hukkaamaan hyvan opaskirjani jonnekin taksiin kun koitin etsia sopivan kokoista karttaa kuskille...harmitti kylla kun huomasin sen vasta hotellilla. No ei voi mitaan, Lonely Planet China sentaan on viela tallella.

Keskiviikosta perjantaihin kiertelin itsekseni kaupungilla, la-su Peter piti vapaata ja silloin teimme tehoiskuja moniin nahtavyyksiin. Preferoin edelleen kavelya, vaikka keskiviikkona vihmoikin aikamoinen tuuli ja hiekkaa lensi suu ja silmat tayteen. Olikon se sita sielta aavikolta vaiko ihan rakennuksilta, mutta arsyttavaa kuitenkin. Kappailin kiinalaisten asuttamilla Hutongeilla eli vanhoisssa kortteleissa, joita tosin puretaan kovaa vauhtia koko ajan. Siella oli taas melkoinen vilina ja kattilat ja padat hoyrysivat lounasruokailijoita odotellen. Jatkoin matkaani Pekingin oopperaa 1900-luvun alkupuolella ulkomailla tunnetuksi tehneelle Mei Lanfangin talolle, jossa esiteltiin oopperan historiaa, puvustusta ja rekvisiittaa. Mei Lanfang tunnettiin erityisesti kuuluisimpana Dan osan (naisen) esittajana. Aika mielekiintoinen kokonaisuus. Talolta jatkoin jokirantaan, joka sinaansa olikin ihan kaunis, ainut vaan etta oli taidettu Olympialaisturisteja lahinna ajatellen laittaa koko ranta tayteen kuppiloita teksteilla Heineken ja Budweiser varustettuina, nyt nayttivat melko kuolleita kun ei juuri turisteja liikkunut...Sikali erittain loistava aikaa tama loppusyksy kun turistit ovat lahes kadonneet. Kiinan mittapuussa siis tarkoittaa sita, ettei ihan joka paikkaan ole monen tunnin jonoa...

Loppupaivan kiertelinkin erilaisilla kujilla ja taisin piipahtaa taas jossakin temppelissa ja puistossa. Talla kertaa paatin jattaa katukeittiot valiin ja ostin iltapaivalla leipomosta pahkinaleivan ja pullon jumppakolaa.

Seuraavana paivana suuntasin heti aamusta Tiananmenin aukion kautta aikoinaan taviksilta suljettuna olleeseen Kiellettyyn kaupunkiin. Maon kuvan siella komeili heti portilla ja ihan oli aukio saman nakoinen kuin tv:ssa, kerrankin jokin Kiinassa on "aitoa":) Kielletty kaupunkin oli tosiaan melko vaikuttava ilmestys ja suuri! Siella riitti kylla kierreltavaa ja sen paalle viela kapusin kaupungin pohjoispaassa sijaisevaan Jingshan-puistoon ihailemaan nakymia kaupunkiin ylailmoista. Kokonaisuus on toteutettu feng shui -periaatteen mukaan ja puiston paassa on viela Rumputorni. Siina sita tulikin kulttuuria kerrakseen, joten olikin korkea aika suunnata katsastamaan Pekingin ostostarjonnan. Itse keskustassa nain ensimmaista kertaa vahan modernimman tyyppista rakennelmaa, mutta kadut olivat silti aika kommunistisen tyylisia, pitkia, suoria, monta kaistaa samaan suuntaan. Itse keskusta oli muutenkin aika lailla erilainen kuin Shanghaissa, paljon "harmaanpi" auringosta huolimatta ja rakennukset aika matalia. Liikenne Pekingissa tokkii viela vahan enemman kuin Shanghaissa, ei tainnut Peter olla yhtenakaan iltana kotona juuri ennen puolta kahdeksaa. Illalla loysimme kivan korealaisen ihan hotellin kulmilta. Jattikatkaravut ja muut grillatut lihat olivat kuulemma hyvia, itse en flunssaisena keskittynyt juuri muuhun kuin niistamiseen. Melko isot kuviot muuten Pekingissa, ravintolaan pamahti suomalaispari ja kyselivat menuun suosituksia...ja paikka ei ollut iso, eika paakadulla...

