Aamulla kotiin..

..se on sitten niinku siina! Aamulla nokka kotia kohti - hyvilla mutta aika haikeilla mielin lahdetaan. (ainakin allekirjoittanut..) On ollut tosi upeat 5 kk - aika meni nopeasti, toisaalta tuntuu, etta oltais oltu paljon pidempaankin. Tanne jaa loistavia tyyppeja ja mukavia muistoja - onneksi kaupunki ei havia mihinkaan ja sahkoposti on keksitty.

Viimeinen viikko oli melkoista rumbaa - monta juttua piti tehda sen " viimeisen kerran" ja monia ystavia ehtia nahda. Siina samalla vahan pakkailtiin - tai no meika lahinna se on jolla sita tavaraa taas on kertynyt. Kata otti vahan kirjoja niiden konttiin - toivotaan etta laukut menee kiinni (ja pysyvat myos) viela ne on tuossa lattialla ympariinsa.

Tein viela kierroksen jakamalla kaiken ylijaama tavaran mita erilaisempiin paikkoihin. Lahella lauttarantaa asuu mies kadulla - muovien alla. Han sai aamulla ison kassillisen vaatteita - toivotaan etta on iloa hanelle tai jollekin toiselle viela. Samoin suosikki hedelmakauppiaspariskunta sai osansa - tosin ananas lahti mukaan vastustelustani huolimatta. Sakut sai myos aika lailla kaikkea, jota ei aiota ottaa mukaan - lahes koko kylpparin purkkiarmeijan.

Mulla oli kerattyna lehtileikkeita eri tilastoista Kiinassa, esim. tyottomyydesta jne. joita ajattelin viela tanne raapustella. Nyt nayttaa kylla silta, etta aika menee niin nopeaan, enka oikein naissa lahtofiiliksissa pysty keskittymaankaan niihin- pakkasin ne kuitenkin mukaan, joten saatan yllattaa viela loppurutistuksella Meilahdesta kasin tosin!

Meilla oli just kampan lopputarkastus - aika saatoa taas- Peterilla tuntuu nousevan savu korvista kiinalaisten kanssa - parempi viissiin lahtea. Viimeinen ilta vietetaan Rebeccan ja Gunnarin kanssa - kuten aika monet edellisetkin. Tiedossa on kiinalaista - siihen on hyva paattaa onnistunut reissu.

Kiitos kaikille sahkoposteista ja kommenteista blogiin - on ollut ihan hauska jakaa naita juttuja teidan kanssa. Nyt pitaa paastaa mies koneelle viela vahan toihin - Suomessa nahdaan!!

-Sirja

Synttareita, suklaata ja reissuakin

Morjes!

Viimoiset viikot menossa, mutta viela ajattelin vahan laittaa kuulumisia taalta suunnalta. Joel ja Sanna kylailivat viime viikon Shanghaissa, vielapa poikkeuksellisen komeissa saaoloissa. Taalla ei ole ollut kahteentoista vuoteen yhta lamminta helmikuun puolivalissa kun nyt sattui, parina kolmena paivana oli reilut + 24 astetta! Joelin piti ostaa oikein aurinkolasitkin, aidot resikat tietenkin:)

Nakyma Nanxungin keskustassa

Ohjelmassa oli perinteisten raatalikayntien ja akvaarioiden lisaksi vahan erilaistakin toimintaa. Sakut, siis meidan saksalaiset hyvat ystavat Rebecca ja Gunnar ehdottivat reissua Nanxungin vesikaupunkiin. Eipa muuta kuin sunnuntaiaamuna silmat ristissa kukonlaulun aikaan hypattiin kuskin kyytiin ja lahdettiin katsomaan loytyyko mesta (ja pysyyko auto kasassa koko reissun). No kyllahan se loytyi, reilun parin tunnin ajon jalkeen Shanghaista lanteen.

