Pakkailua & yogaa

Heippa!

Aika tuntuu rientävän ja kovin on kiireistä ollut viime ajat tämä kotirouvan arki. Ohjelmaa on riittänyt aamusta iltaan niin, ettei manikyyriinkään ole ehtinyt pitkään aikaan:)

Peter lähtee huomenna Suomen kautta jenkkilään ja kovasti olen koittanut huolehtia siitä, että laukku on shoppailtu varmasti täyteen. Vaikuttaa siltä, että varsin mukavasti olen siinä onnistunutkin kun eilen illalla sitä täytettiin. Saadaan se sallittu 40 kg hyvinkin täyteen ja silkkimatto joudutaan varmaan jättämään odottelemaan tänne seuraavaa kuljetusta. Tosin aamulla pohdittiin, josko sen saisi taiteltua trolleriin astioiden kanssa..(Älkää kysykö mistä se 40 kg tulee täyteen, sitä itsekin ihmettelin, mutta niistä teetetyistä vaatteista, sukelluspuvusta ja kaikesta muusta järkevästä ;)...)

Otettiin tuossa viime viikolla salijäsenyyskin, lopulta. Olin jo luopua toivosta järkevän salin suhteen. Kaikki olivat joko kaukana, tosi kalliita tai sai vain vuosisopimuksen. Olin jo lopettanut niiden haravoimisen ja ajateltiin tyytyä omaan sekä Shimano Rivieran Club Housen saliin, kunnes tämä nykyinen käveli vastaan. Siis kirjaumellisesti. Olin kävelyllä tuossa meidän kulmilla ja sain käteeni esitteen salista; Best Fit International Gym. Jäin vähän ihmettelemään sijaintia ja samantien minut jo ohjattiinkin läheisen rakennuksen 4 kerrokseen katsomaan salia. Eipä se mikään luksus luukku ole, mutta aika iso, löytyy spinningiä sekä aika lailla juuri noita yoga ja pilates juttuja, joita olin tällä reissulla ajatellut kokeilla. No päästiin siinä sitten sopimukseen hinnasta yhden asiakkaan toimiessa tulkkina. Vielä samana iltana käytiin investoimassa 80 euroa per henkilö 4 kk:n jäsenyydestä ja saatiin vielä lokakuun loppu kaupanpäälle. ( meikä sai vielä liittymislahjaksi salin logolla varustetun keinonahkakassin, jota Peter kateellisena katseli..).

Täällä on kyllä joitain ketjuja, mutta ovat yleensä ihan eurooppahinnoissa ja kunnoltaan eivät kovin ihmeellisiä. Samoin yoga clubit ovat melko tyyriitä kuten Suomessakin. Salin nimi on tosin melko hämäävä, international löytyy tosiaankin vai nimestä ja siihen se sitten jääkin. Salin henkilökunta ei osaa sanaakaan englantia ja tuntien lukujärjestyskin on vain kiinalaisilla merkeillä. Heti ensimmäisenä lauantaina ajattelin kokeilla yhtä aamupäivän tuntia, kunnes selvisi että kyseesä oli 1,5 h taekwondoa! Niillä oli ne kaikki hienot puvutkin...päätin jäädä nostelemaan puntteja sillä kertaa. No, uusi yritys heti maanantaina ja tällä kertaa osuin relaxing yogaan. Ihan mukavaa, suurin osa tunnista pariharjoituksia(?!) ja aika leppoisa meininkin. Tai no, jos jalan nostoa toisen olkapäälle kutsutan rentouttavaksi...taisi muuten tuo etureisi siinä rytäkäsä vähän revähtää..Pariharjoituksista oli se hyöty, että tutustuin pariini, kiinalaiseen tyttöön, joka osasi onneksi englantia ja käänsi minulle tunnin jälkeen lukujärjestyksen englanniksi. Muuttuu kuulemme ensi kuussa taas, joten saan sitten tihrustaa niistä merkeistä, josko löytyy sanoja ja koittaa arvailla tunteja. Kokeilin myös pilatesta ja energy yogaa. En niistä kyllä mitään ymmärrä, mutta pääsen aika hyvin mukaan yliojentuvien nikamieni ansiosta ja näyttää siltä kun olisin ennenkin yogannut...ainakin kiinalaiset uskoo niin:). Muita valkonaamoja ei tunneilla ole näkynyt, salilla joskus muutama. Eilenkin mentiin niin moneen solmuun (asanaan varmaankin) ja ajattelinkin jo, että kyllä pian joku osa irtoaa..

Nää kiinalaiset on tosiaan aika erikoista väkeä välillä. Tunneille saattaa tulla porukkaa 20 minuuttia myöhässä, vaikka tunti kestää vaan 50 minuuttia. Myös puhelin saattaa usein soida yogassa ja mä kun luulin että yoga liittyy jotenkin keskittymiseen...kuntosalin puolella juoksumattoa voi siis käyttää myös takaperin kävelyyn, jos ette tienneet, yogassa voi olla myös farkut jalassa...

Jaahas, nyt täytyykin laittaa nenä ulos, pikku sateesta huolimatta ja lähteä kierrokselle. Suunnittelin kävelyreittiä rantaan, lautalla yli, Yu Yuaniin ja sieltä Lu Jia Bang Lulle, ehdinköhän illaksi kotiin..? Olin ajatellut kertoa teille Qipaon vesikaupungista ja monista muista, mutta kirjoittelen niistä vaikka viikonloppuna. Hain eilen muuten muut teettämäni vaatteet räätäliltä, mutta kolmet housut jäi vielä korjattavaksi, jotka koitan survoa matkalaukkuun. Ensimmäisistä tuli niin hyvät, että innostuin ja otin kolmet lisää. Ja ihan eri mallisia, mummomallisia sanoisin. No kun kysyin missä vika, ensimmäiset olikin tehnyt perheen miesräätäli ja seuraavat hänen vaimonsa, jonka mukaan vyötärö on varmaankin kiva kun se on kainaloissa... No eilen sitten mittailtiin ja mallailtiin sekä uusia että vanhoja, toivottavasti tajusivat pointin ja saan tänään korjatut housut.

t:Sirja

p.s kuvat ei sinäänsä liity juttuun, mutta yllä oleva on meidän kumilta, ihan salin läheltä Time's Squar ja tämä suloinen pikkutyttö innostui seuraamaan kadulla ja tykkäsi kuvauksesta, poseeraus on hallussa heti lapsesta asti..

