Hyvaa alkanutta Haran vuotta kaikille!
Kiinalaisten vuoden tarkein juhla- ja lomakausi, Kiinalainen uusi vuosi on parhaillaan kaynnissa kaikkialla Kiinassa.Viime sunnuntai-Iltana, uuden vuoden aattona kiinalaiset ottivat vastaan alkavan haran vuoden tunteja kestaneen rakettisateen saattelemana. Kiinalainen vuosi maaraytyy kuu&aurinko-kalenterin mukaan, jossa on 29,5 paivaa, joten he lisaavat yhden kuukauden joka seitsemas vuosi 19 vuoden syklilla. Eli uuden vuoden paikka vaihtelee vuosittain. Tana vuonna varsinainen uuden vuoden paiva osui maanantaihin 26.1.2009.
Peter lahti Suomeen sunnuntaiaamuna kuten monet perheetkin, tosin eri syista. Rakettien pauke on korvia huumaavaa ja sama pauke tuntuu jatkuvan ainakin viikon verran uuden vuoden ymparilla, joten pienten lasten kanssa juhla ei ole suurta riemua. Meikalainenkaan ei onneksi jaanyt yksin kuuntelemaan rajahdyksia, silla Acke, Peterin veli tuli samalla koneella meille, jolla Peter jatkoi Suomeen. Linnottauduttiin Acken kanssa hyvissa ajoin iltapaivalla jo sisalle asuntoon, kun ei oikein tiennyt mita odottaa. Kovasti meikaa oli varoiteltu etukateen, ettei ulos kannata menna ja rakettia puskee joka suunnasta. Parvekkeelta mentiin puolen yon maissa kurkkimaan ja kuvaamaan. Kovin paljoa paata ei parvekkeen yli kannattanut laittaa, ettei osunut papatti silmaan. Nahtiin vaan kun naapuritalon ikkunoihin loi kipinat raketista. Onneksi oltiin sen verran ylempana, ettei meille asti osunut. Koitin saada joitain kuvia, mutta tuo rakettien kuvaaminen ei ole tunnetusti helpointa hommaa taskupokkarilla.
Ja niihan niita pommeja puskikin. Innokkaimmat olivat aloittaneet jo paivia aikaisemmin, mutta suurimmat paukut kuultiin ja nahtiin aattona. Meidan iloksi tai suruksia, miten sen nyt ottaa, sattuu olemaan ihan kulmilla parikin rakettikauppiasta, jotka sitten nahtavasti ajankulukseen kayvat “sotaa” keskenaan kummalla on paremmat pommit. Hauskinta on, etta ukot aloittavat pommittelut jo heti aamusta, seiska tuntuu olevan sopiva aika laukaista ensimmaiset papatit.
Ihan samoilta noi kiinalaisten raketit ilmasssa nayttaa kuin meikalaistenkin, vaikka eivat kepin nokasta lahdekaan, kaikki on pakattu isompiin ja pienempii laatikoihin. Hinnatkaan eivat ole ihan perus kiinalaisia, kuten oletin. Yli tontun nayttivat ne isoimmat rasiat maksavan ja piemmmissakin oli hintaa reilut viisi sataa. Pahimpia ovat kuitenkin ne maassa paukkuvat, joista ei lahde mitaan ylospain, kuuluu vaan jarjeton aani. Taalla viela korkeiden talojen valeissa ja teilla, jossa ne niita eniten ampuvat, tuntuu kaikuvan aika mukavasti. Kylla aaton molemmin puolin nukahti paukkeeseen lopulta ja samalta kuulosti heti aamusta kun silmat aukaisi.
Saa nahda montako paivaa meinaavat viela paukutella, ainakin rakettimyyjat ovat viela asemissa kadunreunoilla. Kiinalaiset uskovat, etta paukkupommit karkoittavat pahat henget, joten sen nojalla raiskynta tulee varmaan jatkumaan viela paivia. Toinen juttu mita yleensa myydaan rakettien kanssa samassa tai viereisessa kojussa on hedelmat. Yleensa niita on irtomyynnissa, mutta nyt juhlan kunniaksi paljon on ilmestynyt valmiita pakkauksia ja koristeellisia hedelmakoreja. Vievat niita vissiin lahjaksi toisilleen. Meidankin kulman sinisen pakettiauton pariskunta, josta siis usein ostan hedelmat, on siirtynyt suurempiin ja koristeellisempiin pakkauksiin. Eipa siina sitten auttanut muu kuin tarttua syottiin, sen seurauksena tultiin yksi paiva Acken kanssa kotiin niin, etta toinen kantoi 5 kg:n pikkumandariiniamparia ja toisella oli lahes saman moinen laatikollinen Fuji omenoita. Edellisena paivana oltiin viela ostettu pienia, oletettavasti paarynoita, laatikollinen, joten kylla nyt hedelmia piisaa. Tosin olen huomannut, etteivat saily kuten koti Suomessa tyopoydan kulmalla monta viikkoa (tiedan empiirisen kokeen perusteella, jos olen erehtynyt ottaamaan lounaalta joskus hedelman suklaajalkkarin sijaan…) vaan ne on syotava melko vilkkaasti pois. Eivat viissin laita niin paljoa myrkkyja naihin kotimarkkinatuotteisiin.
