Synttareita, suklaata ja reissuakin

Morjes!

Viimoiset viikot menossa, mutta viela ajattelin vahan laittaa kuulumisia taalta suunnalta. Joel ja Sanna kylailivat viime viikon Shanghaissa, vielapa poikkeuksellisen komeissa saaoloissa. Taalla ei ole ollut kahteentoista vuoteen yhta lamminta helmikuun puolivalissa kun nyt sattui, parina kolmena paivana oli reilut + 24 astetta! Joelin piti ostaa oikein aurinkolasitkin, aidot resikat tietenkin:)

Nakyma Nanxungin keskustassa

Ohjelmassa oli perinteisten raatalikayntien ja akvaarioiden lisaksi vahan erilaistakin toimintaa. Sakut, siis meidan saksalaiset hyvat ystavat Rebecca ja Gunnar ehdottivat reissua Nanxungin vesikaupunkiin. Eipa muuta kuin sunnuntaiaamuna silmat ristissa kukonlaulun aikaan hypattiin kuskin kyytiin ja lahdettiin katsomaan loytyyko mesta (ja pysyyko auto kasassa koko reissun). No kyllahan se loytyi, reilun parin tunnin ajon jalkeen Shanghaista lanteen.

Joel ja Sanna temppelin edustalla Nanxungissa

Shanghain ymparilla on useita vesikaupunkeja, mutta tama kohde ei ollut viela niita tunnetumpia, joten saatiin aika rauhassa ihmetella. Alueelle tosin piti ostaa 60 rampylan liput joilla sitten paasi moneen paikkaa. Toisaalta, jos on nahnyt yhden vesikaupungin, tietaa jo mita odottaa - paljon kanaaleja, kaarisiltoja, vanhoja rakennuksia, pienia puutarhoja, tavernoita, rantaraitin kojuissa myynnissa mm. kypsennettyja siansorkkia, upporasvattua tofua jne. muita herkkuja:)
Paikallisia herkkuja

Oli oikein mukava ja aurinkoinen paiva ja nakivatpahan vieraatkin samalla vahan muutakin kuin Shanghaita! (osaavat sitten arvostaa tata Kiinan kirkkainta helmea..) Paluumatkalla meinattiin, etta oltais poikettu yhteen toiseenkin kaupunkiin, mutta ei paasty kuskin kanssa ihan samaan lopputulokseen asiasta (kiinaksi) joten ajateltiin, etta on vissiin pare tulla takaisin kotiin suorinta reittia. Jotain se kuski kuitenkin oli hokannut, kun yhden tietullin jalkeen pysaytti ja alkoi soittaa jonnekin. Kun Rebecca sai puhelimen, selvisi etta kuski oli soittanut sinne toimistoon josta kaara buukattiin ja ehdotti nyt jotain toista kaupunki jos viela halutaa menna. Taisi porukka olla jo sen verran nalkaisia, ettei enaa innostuttu lisalenkista vaan suunnattiin takaisin ja suoraan suosikki nepalilaiseemme laittamaan samosaa poskeen.

Kyllahan sita ohjelmaa taas piisasi. Kun oltiin kokeilemasa Joelin puvunhousuja, han sanoi raatalille, etta joo, onhan naa nyt ihan hyvat, mutta taalla on niin kauheesti ohjelmaa, etti ehdi kunnolla syoda..Joel ehti laihtua jo tortaihin mennessa 2,5 kg. (kasittamatonta - miksei sama tapahdu kaikille..)

Niin, kyllahan me syotiin, hyvin ja paljon, ja suklaatakin. Meilla sattui olemaan molemmilla synttarit Peterin kanssa viime viikolla ja sen kunniaksi herkuteltiin vahan tavallista enemman. Kaytiin syomassa Coconut Paradisessa, jonne olin halunnut jo pitkaan, tosi kaunis ja tunnelmallinen thaimaalainen. Porukka tosin totesi jalkkarilistan olemattomaksi, joten Gunnarin ehdotuksesta suunnattiin viela vastapaiseen italialaiseen ravintola OTTOoon jalkkareille. Tama osoittautuikin loistovalinnaksi - oikein oma jalkkarilista ja kaikki! Lisaksi saatiin keittion tervehdykset kaksi kertaa seka lasit kuohuvaa synttareiden kunniaksi kun omistaja tuli juttelemaan meille! Losto mesta, aivan huippua suklaajalkkaria, ajateltiin Peterin kanssa kokeilla myos menuuta ennen lahtoa. Eika se suklaa sitten siihen loppunut, sain lahjaksi viela kasan suussasulavia suklaamuffineja! Rebecca oli leiponut -nam!