Juhlimassa

Shanghainsuomalaiset täytti 10-vuotta 25.10.2008. Yhdistys järjesti hienot juhlat jäsenilleen, jonne mekin olimme hankkineet illaskortin. Juhlapaikkana toimi Vizcaya Club House Jinqiaossa, upea linnamainen kokonaisuus valtavine terasseineen. Ilma ei tosin juhlapäivää suosinut, joten terassit eivät päässeet täysin oikeuksiinsa.

Juhliin piti pukeutua tietysti kutsun mukaisesti, coctailasuun ja mikäpä sen parempi paikka toteuttaa asu kuin Shanghain kangasmarkkinat. Juhlissa olikin mukava seurailla, minkälaisia asuja ihmiset olivat hankkineet, vähän kuin linnanjuhlissa. Ohessa kuva omastini, joka yllätys kyllä kesti hienosti koko juhlat ja oli mukava päälläkin.

Alussa kuulimme puheet maljojen kera niin Suomen Shanghain pääkonsuli Matti Heimoselta kuin Finnish Business Councililta Sampo Antilta. Ilta jatkuin hyvän länsimaisen barbeque-illallisen merkeissä, kiitos mm. monien sponsoreiden. Jälkiruokapöytä oli niin herkullinen, että siitä piti ottaa oikein kuva. Löytyi pekanipähkinäpiirasta, juustokakkua, mustikkapiirasta, créme bruléta ja paljon muuta herkkua;)

Illan tähtiesiintyjiksi oli saatu Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen sekä maineikas jazzmuusikko Niklas Winter. Jussu otti oikein jammailevasta yleisöstä kuvankin, ei kuulemme kotona oikein uskottu, että hän lähti Shanghaihin keikalle. Pojat soittivat hienon keikan ja saivat yleisön lattialle.

Juhlan rennossa tunnelmassa oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa Shanghain-

kokemuksia. Tutustuimme moniin pariskuntiin, jotka asuvat Shimano Rivierassa, aivan meidän naapurissa, joten tuttuja löytyy nyt ihan kulman takaa.

Suomalaisen popin merkeissä juhlat jatkuivat

tanssilattialla!

Suutarilla

Noon-ni, nyt ne sitten hajos! Sandaalit nimittäin. Aloin ihmetellä tavallista suurempaa kopinaa, joka kuului kengistäni kun eilen kävelimme illalla kaupungilla. Vähän ne on kolisseet koko ajan, mutta nyt oli sitten menneet molemmat korkolaput hajalle, toinen korko kokonaa halki ja ihan tuusan nuuskaksi ja kun päästiin kotiovelle, tippui korkolappu myös toisesta, great! No kyllä ne sitten kestikin, viikon ja kaksi päivää. Onhan siinä ikää 4 euron sandaaleille.

Tänään kierrellessäni kauppoja uusien sandaalien perässä, aloin tosissani miettiä suutarivaihtoehtoa. Paras ominaisuushan näissä ääreist arvokkaissa sandaaleissa oli ehdottomasti koko! Toinen melko mukava ominaisuus oli se, että ne hiersi vain vähän, kävelymukavuudesta ei varmaan kannata mainita mitään...

Monet kegät kun noissa paikallisten katukaupoissa maksaa alle kympin, niin ajattelin ettei se suutarikaan kovin montaa rembulaa voi kyniä korjauksesta. Päätin kokeilla meidän kulmilla yhtä suutarisetää heti kotiin päästyäni.

Arvatkaapas, kyllä tuli kengät kuntoon ja konkreettisesti samalta istumalta. Menin ukkelin luo ja näytin kenkiä. Tarkoitus oli kysyä mitä kunnostus maksaa, mutta ukko näytti mulle matalaa violettia kangastuolia, että istu ja alkoi heti hommiin. No siinä meikä sitten istuu, kadunreunalla ja katsoo kun korkoja liimaillaan. Samaan aikaan kun itse katson suutaria, ympärille alkaa kerääntyä kaikenlaista kadunmiestä katsomaan valkonaamaa. Siinä sitten hetken istuskelllaan ja ihmetellään toisiamme, niin tulevat kengät kuntoon ja hintapyyntö 10 rembulaa eli 1 euro. En alkanut tällä kertaa tinkaamaan hinnasta, vaan lähdin tyytyväisenä kotiin:). Tein uuden reissun vielä samana iltana, Peterin kenkiin tehtiin uudet korot myöskin, nyt oli enemmän pinta-alaa ja meni 2 euroa. Hyvät tuli molemmista, eli jopa 4 euron sandaaleja kannattaa siis korjata! Täytyy kyllä tunnustaa, että sattui tuossa tarttumaan mukaan yksi päivä myös toiset sandaalit, tosin varmuutta ei ole, voiko niillä kävellä. Peter kommentoikin, että onhan noi hienot, mutta hän vaan ihmettelee, että miten niitä voi muka käyttää. Niissä on joka tapauksessa hienot perhoset, joten eikös vaan tytöt, että se riittää kenkäostoksen perusteeksi?! (kuvassa Peterin kenkä käsittelyssä)

Pari päivää Hangzhoussa

Pari viikkoa Shanghaissa takana, joten eikös se olekin jo aika tehdä ensimmäinen reissu. Peterille sattui sopivasti työreissu Hangzhouhun, joten hyppäsin mukaan. Hangzhou on Zhejiangin maakunnan pääkaupunkin, reilut kuusi miljoonaa asukasta ja sijaitsee n. 150 kilometriä Shanghaista lounaaseen. Hangzhouta pidetään Kiinan yhtenä kauneimpana kaupunkina, erittäin suosittu turistikohde kiinalaisten keskuudessa. Erityisen kuuluisa se on Länsijärvestään.