Perjantaina onnistuin pyydystamaan itselleni vihdoin talvikengat, alesta ja vielapa sopivan kokoiset, nro 40! Kerrankin mukavat kengat, noin 50 eurolla irtosivat alkuhinnan ollessa 160 euron hujakoilla. Mutta hei, eivat tainneet olla kiinalaiset kun ovat edelleen kunnossa ja on mukava tassutella...Feikkitorilta kavin tinkaamassa parit paidat ja lapsyt lomareissulla, meinasi olla aika hankala loytaa lapsyja, eivat olleet oikein sesonki kamaa. Erinakoista takkia ja saapikasta koittivat myyda. Tinkaaminen oli jonkin verran hakalampaa kuin Shanghaissa, mutta kohtuu hintaan irtosivat kuitenkin; vitosella kahdet QuikSilverit. Toivotaan, etta yhden loman kestavat. Illaksi olinkin jarjestanyt meille biletit acrobat show:un. Oli suurempi show ensin ehtia paikan paalle kuin itse esitys. No tulipa nahtya, mutta aika sirkuskoulua se oli ERA -show'un verrattuna. Teatterista piti taas saataa takaisin hotellin kulmilla Bejing Da Dong Roast Duck Restauranttiin. Kerrankin hotellin suositus osui nappiin, aivan mielettoman loistavaa ankkaa!! Etenkin kun oma lahtokohtani oli se, ettei ankka ole hyvaa...olin vaarassa, hyva ankka on loistavaa!! Otimme koko ankan kaksistaan ja kaikki meni viimeista murua myoden. Kokki leikkasi ankan ja tarjoilija kavi opastamasa miten sita syodaan. Eka pala, rapea kuori(pelkkaa rasvaa siis) kastetaan ihan kuumana sokeriin ja se sulaakin mukavasti suuhun. Seuraavat palat kastetaan makeahkoon ruskeaan kastikkeeseen ja asetellaan ohuelle letulle, lisaksi voi laittaa valkosipulitahnaa, tuoretta sipulia tai muita pikkulisukkeita. Sitten vaan lettu kasaan ja puikoilla suuhun. Letun taittelu puikoilla vaatii kylla aika lailla taitoa. Koko ankka saatiin silti syotya...


Lauantaiksi olinkin buukannut meille "ryhmamatkan" muurille ja Ming Tomb'sin mausoleumille, Ming-dynastian viimeiselle hautapaikalle. Talla kertaa matkan piti olla tosiaan ryhmamatka, mutta kas osallistujina vain me kaksi, joten saimme oman oppaan ja autokuskin koko paivaksi kayttoon. Opas haki meidat aamulla hotellista ja ajelutti paivan ympariinsa. Muurin ja Ming Tomb'sin lisaksi kavimme kuparipajassa, jade-nayttelyssa, silkkiliikkeessa ja teeseremoniassa. Lisaksi pakettiin kuului kiinalainen lounas. Ai niin ja mun toiveesta ajettiin takaisin Linnun pesan kautta, nyt on sitten sekin nahty, vaikkakin vain vanin ikkunasta.

Muuri oli kylla huikea rakennelma ja sai sykkeet nousemaan kun flunssaisena kiivettiin kolmostasanteelle. Muurihan on 6352 kilometria pitka, joten ihan kaikkea ei nahty:) Mahtaa siella kesalla olla hulinaa, kun nytkin sai jonotella portaissa..