Ihan samoilta noi kiinalaisten raketit ilmasssa nayttaa kuin meikalaistenkin, vaikka eivat kepin nokasta lahdekaan, kaikki on pakattu isompiin ja pienempii laatikoihin. Hinnatkaan eivat ole ihan perus kiinalaisia, kuten oletin. Yli tontun nayttivat ne isoimmat rasiat maksavan ja piemmmissakin oli hintaa reilut viisi sataa. Pahimpia ovat kuitenkin ne maassa paukkuvat, joista ei lahde mitaan ylospain, kuuluu vaan jarjeton aani. Taalla viela korkeiden talojen valeissa ja teilla, jossa ne niita eniten ampuvat, tuntuu kaikuvan aika mukavasti. Kylla aaton molemmin puolin nukahti paukkeeseen lopulta ja samalta kuulosti heti aamusta kun silmat aukaisi.
Saa nahda montako paivaa meinaavat viela paukutella, ainakin rakettimyyjat ovat viela asemissa kadunreunoilla. Kiinalaiset uskovat, etta paukkupommit karkoittavat pahat henget, joten sen nojalla raiskynta tulee varmaan jatkumaan viela paivia. Toinen juttu mita yleensa myydaan rakettien kanssa samassa tai viereisessa kojussa on hedelmat. Yleensa niita on irtomyynnissa, mutta nyt juhlan kunniaksi paljon on ilmestynyt valmiita pakkauksia ja koristeellisia hedelmakoreja. Vievat niita vissiin lahjaksi toisilleen. Meidankin kulman sinisen pakettiauton pariskunta, josta siis usein ostan hedelmat, on siirtynyt suurempiin ja koristeellisempiin pakkauksiin. Eipa siina sitten auttanut muu kuin tarttua syottiin, sen seurauksena tultiin yksi paiva Acken kanssa kotiin niin, etta toinen kantoi 5 kg:n pikkumandariiniamparia ja toisella oli lahes saman moinen laatikollinen Fuji omenoita. Edellisena paivana oltiin viela ostettu pienia, oletettavasti paarynoita, laatikollinen, joten kylla nyt hedelmia piisaa. Tosin olen huomannut, etteivat saily kuten koti Suomessa tyopoydan kulmalla monta viikkoa (tiedan empiirisen kokeen perusteella, jos olen erehtynyt ottaamaan lounaalta joskus hedelman suklaajalkkarin sijaan…) vaan ne on syotava melko vilkkaasti pois. Eivat viissin laita niin paljoa myrkkyja naihin kotimarkkinatuotteisiin.
Uusi vuosi tosiaan on kiinalaisille kauden tarkein ja pisin loma. Silloin kaikki kynnelle kykenevat matkustavat kotiseuduilleen, joka puolestaan aiheuttaa melkoista vilsketta liikenteessa. Kaikkiaan loman aikana, 40 paivaa molemmin puolin uutta vuotta, matkustaa yhteensa 190 miljoonaa kinukkia, joista 25 miljoonaa lentaen eli loput sitten taistelevat juna- ja bussilipuista. Mita haastatteluja olen lehdesta lueskellut ja tv:sta nahnyt, niin monella saattaa olla monta vuotta siita kun on viimeksi kaynyt kotona. Kaikilla ei ole varaa lahtea, ei saa lippua tai pelkaa etta tyopaikka menee alta, jos lahtee maisemista. Monet siirtotyolaiset tosin matkustivat kotiinsa tana vuonna eivatka valttamatta palaa, koska tyotilanne on hiipunut monissa suurissa kaupungeissa, kuten Shanghaissa. (Tosin itse en tajua, etta jos Shanghaissa tai Pekingissa ei ole toita, niin mista ne niita meinaavat saada..ja milla tulevat perheineen toimneen..?)
Kiinassa kun kaikkea mahdollista vaarennetaan ja bisnessrako nahdaan lahes tilanteessa kuin tilateessa, ei liene yllatys, etta heti kun junalippuja tuli myyntiin, myos mustanporssin kauppa alkoi saada palstatilaa samoin kuin erilaiset muut lippuvaarennokset. Rautatieasemalle oli rakennettu telttoja, joissa ihmiset voivat jonottaa lippuja tai odottaa junan lahtoa.
Kiinassa kun kaikkea mahdollista vaarennetaan ja bisnessrako nahdaan lahes tilanteessa kuin tilateessa, ei liene yllatys, etta heti kun junalippuja tuli myyntiin, myos mustanporssin kauppa alkoi saada palstatilaa samoin kuin erilaiset muut lippuvaarennokset. Rautatieasemalle oli rakennettu telttoja, joissa ihmiset voivat jonottaa lippuja tai odottaa junan lahtoa.