Ensimmäisenä päivänä kävin pöyrimässä keskustassa Petrin jäädessä toimistolle. Ero oli melkoinen Shanghaihin verrattuna. Tuntui, että olin paikan ainut valkonaama ja tuijotus oli melkoista. Kiinalaisten mielestähän tuijottaminen tai osoitteleminen kun ei ole mitenkään epäkohteliasta. (kuten ei sylkeminen tai röyhtiminenkään..) Keskusta itsessään oli melko perinteinen kauppoineen ja ravintoloineen. Sivukadulta löytyi sadoittain pieniä vaateliikkeitä, osa lähes skandinaavisesti sisutettuja ja lähes kaikissa vain yksi vaate yhtä mallia. Hinnat melko korkeat (tai riippuu mihin vertaa) mutta ihmettelen vaan, että millä rahalla ne niitä ostaa. (Tosin kuultiin jälkeen, että Hangzhoussa on melko äveriästä porukkaa). Tuli vähän jano siinä kierrellessä ja ostin hedelmäjuoman, grape juice. Satuin katsomaan tiskin suuntaan kun sitä valmistettiin ja huomasin myyjän lorauttavan vettä mehuun suoraan hanasta! Jaiks! Siinä mehua maistellessa tajusin, että sehän oli tehty pelkistä jääpaloista ja mistäköhän vesi jääpaloihin on hankittu, tuskin Eviania...se siitä juicesta sitten.

Illalla valitsemme ravintolan Lonely Planetin suositusten mukaan ja melko onnistunut valinta olikin. Ravintola oli kolmikerroksinen atrium ja saimme pöydän ylimmästä kerroksesta. Tällä kertaa rohkenimme tilata kalaa, jota niin usein olimme katselleet. Kalathan tulee, kuten kaikki muukin yleensä, kokonaisina eli perkaus jää ruokailijalle. Siinä niitä sitten pötkötteli lautasella, kaksi valkolihaista kalaa kastikkeen peitossa osittain. Maku ihan hyvä, tosin hermo meinas mennä siihen piikkien määrään. Kala oli nimetty West Laken fisuksi ja kun seuravana päivänä näki järven vedenlaadun päivänvalossa, heräsi mielenkiintoisia kysymyksiä...Kalan lisäksi tilasimme myös kiinalaiseen tapaan viittä kuutta muuta lajia, joten nälkä ei jäänyt. Yleensä tilataan pöytä täyteen ruokia, joista kaikki syö ja ainahan niistä jää syömättä, mutta sehän on vaan kohteliasta. (siinä vaiheessa ei voi ajatella maailman nälänhätää..)

Illallisen jälkeen kiertelimme kauniisti valaistua järveä, eikä muuten tarvinnut kiertää yksin, vaikka ei pitäisi olla edes kiinalaisten lomaika. Järven tunnelmaan oli todella panostettu ja kaikki oli hienosti suunniteltu ja toteutettu sekä pysynyt myös yllättävän puhtaana. Kiinalaiset ovat aika suttuista kansaa, mutta olemme huomanneet, että sen minkä he haluavat pysyvän hyvänä, se myös pysyy, ei roskan roskaa missään. (vertailuna esim. jokin peruskatu, jossa voit saat ravintolan pesuvedet varpaillesi ohikävellessäsi..)

Seuraava päivä alkoikin kiinalaisella aamiaisella, joka tosin omalla kohdallani rajoittui vaaleaan leipään ja melooniin monien kokeilujenkin jälkeen. Aamiainen oli erittöin runsas ja ilmeisen hyvä kiinalaisten mielestä. Siellä ne pistelivät valtavia ruokalautasellisia paistettua nuudelia, sianmaksaa, erilaisia marinoituja kasviksia jne. Näiden lisäksi jokaisella oli vielä kuppi riisikeitosta sekä lautasellinen erilaisia leipäpullia. Itsekin kokeilin niitä, mutta kokeiluni loppuivat siinä vaiheessa kun pullasta löytyi musta hius! Peter sentään onnistui tilaamaan munakasta. Jaksamme edelleen ihmetellä kiinalaisten syömiä ruokamääriä. Kaikki työssäkäyvät meinaan kertovat tarinoita lounaalta, joissa sirot kiinalaisnaiset syövät kolme kertaa enemmän kuin länsimaiset miehet. Jotain kummaa niiden ruuansulatuksessa täytyy olla, jos tuon aamiaisen jälkeen pistelee vielä jätti lounaan illallisesta puhumattakaan.

Aamiaisen jälkeen alkoikin meikäläisen taksiseikkailut osa kaksi. Pyysin hotellilla pari paikkaa kiinaksi kirjoitettuna sekä kopioita Lonely Planetista. Tarkoitus oli mennä ensin tee museoon. West Laken Longjingin tee on kiinan tunnetuin vihreä tee. Kuikas ollakaan, hotelilla oli ilmeisesti jokin diili tietyn kaupan kanssa ja kuski vei minut kauppaan tee ostoksille. Kun kyselin museosta, tyttö kaupassa sanoi sen sijaistsevan vähän ylempänä vuorella. Ei muuta kuin pyydystämään uutta taksia ja kaupan tätä mukaan kertomaan taksille, että haluan museoon. Taas lupaava alku, kunnes ajellessamme teepensaisen lomassa, kuski alkaa soitella ja pysähdellä ja jossain vaiheessa toteaa, että sorry. Heitämme uukkarin ja lopulta löydämme perille. Tulipahan nähtyä taas maisemia. Se hyvä noissa takseissa on, että vaikka ajavat joskus minne sattuu, aina voi nauttia maisemista. Ihmettelen vaan, miten kuski ei voinut tietää meseota, joka oli parin kilometrin päässä ja kaikkialla oli mielettömästi turisteja. Museo myös mainittiin kaikissa oppaissa.

Museo olikin melkoinen alue, täynnä erilaisia rakennuksia. Kiertelin museossa noin parin sadan alakoululaisryhmän kanssa ja sain mukavasti opastuksen megafonista huudettuna kiinaksi korvanjuureen. Lapset olivat ihania, todella uteliaita ja uskalsivat käyttää joka ainoan englannin sanan, jonka osasivat. Poikkesin vielä teetupaan matkalla alas. Eteeni tuotiin teekuppi ja kasa kuorellisia siemeniä. Odotellessani teelehtien laskeutumista katsoin muilta mallia, eli siemen suuhun ja kuoret räitään lattialle. Tässä tapauksessa lattia oli kyllä maalattia ja teekuppini tyhjeni siinä vaiheessa melko nopeasti kun vapaana juoksevat kanat alkoivat tehdä seuraa pöydän ympärilläni.