Joel ja Sanna temppelin edustalla Nanxungissa

Shanghain ymparilla on useita vesikaupunkeja, mutta tama kohde ei ollut viela niita tunnetumpia, joten saatiin aika rauhassa ihmetella. Alueelle tosin piti ostaa 60 rampylan liput joilla sitten paasi moneen paikkaa. Toisaalta, jos on nahnyt yhden vesikaupungin, tietaa jo mita odottaa - paljon kanaaleja, kaarisiltoja, vanhoja rakennuksia, pienia puutarhoja, tavernoita, rantaraitin kojuissa myynnissa mm. kypsennettyja siansorkkia, upporasvattua tofua jne. muita herkkuja:)
Paikallisia herkkuja

Oli oikein mukava ja aurinkoinen paiva ja nakivatpahan vieraatkin samalla vahan muutakin kuin Shanghaita! (osaavat sitten arvostaa tata Kiinan kirkkainta helmea..) Paluumatkalla meinattiin, etta oltais poikettu yhteen toiseenkin kaupunkiin, mutta ei paasty kuskin kanssa ihan samaan lopputulokseen asiasta (kiinaksi) joten ajateltiin, etta on vissiin pare tulla takaisin kotiin suorinta reittia. Jotain se kuski kuitenkin oli hokannut, kun yhden tietullin jalkeen pysaytti ja alkoi soittaa jonnekin. Kun Rebecca sai puhelimen, selvisi etta kuski oli soittanut sinne toimistoon josta kaara buukattiin ja ehdotti nyt jotain toista kaupunki jos viela halutaa menna. Taisi porukka olla jo sen verran nalkaisia, ettei enaa innostuttu lisalenkista vaan suunnattiin takaisin ja suoraan suosikki nepalilaiseemme laittamaan samosaa poskeen.

Kyllahan sita ohjelmaa taas piisasi. Kun oltiin kokeilemasa Joelin puvunhousuja, han sanoi raatalille, etta joo, onhan naa nyt ihan hyvat, mutta taalla on niin kauheesti ohjelmaa, etti ehdi kunnolla syoda..Joel ehti laihtua jo tortaihin mennessa 2,5 kg. (kasittamatonta - miksei sama tapahdu kaikille..)

Niin, kyllahan me syotiin, hyvin ja paljon, ja suklaatakin. Meilla sattui olemaan molemmilla synttarit Peterin kanssa viime viikolla ja sen kunniaksi herkuteltiin vahan tavallista enemman. Kaytiin syomassa Coconut Paradisessa, jonne olin halunnut jo pitkaan, tosi kaunis ja tunnelmallinen thaimaalainen. Porukka tosin totesi jalkkarilistan olemattomaksi, joten Gunnarin ehdotuksesta suunnattiin viela vastapaiseen italialaiseen ravintola OTTOoon jalkkareille. Tama osoittautuikin loistovalinnaksi - oikein oma jalkkarilista ja kaikki! Lisaksi saatiin keittion tervehdykset kaksi kertaa seka lasit kuohuvaa synttareiden kunniaksi kun omistaja tuli juttelemaan meille! Losto mesta, aivan huippua suklaajalkkaria, ajateltiin Peterin kanssa kokeilla myos menuuta ennen lahtoa. Eika se suklaa sitten siihen loppunut, sain lahjaksi viela kasan suussasulavia suklaamuffineja! Rebecca oli leiponut -nam!

Synttarisankari ja suklaajalkkari

Jai tuo sporttailu viime viikolla vahan vahalle kuten aina kun on vieraita (keskityin siihen suklaaseen..)) mutta talla viikolla olen koittanut ottaa takaisin kaymalla yogassa, salilla ja kavelylla. Ai joo, erehdyin juoksemaankin viime sunnuntaina - aivan jaatava kokemus kun lomat oli ohi ja liikenne normaalia. Koko 55 minuuttia sai olla sydansyrjallaan, etta mita tapahtuu seuraavaksi ja missa suunnassa. Kiinalaisethan ottaa aina koko jalkakaytavan ja osan tietakin kayttoon omille askareilleen. Esim. kukkakauppias, ruokakoju, mopokorjaamo jne. kaikki ovat keskella katua. No alkumatkasta hyppelin kukkien yli, vaistelin kuumia kattiloita, selivisin risteyksesta jossa valot eivat olleet toiminnassa - auto kerrallaan ja valilla vatsaa sisaan vetaen ettei ota peili takkiin kiinni, huh! No kun siita selvisin, olin vahalla joutua hitsauksen uhriksi, kylla ukkeli aloitti hitsauksen suoraan mun nenan edessa, no taisin kiljasta ja hyppasin sivuun - siina molemmat vahan ihmetteli...seuraavaksi kadulta loytyi hirmuiset vyyhdit rautalankaa joista piti selvita kompastumatta. Taman jalkeen katselin sivulle ja nain tyhjat toimitilat, vain lasi oli jaljella, muuten ihan romahtaneen nakoinen kortteli - aivan, sita purettiin parhaillaa, palasi lenteli kadulle - piti lisata vauhtia kun tajusi sen toiminnan. Onneksi koti jo haamottikin ja selivisin reissusta, mutta kokemusta ei voi kylla kovin rentouttavaksi sanoa. Juoksumatto ei ole sittenkaan ihan typra keksinto...