Synttarisankari ja suklaajalkkari

Jai tuo sporttailu viime viikolla vahan vahalle kuten aina kun on vieraita (keskityin siihen suklaaseen..)) mutta talla viikolla olen koittanut ottaa takaisin kaymalla yogassa, salilla ja kavelylla. Ai joo, erehdyin juoksemaankin viime sunnuntaina - aivan jaatava kokemus kun lomat oli ohi ja liikenne normaalia. Koko 55 minuuttia sai olla sydansyrjallaan, etta mita tapahtuu seuraavaksi ja missa suunnassa. Kiinalaisethan ottaa aina koko jalkakaytavan ja osan tietakin kayttoon omille askareilleen. Esim. kukkakauppias, ruokakoju, mopokorjaamo jne. kaikki ovat keskella katua. No alkumatkasta hyppelin kukkien yli, vaistelin kuumia kattiloita, selivisin risteyksesta jossa valot eivat olleet toiminnassa - auto kerrallaan ja valilla vatsaa sisaan vetaen ettei ota peili takkiin kiinni, huh! No kun siita selvisin, olin vahalla joutua hitsauksen uhriksi, kylla ukkeli aloitti hitsauksen suoraan mun nenan edessa, no taisin kiljasta ja hyppasin sivuun - siina molemmat vahan ihmetteli...seuraavaksi kadulta loytyi hirmuiset vyyhdit rautalankaa joista piti selvita kompastumatta. Taman jalkeen katselin sivulle ja nain tyhjat toimitilat, vain lasi oli jaljella, muuten ihan romahtaneen nakoinen kortteli - aivan, sita purettiin parhaillaa, palasi lenteli kadulle - piti lisata vauhtia kun tajusi sen toiminnan. Onneksi koti jo haamottikin ja selivisin reissusta, mutta kokemusta ei voi kylla kovin rentouttavaksi sanoa. Juoksumatto ei ole sittenkaan ihan typra keksinto...



Nakyma paatista kanaaliristeilylla

Maanantaina olin ensiapukurssilla, jonka Shanghainsuomaliset jarjesti yhdessa Finnish Business Counsilin ja konsulaatin kanssa. Kurssin veti Helsingin keskustan Terveystalosta johtava tyoterveyslaakari Johanna Tuuli. Erittain hyodyllinen myos Shanghain oloissa, joka kuitenkin on Kiinan kehittynein kaupunki. Ambulanssikuskeilla on taksin ajokortti, ambulanssissa ei ole laakinnasta varustusta tai henkilokuntaa, halytysajoneuvoilla ei ole etuajo-oikeutta, fyrkkaa pitais olla kateisena heti ja paljon...taman lisaksi Kiinassa ei ole auttamisvelvollisuutta, itseasiassa pain vastoin. Ensimmainen ohje kaikille Kiinaan tulijoille on, ettei pida missaan nimessa menna auttamaan jos nakee onnettomuuden - tapauksesta tulee oikeusjuttu ja joutuu itse vaikeuksiin - niin karua, mutta totta! Tama ohje on tullut aivan kaikkialta. Summa summarum, paras henkivakuutus on siis oma valppaus liikenteessa.( Peterin kollegalla ennatys 15 kolaria matkalla Shanghai - Suzhou, joista kolme omaa...)

Mutta sitten lampimampiin aiheisiin, nimittain kavin ekaa kertaa saunassa! Mentiin Rebecan kanssa Shimaon salille ja saunaan. Eipa ollut saksalisellakaan tuo saunakulttuuri ihan tuttua, mutta kylla se siita. Rebecca ei ollut mm. koskaan tiennyt etta ennen saunaan kannattaa kayda suihkussa ja etta saunassa on helpompi olla jos heittaa loytya ja on kosteaa..ja ettei meille suomessa heilutella sita pyyhetta keskella saunaa kuten Saksassa ja Itavallassa kylpyloissa. Sauna oli oikein ihana ja rentouttava kokemus, nyt vasta huomasi kuin sita onkin ollut ikava! Mielenkiintoista oli, etta kesken meidan saunomisen kinukki tuli sisaan toppatakki paalla, kengat jalassa ja toi pyyhkeita kuivumaan...ihmeteltiin, etta miksi kun ne sai jattaa sinne jokatapauksessa. No eipa ollut ensimmainen erikoinen kiinalainen tapa.

Aamusta ei tullut lamminta vetta suihkuista ja soitin housekeepingiin lopputulosena, etta olivat ymmartanet vaan sanan vesi ja toivat 20l juomavetta! No saatiin homma hoidettua ihan hyvin lopulta kun avasin hanan ja laitoin tadin kadet jaakylman veden alle...

Rebecca kiipeaa ylos paviljongiin Nanxungissa

Tanaan on yksi kaikkien aikojen huonoin keli, sataa ja on tosi sumuista. Taidan kayda vahan vaan hotlan salilla ja lahtea sitten korjauttamaan metron ruuhkassa hajonnutta takkiania. Eilen oli viimeinen kiinan tunti Williamin kanssa, sain lahjaksi kiinankielen oppikirjan ja vastalahjaksi annoin 800g Fazerin sinista, ihan hyva kauppa. Eipa taida uskaltaa menna tanaan hierontaakaan, kun eilen kaytiin Peterin kanssa illalla ja en tieda mita tapahtui - on vielakin silmat ihan turvonneet samoin kuin toinen puoli ikenista - tais menna osuma vahan vaariin akupisteisiin:)

Sisko ja sen veli

Huomenna mennaan Sannan ja Katan kanssa lounalle ja jalkahoitoon. Sanna lupas tarjota viela kahvitkin, niilla kun on Suomesta tuotua Presidenttia ja Moccamaster, kylla siina lattet kalpenee ja paasee totuttelemaan pikku hiljaa alkavaan arkeen..:)

Joel ja Sanna Bundilla