Päivällä Peter liittyi seuraan ja jatkoimme järveen tutustumista. Otimme myös veneen ja poikkesimme eri saarissa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka on suomalainen järvimaisema kaunis, niin oli se sitä Läsijärvelläkin. Ilma olikin sitä tuttua, +25 ja aurinkoa aamun sumun hälvettyä. Ennen kotiinlähtöä näimme vielä hienon esityksen vedessä musiikilla höystettynä.

Paluumatka, se kolmetuntia, sujui mukavasti oman kuljettajan matkassa. Joku tuossa kerran totesikin, että on kivaa kun Kiinassa voi käyttää palveluja, olen samaa mieltä. Olihan se vallan toista istua ilmastoidussa autossa turvavöissä kuin liukua taksin takapenkillä puolelta toiselle liikenteen melua kuunnellessa avoimen ikkunan toimiessa ilmastointina. Mukava reissu, mutta oli kiva palata kotiin Shanghaihin!

Markkinoilla

Huomenia Shanghain hieman sumuisesta, mutta lämpimästä aamusta. On aika jälleen päivittää muutamia viimeaikojen tapahtumia.

Osallistuin Community Center Shanghain (CCS) järjestämälle mielenkiintoiselle Market Tourille viime viikolla. Vierailimme kolmilla eri markkinoilla kanadalaisen oppaan johdolla. Opas Doreen oli asunut jo vuosia Shanghaissa ja hänellä oli kotona Aiy sekä jonkin verran kielitaitoakin, joten ruoka-aineet ja niiden käyttö olivat hallussa.

Ensimmäisinä vuorossa olivat vanhimmat ja ehkä eniten paikalliset tai miten niitä nyt kuvailisi, "ei niin puhtaat" ruokamarkkinat Rushan Lulla. Heti siinä portilla myytiin kiinalaisten aamiaiseksi nauttimia lettuja sekä "nyyttejä" eli dim sumeja. Doreen osti yhden letun, josta kaikki saimme maistaa ja hyvältähän se maistui chilikastikkeen ja tuoreen korianterin kanssa, vaikka en itse olisikaan uskaltautunut ostamaan. Ehkä pian rohkaistun laajempiinkin katuruokakokeiluhin. Sanotaanhan sitä, että parhaat ja aidoimmat ruuat saa juuri katukeittiöistä. Tässä kosteudessa ja +30 asteen lämmössä ne eivät vaan vaikuta kovin hygieenisiltä vaihtoehdoilta...(ai juu, sammakkoa on jo kokeiltu, tosin ravintolassa)

Kierros markkinahallissa oli erittäin mielenkiintoinen. Sieltä löytyi kaikkea maan ja taivaalta väliltä. Erilaisia vihanneksia ja juureksia, suurinta osaa en ollut tainnut nähdäkään. mm. lotuksen juurta täällä käytetään aika paljon. Hedelmissä oli myös muutamia, joita ollaan kokeiltukin tietämättä mitä ovat, eikä se oikein vieläkään selvinnyt. Rapuja ja muita mereneläviä polskuttelia altaissa ja erinäköisissä tynnyreissä. Monet kanat ja muut linnut voi ostaa tuoreeltaan, valita suoraan häkistä tai lattialta, jossa ne tepsuttelivat paino jalassa. Muutakin lihaa oli tarjolla myös monessa muodossa. Kuvat kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa, ankka ei välttämättä aina ole vaalea..

Toisena vuorossa olivat ihanat kukkamarkkinat. Iso halli täynnä hyväntuoksuisia leikkokukkia, toinen ja kolmas lastattu viherkasveilla ja koristeilla. Kiinassa on tapana ostaa ilmeisesti paljon kukkia, koska kukkakauppoja on paljon ja kadulta saa myös upeita liljakimppuja lähes joka kulmasta. Kukkamarkkinoilta hankin maljakon, joten nyt meilläkin on kukkia pöydällä ja hurmaava tuoksu. Yleensä on hyvä käyttää aina samaa kauppiasta, kiinalainen myyjä arvostaa tätä ja tulee hyvin vastaan hinnassa. Jos kyseisellä myyjällä ei ole haluamaasi asetelmaa tai pukua, voit näyttää hänelle millaisen halaut ja hän tekee sinulla samanlaisen kuin naapurimyyjällä on tarjolla. Uuden maljakon innoittamina ostimme lauantaina kukkia kaupan edestä. Iso kimppu keltaisia liljoja, n. 10 kpl sekä ison kimpun (ilmeisesti) lotuksen kukkia, jotka tuoksuivat niin hyvältä. Maksoimme kukista yhteensä 4 euroa. Tosin kimpun saaminen maljakkoon aiheutti vähän lihastyötä. En ollut meinan tajunnut katsoa kimpun varsia, jotka olivat paksua banbun näköistä ja reilun metrin pituiset. No onneksi kotimme varustukseen kuuluu järjettömän kokoinen japanilainen kokkiveitsi. Nyt sille oli oikeasti käyttöä!

Viimeinen markkinapysäkki oli ruokamarkkinat, mutta tällä kertaa paljon uudemmat ja siistimmät. Doreen ostaa Ayin kanssa täältä usein perheelleen tarvikkeita. Samalla periaatteella molemmat markkinat olivat rakennettu. Tosin sillä erotuksella, että esim. kanat olivat erikseen, lattiat ja myyntikojut paljon ensimmäisiä puhtaammat. Hinnatkin ilmeisesti hieman kalliimmat. Tuotteille löytyy aina monta hintaa; turistihinta, kiinalaisen hinta ja paikallisen hinta. Paikallisten hintaan ei valkonaamoilla ole mitään saumaa, mutta kiinalaisen hintaan voi päästä pienellä kikkailulla. Pyytää kiinalaista kysymään hintaa ja menee itse lähelle. Esittää myyjälle tajunneensa vastauksen ja tällöin hänen on lähes pakko myydä sinulle samalla hinnalla. Erilaisia meloneita täällä käytetään paljon, samoin monia pähkinälajeja ja pajuja eri muodoissa.