Nakyma paatista kanaaliristeilylla

Maanantaina olin ensiapukurssilla, jonka Shanghainsuomaliset jarjesti yhdessa Finnish Business Counsilin ja konsulaatin kanssa. Kurssin veti Helsingin keskustan Terveystalosta johtava tyoterveyslaakari Johanna Tuuli. Erittain hyodyllinen myos Shanghain oloissa, joka kuitenkin on Kiinan kehittynein kaupunki. Ambulanssikuskeilla on taksin ajokortti, ambulanssissa ei ole laakinnasta varustusta tai henkilokuntaa, halytysajoneuvoilla ei ole etuajo-oikeutta, fyrkkaa pitais olla kateisena heti ja paljon...taman lisaksi Kiinassa ei ole auttamisvelvollisuutta, itseasiassa pain vastoin. Ensimmainen ohje kaikille Kiinaan tulijoille on, ettei pida missaan nimessa menna auttamaan jos nakee onnettomuuden - tapauksesta tulee oikeusjuttu ja joutuu itse vaikeuksiin - niin karua, mutta totta! Tama ohje on tullut aivan kaikkialta. Summa summarum, paras henkivakuutus on siis oma valppaus liikenteessa.( Peterin kollegalla ennatys 15 kolaria matkalla Shanghai - Suzhou, joista kolme omaa...)

Mutta sitten lampimampiin aiheisiin, nimittain kavin ekaa kertaa saunassa! Mentiin Rebecan kanssa Shimaon salille ja saunaan. Eipa ollut saksalisellakaan tuo saunakulttuuri ihan tuttua, mutta kylla se siita. Rebecca ei ollut mm. koskaan tiennyt etta ennen saunaan kannattaa kayda suihkussa ja etta saunassa on helpompi olla jos heittaa loytya ja on kosteaa..ja ettei meille suomessa heilutella sita pyyhetta keskella saunaa kuten Saksassa ja Itavallassa kylpyloissa. Sauna oli oikein ihana ja rentouttava kokemus, nyt vasta huomasi kuin sita onkin ollut ikava! Mielenkiintoista oli, etta kesken meidan saunomisen kinukki tuli sisaan toppatakki paalla, kengat jalassa ja toi pyyhkeita kuivumaan...ihmeteltiin, etta miksi kun ne sai jattaa sinne jokatapauksessa. No eipa ollut ensimmainen erikoinen kiinalainen tapa.

Aamusta ei tullut lamminta vetta suihkuista ja soitin housekeepingiin lopputulosena, etta olivat ymmartanet vaan sanan vesi ja toivat 20l juomavetta! No saatiin homma hoidettua ihan hyvin lopulta kun avasin hanan ja laitoin tadin kadet jaakylman veden alle...

Rebecca kiipeaa ylos paviljongiin Nanxungissa

Tanaan on yksi kaikkien aikojen huonoin keli, sataa ja on tosi sumuista. Taidan kayda vahan vaan hotlan salilla ja lahtea sitten korjauttamaan metron ruuhkassa hajonnutta takkiania. Eilen oli viimeinen kiinan tunti Williamin kanssa, sain lahjaksi kiinankielen oppikirjan ja vastalahjaksi annoin 800g Fazerin sinista, ihan hyva kauppa. Eipa taida uskaltaa menna tanaan hierontaakaan, kun eilen kaytiin Peterin kanssa illalla ja en tieda mita tapahtui - on vielakin silmat ihan turvonneet samoin kuin toinen puoli ikenista - tais menna osuma vahan vaariin akupisteisiin:)

Sisko ja sen veli

Huomenna mennaan Sannan ja Katan kanssa lounalle ja jalkahoitoon. Sanna lupas tarjota viela kahvitkin, niilla kun on Suomesta tuotua Presidenttia ja Moccamaster, kylla siina lattet kalpenee ja paasee totuttelemaan pikku hiljaa alkavaan arkeen..:)

Joel ja Sanna Bundilla

Kulttuuria, kulttuuria...