Kun on kerran juhlasta kysymys, niin totta kai sita koristeita pitaa olla, ja paljon ja punaisia, kaikki, siis ihan kaikki on punaista, se kun kerran on onnen vari taalla pain. Yu Yuanin alueella tuntui olevan melko hyva tarjonta koristeista ja asiakkaita riitti. Jokaisella oli isot pakaasit punaisia lyhtyja, haran kuvia, suuria seinatarroja (joita hotellimmekin on liimannut hissien ulkopuolelle), chilipalkokoristeita ja mita erilaisempia muita roikkuvia harveleita. Meillakin roikkuu seinalla yksi chilipalkokoriste kun sain sen lahjaksi CCS:lla olleen kiinalainen uusi vuosi –infon jalkeen puhujalta. Iskin sen kylpparin oven viereen, keittioon se ois kuulemmat kuulunut, mutta meilla kun tuo keittio on varisin pieni ja kylpparin oven reuna oli itse asiassa ainoa paikka jonne sain nastan uppoamaan. Finanssikriisista huolimatta kiinalaiset ovat varsin luottavaisia ensi vuoteen, koska se tosiaan on suuren ,mahtavan ja voimakkaan haran vuosi, totta kai se tuo voimia selvita heikoimpien aikojen yli!
Yksi naista uuden vuoden jutuista on tietysti ruoka. Aatto iltana sita sitten syodaan kuin suomalaiset jouluna konsanaan. Monet kuulemma joutuvat pyhien aikana sairaalaan ylensyomisen takia. Eivat viissiin noudata sitten niin tarkkaan niita ying’in ja yang’in (kylman ja kuuman ruoan) suhteita (tai maaria ehka paremminkin…). Ruokaperinteisiin kuuluu valmistaa dumplingeja yhdessa perheen kanssa. Riisipallot puolestaan symboloivat perheyhteisoa ja niita nautitaan erityisesti tayden kuun aikaan. Koko 15 paivan “lyhty-festivaalin” ajan joka paivalle on oma nimikkoruokansa, tama on siis ennen varsinaista uutta vuotta ja lomaviikkoa. Naiden lyhtyjen ja koristetarrojen lisaksi runous on tarkeaa, samoin pienet paperista taitellut koristeet, jotka siis, jalleen kerran tuovat onnea. Musta tuntuu, etta aina kun kysyy, etta mita tama ja tama meinaa, niin kaikki ne tuo onnea. Uuden vuoden lahja, siis raha, annetaan aina myos punaisessa kirjekuoressa. Kiinalaiset uskovat lisaksi mm. siihen, ettei uutena vuonna pida lainata rahaa, se tietaa huonoa onnea koko vuodeksi, samoin kuin lapset eivat saa itkea uutena vuonna. Tama on tietysti lapsista kivaa, koska kaiken saa melko helposti periksi ja makeisia on tarjolla reilusti. Vuosi vastaanotetaan puhtaaseen kotiin ja uusin vaattein. Hiuksia ei viissiin saanut pesta, ainakin muisteltiin niin kun eilen sitten nahtiin yksi tati kadulla pesemassa hiuksiaan pesuvadissa eli oli viissiin joutunut pyhat odottelemaan. Loma vietetaan siten, etta eka paiva ollaan perheen kanssa, toinen sukulaisten ja sitten loppulomalla lahdetaan kylille kavareita tapaamaan. (ja jalleen kerran empiiristen tutkimusten perustella myos shoppaillaan, oli meinaa suht ryysista Huaihai Lulla eilen, taitavat laittaa punaisten kuorten sisallyn sileeksi samoin tein…)
Tata uutta vuotta on saatu viettaa tahan mennessa jo hyvin monenlaisessa saassa. Alku oli tosi kylmaa, jopa viitisen astetta pakkasta, kunnes ilma lampesi yhdessa yossa ja pari edellista paivaa saatiin nauttia ihanasta kevat saasta + 10 asteesta ja auringosta. Tanaan nayttaa puolestaan satavan, joten taytyy meikankin varmaan ottaa hankkimani (puoli vahingossa tosin) puorailijan sadeviitta kayttoon ja lahtea haistelaamaan meininkia lahikulmille. Taalla kun ei oikein loman aikaan tieda mitka paikat ovat avoinna ja mitka eivat tai sitten voi kayda niin kuin eilen, etta ovessa roikkui lappu Closed, mutta kun mentiin sisaan puotiin, myyja kiepautti plakin Open -puoli ylospain!
Ja raiskynta jatkuu kadulla, saa ei siis siihen ainakaan vaikuta….
2 kommenttia:
Kova on ollut pauke meidankin kulmilla! Ja olen samaa mielta, etta ne jysaykset, joista ei lahde taivaalle mitaan ovat pahimpia.
Jep, ja tuntuvat vaan jatkuvan. Tassa on nyt viikon verran heratty melko paukkeeseen eika tama aamu tuonut poikkeusta. Eilen jo luulin ,etta nyt niista paastiin kun myyntikojut havisivat kulmilta, mutta tuntuu niita varastoja riittavan. Eipa siina mitaan kun on itse sisalla ja vaan kuulee sen metakan, mutta kun on taksissa ja konkreettisesti lahes tuntee sen rajahdyksen...Mielenkiintoista!!
Lähetä kommentti