Menkin ollaan innostuttu tilaamaan ravintolassa suolavedessä keitettyjä soijapapuja, hyviä, tosin kuultiin että niistäkin on nyt kuulemma löydetty jotain...markkinakäytännöstä vielä sen verran, että aina kannattaa vaatia myös tuoretta, jos tuote ei näytä siltä. Tiskin alta saattaa meinaan löytyä paljon freesimpi banaaniterttu;) Eli ei muuta kuin perjataisin CCS:n kokkauskurssille ja markkinoitten kautta liedenääreen. (huom, ei vielä kertaakaan käytetty..)

-Sirja

p.s meidän oma hedelmäsuosikki on lohikäärmehedelmä sekä eräs oranssi, sharon hedelmää muistuttava pallukka

Nuo ihanat Pandat

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen otimme taksin kohti Hongqiao lentokentän lähellä sijaitsevaa Shanghain eläintarhaa. Matka taittui tasan puolessa tunnissa, koska ruuhkia ei juuri ollut. Eläintarhan portilla huomasimme, ettemme olleet ainoat joille oli tullut mieleen viettää kaunista sunnuntaipäivää eläimiä ihmetellen. Olemme saaneet kuitenkin huomata, että Shanghaissa kaikki toimii ja liput saimme muutamassa minuutissa. Alue oli kauniin puistomainen ja laaja, n.10 hehtaaria. Paikalliset näyttivät tulleen viettämään aikaansa myös telttaillen ja piknikin merkeissä, me koetimme keskittyä eläimiin.

Ehdoton kohokohta oli pandat! Odotin innoissani näkeväni pandoja läheltä. Mikä pettymys, köriläät olivat untenmailla, höh:( Kiertelimme kuitenkin useita tunteja puistossa katsellen mitä erilaisempia eläimiä. Eläintarhasta löytyivät kaikki kissapedot sekä mieletön määrä erilaisia apinoita, orangeja, simpansseja jne. Minun kuvatessa eläimiä, kiinalaiset taisivat kuvata jonkin verran myös meikäläistä...Kansainvälisyydestään huolimatta, myös Shanghaissa ollaan edelleen kiinnostuneita länsimaalaisista ja lapset etenkin saattavat osoittaa meitä ja usein joku tulee jopa koskettamaankin, jos uskaltaa.

Otimme liput myös elefantti show'un ja sitä odotellessa sain Peterin ylipuhuttua kävelemään vielä uudelleen pandojen luo, vaikka niiden ruokinta aika ei ollutkaan vielä, ajattelin kuitenkin koittaa. Ja arvatkaa, kyllä kannatti kävellä, siellä ne olivat hereillä ja pistelivät bambua poskeen melkoisella vauhdilla!! Niiden ympärillä oli tietysti sadoittain ihmisiä, mutta melko hyvin pääsin pujahtamaan eturiviin ihmettelemään. Peterin pituudesta oli hyötyä, hän sain mukavasti kuvattua kinukkien yli ja saatiin yksi videokin napattua. Video löytyy ohesta.

Ai niin, oltiin siellä elefantti show'ssa ja täytyy sanoa, että oli rahoille vastinetta (maksoi jopa euron). Nämä norsut osasivat pelata koripalloa, jalkapalloa, strapetsitaiteille ja vaikka mitä. Lopuksi yleisö sai vielä mennä norsujen syliin pientä maksua vastaan. Ja kukas sieltä löytyikään...

Pukuja, mekkoja, takkeja..

Iltapäivää taasen täältä valon ja lämmön keskeltä! On ihana herätä aamuisin kun aurinko jo miltei paistaa ja on tosi valoisaa. Tänään on tiistai ja aika lailla on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. (kuva taksin ikkunasta Nanpu sillalta, taustalla näkyy Lupu sillan kaari)

Viikonloppuna olimme kangasmarkkinoilla eli siellä jossa ne puvut ja paidat sitten teetätetään. Valinnanvaraa löytyi, kolme kerrosta pelkkiä räätäleitä ja kymmeniä tuhansia malleja. Täällä tehdään kaikkea mahdollista farkuista verkkarihousuihin, puhumattakaan upeista cashimir takeista ja jopa turkeista. Peter haki teettämänsä paidat ja tuntuivat oikein onnistuneilta. Pää pyörällä ihmettelin kauniita takkeja ja ihania materiaaleja. Hinnat ovat aina neuvoteltavissa, mutta erittäin edullisia. Periaatteena on, mitä enemmän tilaat, sitä paremman hinnan saat neuvoteltua. Vaikeahan siellä oli valita, mutta tilasin lopulta yhden housupuvun, johon tulee myös hame sekä yhden syystakin. Kai täällä joskus ne takkikelitkin alkaa. Saa nähdä mitä tulee, ensi maanantaina mennään katsomaan ja kyllä siinä niin taitaa käydä, että lisätilauksia tulee tehtyä. Tämän kuun 25 päivä kun on ne juhlatkin, jonne toivottiin coctailasua...ja minä kun en mielestäni ole ollut koskaan mikään shoppailija!!Essi, olit oikeassa, vaikkei olisikaan, täällä kyllä saa siihen harrastukseen hyvän koulun...;) Kun nyt otin tuon shoppailun puheeksi, pitäisi kai mainita tässä myös siitä eilisestä "korutaivaasta" jossa poikkesin...Mamma mia mitä ihanuuksia ja iso kiitos mm. suomalaisille lentoemännille, jotka ovat neuvotelleet hinnatkin jo valmiiksi. Ihanaa, ei tarvinnut tinkiä, sai vain valita! Siellä oli todella hyötyä olla suomalaisen näköinen, esimerkiksi eläintarhassa, jossa kävimme sunnuntaina en ollut siitä niinkään varma...Heti kun menin Lindyyn (Lindy pearls & jewelry) ja katsoin yhtä rannekorua, kysyi myyjä minulta olenko Suomesta ja kuulinko paikasta joltakin. Ajattelin, että nopeastipa hän minut tunnisti ja kun kysyin mistä, hän kertoi että teillä kaikilla täällä käyvillä suomalaisilla on samanlainen korusetti (eli hopeinen punottu ketju ja ranneketju) ja kuulemma kasvonpiirteet ovat myös hyvin suomalaiset. Saan siis suomalaisten hinnat, bra! Siellä minulla ei ollut kameraa mukana, harmi. Ensi kerralla sitten myös kamera mukaan. Tämä vierailu ei siis jää viimeiseksi, sen verran upeita korut olivat. Pitihän niille sitten hankkia silkkinen rasiakin..