Jaahas, se on sitten melko kulttuurin tayteinen puolitoistaviikkoinen takana, sisaltaen siis myos erinakoista ruokakulttuuriin tutustumista.

Acke toi mukanaan Lonely Planet Shanghai City Guiden ja siina tuntuikin riittavan jos jonkinlaista galleriaa, nayttelya ja ruokapaikkaa, joista en ollut edes kuullut aiemmin. Heti alkuunsa otettiin kaupunkikatselmus aika pitkalti kavellen ja kuvaten. Samalla reissulla tsekattiin People's Squarilla sijaitseva Shanghain taidemuseo, modernin taiteen museo seka omasta mielestani mielenkiintoisin, Shanghain kaupunkisuunnittelunayttely (taisi tulla vahan huono kaannos Shanghai Urban Planning Exhibition Hall). Nayttelyssa oli esilla kolmesssa kerroksessa erilaisia pienoismalleja ja simulaatioita mm. lentokentasta, tulevasta Expo 2010 alueesta ja paviljongeista siella, mutta mika hienointa, siella oli lahes koko Shanghain keskusta rakennettu pienoismallina. Kylla me jostain omakin kamppamme loydettin kun aikamme etsittiin ja laskettiin risteyksia. Tosin mika oli aika hauska huomata, jossain vaiheessa suunnitelmat nayttavat silta, etta koko hotelli poistuu kartalta! Pitanee sanoa respaan, etta alkakaas paivittaa cv:tanne pikku hiljaa...

Yu Yuanissa kaytiin taas pariin otteeseen ihmettelemasa huikean hienoja valaistuksia, nyt niita oli ilmestynyt taas lisaa. Taysin uutena paikkana, jonne en kylla yksin olis ikina uskaltanut mennakaan, kavimme Shanghai Propaganda Poster Art Centerissa. Kyseinen nayttely sijaitsi kiinalaisella compaund alueella, neljannen talon sisapihalla kellarikerroksessa, jaiks! Hiukan hirvitti menna sinne, mutta onneksi oltiin kolmistaan Peterin ja Acken kanssa. Nayttely oli aika mielenkiintoinen, tosi paljon Maon aikaisia postereita, jotka seurasivat hyvin sen ajan tapahtumia. Esittelija puhui englantia, joten saimme selostuksenkin moneen kuvaan. Tassa tapauksessa tosin pitta paikkansa melko hyvin sanonta - kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa. Kun sielta selvittiin, pitikin palata takaisin "maanpinnalle" joten jain vahan kiertelemaan kauppoja keskustaan poikien jatkaessa kotiin pain.

Lauantaina otimme heti aamusta kohteeksemme Shanghai World Financial Towerin eli pullonavaajan, jossa emme olleet Peterinkaan kanssa aiemmin kayneetkaan. Emme tosin kayneet nytkaan viela ensimmaisella yrittamalla, muutamalle kinukille oli tullut sama kuningas ajatus lahtea ylailmoihin hyvan saan innoittamana. Emme siis jaaneet odottamaan kahdeksi tunniksi mika olisi ollut tiedossa vaan kokeilimme seuraavana paivana uudelleen ja talle kertaa reissu onnistui melko lyhyella jonottamisella. Aika systeemit ovat rakentaneet matkanvarrelle ylailmoihin - oli jos jonkinlaista katossa pyorivaa taideteosta ja varivaloa. Ensimmaisella hissilla paastiin 95 kerrokseen ja seuraavalla sitten sinne 100:een saakka! Olihan sielta aikast rapiat nakymat ja se lasilattia! Turvallisuuden tunnetta ei kovin paljon tosin lisannyt greenilla pyoriva teksti, jossa kerrottiin lasinpalan kestavan kolmea ihmista samaan aikaan ja oli viela jokin kilorajakin, joka ei ollut jarin suuri....No ihan vakaalta se siella naytti ja tuntui, vaikka porukkaa oli tupa taynna. Koitan virittaa jotain kuvaa kylkeen.