Kiinalaisethan uskoo kaikenlaisiin onnenamuletteihin ja vareihin ja ties mihin juttuihin. Jadehan on yksi niista onnea tuovista jutuista. Olivat ihan varmoja, etta ostan jade-kaupasta verenkiertoa parantavan ylihinnoitellun kasirenkaan. En muuten ostanut, musta ne on kauheita, vaalean vihreita ja siita terveysvaikutuksesta en menisi myoskaan takuuseen. Koitin kysella, etta miten taa tee, kun olen sita litkinyt, enka ole viela huomannut mitaan muutosta, vaikka sekin on niin terveellista...joten silla parustelulla paasin eroon renkaanostosta. Peter tykastyi nauravaan Happy Mudhaan, onneksi hinta oli n. 30 000 euroa, joten jai liikkeeseen. En antanut ostaa edes pienen pienta isomahaista ukkoa...Illalla pahkailtiin ravintolaa ja kun lopulta valittiin yksi kuubalainen ja paastiin pirssilla huudeille olikin paikka jo rempassa, vaikka olin lukenut muka uutta lehtea. No se oli niin kiinalaista taas, ravintolat avaavat ja sulkevat nopeammin kuin mainoslehdet pysyvat perassa. Siella tyomiehet paiskivat hommia lauantai-iltana. No emme luovuttaneet vaan loysimme toisen kuubalaisen. Paikan puitteet lupailivat parempaa kuin itse ruoka oli, mutta sellainen kasitys jai etta kuubalainen ruoka on samaa kuin espanjalainen ja onnistuessaan erittain hyvaa. Mohiton ja Sangrian onnistuivat tekemaan hyvin, perunat taisivat olla pakastealtaasta...Peter epaili paikan hygieniatasoa ja paatti etta on viisainta ottaa viski jalkiruuaksi irkkupubissa, tietaa ainakin mita saa...

Sunnuntai valkeni jalleen aaurinkoisena ja suuntasimme heti aamusta 15 km kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan kesapalatsiin. Palatsi on vanha keisarillinen lomapaikka ja puutarha-alue, joka rakennettiin ensimmäisen kerran Jin-dynastian aikoihin. Se on sen jälkeen tuhottu ja rakennettu uudelleen monta kertaa. Viimeinen keisari karkoitettiin Palatsista 1924, jonka jälkeen palatsista tehtiin puisto. Ja upea puisto tehtiinkin! Porukkaa piisasi siella kuten Taivaallisessa temppelissa jonne suuntasimme viela iltapaivalla. Taivaallinen temppeli on yksi kiinan kulttuurin ja arkkitehtuurin taidonnäyteistä. Korkealle kohti taivasta kohoava upea monivärinen rakennus oli Ming- ja Qingdynastian aikoina käytetty rukouspaikka kun toivottiin parempaa satoa. Temppelialue käsittää monta eri rakennusta, joista UNESCO:n suojelema rakennus on tunnetuin. Se valmistui vuosina 1406-1420. Siella sitten ihmeteltiin taas puiston laajuutta kunnes olikin aika ottaa kyyti hotellille ja suunnata kentalle. Loppumatka meni hyvin, jos ei oteta huomioon parin tunnin lentoa Shanghaihin, jossa oli ne pari tuntia liikaa. Kone oli lastattu tayteen ylipainoisia myohassa tulleita intialaisia, joilla ei sitten ollut niin yhtaan kaytostapoja. Oma kuvani oli intialaisista aikaisemmin melko neutraali, nyt pahasti pakkasella. Matka oli sellaista melskausta ja kaaosta alusta loppuun, etta laskimme minuutteja Pudongin kentalle...(intialaiset eivat mm. viitsi istua edes nousun aikana paikoillaan ja heidan mielestaan on ihan ok tulla myohassa ja alkaa tyhjentamaan muiden kamoja lokeroista, jotta omat mahtuvat...siina vaiheessa meikakin pommas penkista ylos kun nain etta ne paiskoivat Peterin tyolapparia menemaan pitkin konetta...etta nain niin kanssa matkustetaan...)

Mutta joo, oli kiva kayda, mutta viela kivampi tulla kotiin. Joku tuossa juuri sanoikin, etta jannaa kun kay jossain ja tulee takas Shanghaihin, niin tuntuu kuin tulisi takaisin sivistyksen pariin. Naulankantaan, musta tuntui ihan samalta: home sweet home:)!!