Matka korukauppaan oli kyllä tähän asti erikoisin taksimatkani. Otin taksin hotellilta ja näytin kortin. Kuski vähän ihmetteli ja lähti kuitenkin ajamaan. Mikäli kuski ei tiedä paikkaa, hän ei yleensä ota kytiin. Kysyin on ok, hän vakuutti, että on. No kuinkas ollakaan, kun ollaan laskeutumassa Nanpu sillan spiraalia, kuski alkaa kesken ajon kysymään jotain, tietysti vain kiinaksi ja samalla katsomaan kädessäni olevaa karttaa. Ne ketkä tietävät Shanghain liikenteen, voivat vain kuvitella, että hetki ei ollut paras mahdollinen. Hetken kuluttua kuski pysähtyy, onneksi ei sentään keskelle kaistaa, mikä sekin olisi mahdollista ja katsoo taas karttaa, korttia, minua ja selittää jotain...matka kuitenkin jatkuu ilman, että kumpikaan ymmärsi sanaakaan toisen puheesta. Kylttien mukaan onneksi aloimme lähestyä oikeaa suuntaa, joten ajattelin, että kaippa se sitten tietää minne ajaa. Hetken kuluttua kuski alkoi hokea minulle yhtä sanaa ja näyttää peukkua ylöspäin..mitä nyt taas, ajattelin, kunnes tajusin hänen tarkoittavan kaunista! Loistavaa, alkoi olla suht epämukava olo, oltiin ajeltukin siinä jo jonkin aikaa. Hetken kuluttua kuski tökkäsi minua kylkeen ja näytti, että hymyile. Olin ilmeisesti ollut suht järkyttyneen näköinen tutkiessani karttaa ja miettiessäni minne päädyn. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin perille ja kuski koitti ilmeisesti olla vaan ystävällinen. Yleensä kuskit eivät juuri juttele tai jos juttelevat, eivät ainakaan englanniksi. Shanghaissa on yleisesti tosi turvallista kaikkialla, en ole kuullut keneltäkään, että koskaan olisi mitään sattunut. Myös taksit ovat turvallisia, myös blondeille;)!

Uusia tuttavuuksia

Heippa,

Elo sujuu täällä nyt entistä mukavammin uusien tuttavuuksien merkeissä. Tapasin eilen muutamia "aitoja" suomalaisia kotirouvia, jotka tuntuivat viihtyvän Shanghaissa oikein hyvin, toisilla oli vasta vuosi takana, toisilla jo kolmekin vuotta. Ja täytyy kyllä myöntää, ettei tämä "kotirouvan" elämä omasta mielestänikään yhtään hullumpaa ole;) Nyt reilun viikon oleilun jälkeen olen aivan varma, ettei aika tule olemaan pitkää, päin vastoin, tuntuu että täällä on niin paljon tekemistä, että pikemminkin pitää pelätä ajan loppumista kesken! (kuva jälleen kotikulmilta)

Olen vieläkin ihan pöyryksissä kaikista uusista tapaamistani ihmisistä ja saamistani vinkeistä; vihon reunat on täynnä mitä erilaisempia merkintöjä ja käyntikortteja löytyy lukuisia käsilaukun pohjalta. Tästä se paikallisen verkoston luominen sitten alkaa! Yksi parhaista vinkeistä olikin osoite Community Center Shanghaihin. Tämä voittoatavoittelematon organisaatio järjestää useita kursseja sekä paljon erilaisia retkiä Shanghaissa ja lähiseuduille. Toiminnassa on mukana pääasiassa expatteja sekä muutamia paikallisia. Ajattelin, että tuumasta toimeen ja osallistuin heti tänä aamuna Coffee Connection tapaamiseen. Paikalla oli ihmisiä ympäri maailmaa ja tarkoituksena onkin saada uusia ystäviä. Aamupäivä oli loistava, sain monta uutta tuttavaa ja paljon mukavia juttutuokioita. Ilmoittauduin myös monille retkille. Ensimmäinen on heti ensi viikolla, Market Tour puolipäiväretki. Tiedossa on myös Factory Touria, Yu Yuanin puutarharetkeä, French Consession Touria, Old Shikumen Houses jne. Mielenkiintoiselta kuulosti myös TCM:n (Traditional Chinese Medicine)kurssit, jotka käsittelevät kiinalaista lääketiedettä. (Eräs ruotsalaisnainen kertoi, että hän oli kokeillut lääkärillä kuppausta ja saanut avun moniin vaivoihin.) Itse ajattelin osallistua ainakin Meridian Map of Human Body tunnille. Myös kiinalaisen ruuan kursseja on joka perjantai. Kaikki tapahtuu tietysti englanniksi, joten samalla tulee se kaipaamani kielikoulu.

Nyt pitäneekin tehdä pieni tutkimusmatka lähistön Shimano Rivieralle ja tutkia heidän club housen liikunta-aktiviteetit ja sen jälkeen aloitan viikonlopun ohjelmasuunnittelun. Tänään kun juuri painotettiin sitä ,että expatit jättävät aina kaikki reissut komennuksensa viimeiselle kuukaudelle...toisaalta kyllähän täällä Shanghaissa itsessäänkin on nähtävää ja koettavaa todella paljon.

Mukavaa viikonvaihdetta!