Kun maisemat oli nahty, kuvat otettu ja matkamuistot ostettu oli aika siirtya etia pain. (kylla, talla kertaa ostettiin matkamuisto, vaikka periaatteessa niista en tykkaa, mutta nyt halusin tornin muotoon tehdyn teraksisen korkinavaajan, Peter ei ollut kovin vakuuttunut, mutta myontyi kuitenkin, tosin olin pohjustanut asiaa jo muutamia viikkoja..:)) Seuraava eteppi olikin Jade Buddha teppeli, joka osottautui, kuten arvelinkin, melko samanlaiseksi kuin kaikki muutkin buddha temppelit, mutta tulipahan nyt sekin nahtya. Pojat kavivat viela Jing'Anin temppelissa, mutta olin itse siella jo joulun tienoilla kaynyt, joten kaytin ajan hyodyllisesti tutkaillen saapikastarjontaa laheisessa tavaratalossa, todeten sen hienoksi, mutta ylihintaiseksi...

Ja sitten kommenttia ruokapuolesta. Kuinkas ollakaan, opaskirjasta loytyi myos vahan erilaisempaa ravintolatarjontaa. Paatimme kokeilla etnisen vahemmistokansan, Uiguhrien pitamaa ravintolaa, joka oli nimeltaan Xinjiang Fengwei Restaurant. Lahes kaikki Shanghain muslimiravintolat ovat uighurien pitamia ja meininki oli sen mukaista. Uighurit tulevat maan luoteisosasta ja ulkonaollisesti muistuttavat lahinna turkkilaisia.Ravintolassa oli melkoinen show menossa, porukka lauloi ja tanssi ympariinsa. Ruoka oli paaasiassa lammasta eri muodoissa. Hyvaa, etenkin pojat tykkasivat, mutta ei mitaan fine diningia, muovihanskat kateen ja kokki (tai en kokista tieda, siihen vaan ilmestyi joku kaveri ja otti veitsen kateen...)alkoi veistella lampaasta palasia..ihan mukavaa, tosin henkilokohtaisesti ei haittaa vaikka kokemus jaisi ainutkertaiseksi. Hyva kun loysimme ulos ravintolasta, sen verran paksu savu tuli portaisiin ulkopuolella karistettavista lammaskebakoista. Toinen uusi tuttavuus viikolla oli Yunnanin keittion herkkuja tarjoileva Southern Barbarian. Keittion lasiseinan takaa loivat vain lieskat kun kokit valmistivat herkullisia grillattuja liha ja kana-annoksia erilaisin yrtein hoystettyina. Tilattiin tuttuun tyyliimme poyta taas taysteen kaikkea mika kuulosti hyvalta listalla ja oli sita myos kaytannossa, joten suht taytelaisella ololla lahdimme paikalta.

Viikkoon mahtui lisaksi monia galleriakierroksia, tutustumista kiinalaisten asuttamille kujille, kakkupaloja ja cappuccinoa Starbucksissa, mutta ei juurikaan shoppailua! Acke taisikin olla ensimmainen vieras, jonka kanssa ei kayty yhtaan shoppailurundia. Olin tietysti tasta hyvin hamillani, kun muiden vieraiden osalta shoppailu on naytellut aika isoa osaa Shanghain matkassa ja viimeisena iltana on punnittu kasseja ylikilojen pelossa....uskottava se sitten olin minunkin, kun viela varmuuden vuoksi kysyin asiasta edellisena paivana:) Ackelle tosin jai aivan mielettoman upeita kuvia Shanghaista kotiinvietavaksi, eivat ne tiedostot paljoa painaneet, mutta arvokkaita ne saattavat olla tulevaisuudessa.

Tulin just yogasta ja odottelen miesta kotiin Pekingista ja aamusta sitten tuleekin taas uudet asukkaat, katsotaan mita ensi viikolla keksitaan, yksi reissu on taasen suunnitteilla.