-Sirja

p.s yksi juttu, jonka luulin olevan tosi helppo, onkin osoittautunut melko hankalaksi ja samaa totesivat toiset eilen. Täällä on ollut niin lämmin, että sandaaleille olisi käyttöä ja niitähän mulla ei Suomesta mukana tietysti ollut ja nyt alkaa meinaan olla melko lämmin tassutella tennareilla ja sukilla päivästä toiseen...no ei muuta kuin ostamaan sandaalit tai edes jotkut kesäkengät..niinhän sitä luulis, mutta eipä mun 39 kanootille löytyy yksiäkään kenkiä!!hienoja kenkiä on vaikka kuinka, kaikki esillä olevat n. 36 paikallista kokoa ja kun kysyt isompaa kokoa, myyjä ihmettelee ensin kysymystäni englanniksi ja hetken kuluttua katsoo jalkojani ja pudistaa päätään, no, no...etsintä jatkuu, joitain vinkkejä sain tähänkin asiaan eilen...

Kesäkelejä piisaa..

Huomenta aurinkoisesta Shanghaista!

Aamu on valjennut jälleen aurinkoisena ja lämpimänä. Syksy on täällä ilmeisesti tänä vuonna myöhässä ja kesäkelit jatkuvat. Eilen oli yli +25 c ja tänään on luvattu vieläkin vähän lisää lämpöä. Vaikka on lämmintä, ilmanlaatu voi vaihdella päivittäin todella paljon. Eilen oli kaunis ilma, jopa sinistä taivasta näkyi ja aurinkoa paistoi. Maanantaina sitä vastoin oli koko päivän harmaata ja "sumuista" eli aika lailla saasteita kaupungin päällä. Saasteiden määrän voi hyvin todeta katsomalla ulos alakerran ikkunasta ja ihmettelemällä näkyvätkö mm. Oriental Pearlin televisiotorni, Jinmaon torni sekä uusin rakennelma Financial Tower, jotka muodostavat Shanghain kuvatuimman siluetin. Tänään rakennukset näkyvät kirkkaasti, maanantaina vain vähän alaosia. Saasteiden määrä on ilmeisesti kiinni aika lailla tuulista, joten toivotaan pieniä puhureita joka päivälle.

Illalla kävimme kävelyllä The Bundilla eli Huang Pu joen rannassa. Harmitti, ettei ollut kameraa, valaistus oli tosi upea ja ilma kirkas kuvaamiseen. Tämä kansa rakastaa ilotulitteita ja niiden räiskintää kuuleekin lähes joka ilta. Eilen jopa näimme muutaman raketin. Matka sinäänsä joen toiselle puolella oli jo itsessään upea kokemus Nanpun siltaa pitkin. Vuonna 1991 rakennettu yli 8 kilometriä pitkä silta yhdistää Pudongin ja Puxin puolet. Itse asumme siis Pudongissa, joka on uudempaa keskustaa. Puxin puolella silta muodostaa spiraalin ja tätä pidetään erittäin taidokkaana insinööritaidonnäytteenä, koska sen avulla säästetään huimasti rakennusmaata. Silta menee myös melko korkealla, yli 430 metrin korkeudessa. Näkymä sillalta iltavalaistuksessa oli vaikuttava. Takaisin tulimme tunnelia pitkin, jossa autot ajavat kahdessa kerroksessa, rekat omassaan. Ilmanlaadun kannalta tämä on loistava idea. Loppuilta menikin sitten japanilaisen ruuan merkeissä kotikulmilla. Jaahas, mutta nyt onkin aika lähteä suorittamaan päivän tehtävää eli lippujen ostoa Shanghain Suomalaisten 10-vuotis juhliin ja samalla ilmoittautumaan kyseisen yhdistyksen jäseneksi. Tämä tietää siis pirssillä suhailua ja kartan pöyrittelyä, mutta toivotaan että löytyy. Eilinen tehtävä oli muuten kuntosalin etsintä, jonka suoritin jalkapatikassa, aikaa meni noin 4 tuntia...

-Sirja

Ihmettelyä lähikortteleissa

Tänään lähdin liikkeelle jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Tarkoitus oli käppäillä vähän lähikulmilla ja katsella miltä korttelin aamuaskareet näyttävät. Toinen pointti oli lähteä pois siivoojan tieltä (eikös kunnon kotirouvalla käy kaksi kertaa viikossa siivooja..?) Alussa tuntuu aika oudolta, että joku tulee kaksi kertaa viikossa asuntoon siivoamaan, mutta kai siihen tottuu;) Täällä kyllä lappaa sitä henkilökuntaa näköjään muutenkin; eilen tuotiin lehti, Shanghai Daily(+ ilmeisesti Peterille tarkoitetut kaksi talousjulkaisua, jotka tosin oli pelkästään kirjoitusmerkein varustettuja), ihan sisälle saakka. Tänään, juuri kun pääsin kotiin soi taas ovikello. Tällä kertaa rouva oventakana tiedusteli lista kädessään onko asunnossa kaikki hyvin. Katsoin häntä hölmistyneenä ja totesin kaiken olevan kunnossa, juuri kun on siivottukin..henkilökuntaa tuntuu ainakin olevan. Saman huomasin tänään kun kävin jo toistamiseen ihmettelemässä saunan kohtaloa. Esitteissä mainitaan saunan olemassaolosta, joten meikä suurena saunafanina aloitti heti selvittämään sen kohtaloa. Ensimmäisellä kerralla saunaa tiedustellessani poika M-kerroksessa totesi vain no sauna! Jaahas, ei muuta kuin kysymään respasta mistä on kysymys, onko sitä saunaa vai ei. Kyseinen poika ei siis osannut sanoa muuta kuin no sauna. Respassa taas ihmeteltiin kysymystä; sauna on joka päivä kymmenestä kymmeneen. No tänään ajattelin kokeille sitten uudelleen. Taas M-kerrokseen ja sama virsi, no sauna. Nyt en luovuttanut niin helpolla, joten soittivat paikalle toisen henkilön. Tämä toinen, vähän erivärisessä uniformussa, ei myöskään osannut sanoa muuta kuin moment ja soitti kolmannelle. Nyt paikalle tuli naishenkilö, joka lopulta vei minut "saunaosastolle" jossa toden totta oli kaksi remontin alla olevaa huonetta (tosin laattojakaan ei näkynyt missään..) eli no sauna sopii varsin hyvin tilanteeseen. Ihmettelen vaan, ettei tieto asiasta ole kulkenut yhtä kerrosta alemmas respaan...toisaalta voi olla että edelleen puhuttiin eriasioista..No eiköhän sitä ilman saunaakin pärjää. Kaikenlaisia Spa-kylttejä kun tuntuu löytyvän lähes joka kulmasta. jospa niitä sitten joku päivä kokeilisi.

Juttu harhautui saunaan, vaikka tarkoitus oli kertoa, miltä lähikorttelissa näyttää. Sieltähän sitä löytyy kaikenlaista. On hedelmämyyjää, moponkorjaajaa, katukeittiöitä, hierontaa ja kaikkien näiden väleissä hienoja design-liikkeitä sekä kokonaisia kauppakeskuksia. Vastakohdat ovat huikeat. Voit seistä risteyksessä, jossa näet vanhan miehen korjaavan kenkiä, rouvan myyvän kanankoipia pöyrien päällä olevasta pannusta, toisaalta uutuuttaan hohtavan kauppakeskuksen länsimaisilla kahviloilla kuorrutettuna. Samassa risteyksessä voivat tietä ylittää niin businessmies kuin katukauppias, samoin kuin vanha mopo ja uusi Porche. Tuntuu hurjalta seurata kuinka suuria luokkaerot ovat, jopa Shanghaissa, mitä ne ovatkaan köyhemmällä maaseudulla. Samoin asunnoissa näkee eron kun kävelee kortteleissa ja kurkistelee pienemmille kujille. Niillä ruokaa tehdään ulkona, pykit kuivuvat siinä sivussa ja lapset leikkivät kujalla. Paikallisten asuntoja kun on vielä jäljellä siellä täällä, kaikkia ei ole tuhottu pilvenpiirtäjien tieltä. Koitan joku kerta tallentaa kameralla paikallista tunnelmaa, jotta saa vähän paremman kävityksen mistä puhun. Päivä oli antoisa, uskaltauduin testaamaan jopa kiinalaista hierontaa, mutta siitä lisää jatkossa.

Nyt olisi tarkoitus suorittaa ensimmäinen taxireissu yksin ja vieläpä paikkaan jossa en ole ennen käynyt, joten mielenkiinnolla odotan minne päädyn, riippuen varmaankin siitä miten onnistun lausumaan kadun nimen, Biyun Lu. Mulla on nyt tunti aikaa treffeihin Peterin kanssa, joten syytä lähteä matkaan, ehtii sitten ajella vaikka muutaman hutikierroksenkin. Kuulemisiin,S

Kotiutumista Shanghaihin...

...No niin, täällä ollaan, asiassa jo viime torstai aamusta asti, joten viides päivä menossa. Taisin Suomessa aika monelle lupailla jonkinlaista raporttia blogin muodossa, joten nyt aika ryhtyä sanoista tekoihin. Alkoi meinaan tämä kotirouvan (jonka kunnianimen sain kavereiltani ennen lähtöä..) "arki" tänään ja mikäs siihen sopiikaan paremmin kuin puuhastelu blogin parissa. Katsotaan miten tämä onnistuu ilman suurempia bittinikkari taitoja.

Heti alkuun pitää todeta, että tämä on mieletön paikka! Näin lyhyelläkin oleilulla voin jo todeta, että täältä löytyy todella kaikkea maan ja taivaan väliltä! Ollaan kierrelty ympäriinsä nyt neljä päivää ja lähi kulmista alkaa hahmottumaan jonkinlaista kuvaa, tosin kaikki kadun nimet tuntuvat epäilyttävän samanlaisilta, yhtä tutun tai vieraan kuuloisilta. Tähän asti osaan ulkoa nimet Weifang Lu ja Pudong Nan Lu, joiden kulmassa asuntomme sijaitsee, sekä Nanjing Lun, joka on yksi keskustan kauppakaduista. Onneksi taxi löytää aina perille. Ainakin tähän asti on tuntunut, että taxisysteemi toimii loistavasti.(kuulette varmaan jos niin ei joku päivä käykään...) Mikäli on tippunut kartalta (joihin ei siis ole merkattu kaikkia katu eikä mittakaavastakaan ole aina varmuutta, karttapohjoinen ei yleensä ole siellä missä sen luulit olevan jne.) voi aina ottaa taxin takaisin asunnolle tai muulle mahdolliselle kiintopisteelle, eikä pääse köyhtymään mutamaa euroa enempää vaikka suhailisi kauempaakin. Liikenne onkin sitten jo toinen juttu, siitä myöhemmin enemmän. (nimimerkillä istun aina kuskin takana, etten näkisi mm. nopeusmittaria...)

Shanghaihin on todella helppo tulla Suomesta.(vinkiksi niille kavereille jotka eivät ole vielä lentoa varanneet) Näppärä suora lento Finnairilta yötävasten ja on perillä n. 9 tunnissa. Olin kentällä ajoissa ja sain mielestäni loistavan paikan koneesta, tai niin luulin siihen asti kunnes konserttia alkoi. Istuin kyllä yksinäni käytäväpaikassa ja vieressäni oli vapaa vaikka, joten tilaa oli runsaasti. Tila ei siinä vaiheessa paljon lämmittänyt kun neljä pientä kiinalaisvauvaa ympärilläni konsertoi taukoamatta koko yhdeksän tunnin lennon. Tuli muuten hyvin uni torstai-iltana;) Olin kuullutkin, että kiinalaiset ovat tosi äänekkäitä ja se nähtävästi alkaa ihan pienestä pitäen. Jo terminaalissa odotellessa oli melkoinen melske ja toinen kiinalaisten tapa, tunkeminen tuli myös koettua heti koneeseen mennessä. Paikat varmaan loppuu kesken jos ei kaikki tunge samaan aikaan niihin kapeisiin portaisiin joita pitkin noustaan koneeseen...tosin tämä sama näyttää pätevän myös hissiin tai metroon mentäessä. Ei kannata missään nimessä odottaa, että poisjäävät matkustajat tulevat ensin ulos...uskomatonta logiikkaa.

Tässäpä näitä alkupaloja täältä suunnalta. Virittelen oheen muutaman kuvan mm. asunnosta ja jokirannasta jos onnistun. Jatkan tarinointia lähipäivinä, Sirja