Aamulla kotiin..

..se on sitten niinku siina! Aamulla nokka kotia kohti - hyvilla mutta aika haikeilla mielin lahdetaan. (ainakin allekirjoittanut..) On ollut tosi upeat 5 kk - aika meni nopeasti, toisaalta tuntuu, etta oltais oltu paljon pidempaankin. Tanne jaa loistavia tyyppeja ja mukavia muistoja - onneksi kaupunki ei havia mihinkaan ja sahkoposti on keksitty.

Viimeinen viikko oli melkoista rumbaa - monta juttua piti tehda sen " viimeisen kerran" ja monia ystavia ehtia nahda. Siina samalla vahan pakkailtiin - tai no meika lahinna se on jolla sita tavaraa taas on kertynyt. Kata otti vahan kirjoja niiden konttiin - toivotaan etta laukut menee kiinni (ja pysyvat myos) viela ne on tuossa lattialla ympariinsa.

Tein viela kierroksen jakamalla kaiken ylijaama tavaran mita erilaisempiin paikkoihin. Lahella lauttarantaa asuu mies kadulla - muovien alla. Han sai aamulla ison kassillisen vaatteita - toivotaan etta on iloa hanelle tai jollekin toiselle viela. Samoin suosikki hedelmakauppiaspariskunta sai osansa - tosin ananas lahti mukaan vastustelustani huolimatta. Sakut sai myos aika lailla kaikkea, jota ei aiota ottaa mukaan - lahes koko kylpparin purkkiarmeijan.

Mulla oli kerattyna lehtileikkeita eri tilastoista Kiinassa, esim. tyottomyydesta jne. joita ajattelin viela tanne raapustella. Nyt nayttaa kylla silta, etta aika menee niin nopeaan, enka oikein naissa lahtofiiliksissa pysty keskittymaankaan niihin- pakkasin ne kuitenkin mukaan, joten saatan yllattaa viela loppurutistuksella Meilahdesta kasin tosin!

Meilla oli just kampan lopputarkastus - aika saatoa taas- Peterilla tuntuu nousevan savu korvista kiinalaisten kanssa - parempi viissiin lahtea. Viimeinen ilta vietetaan Rebeccan ja Gunnarin kanssa - kuten aika monet edellisetkin. Tiedossa on kiinalaista - siihen on hyva paattaa onnistunut reissu.

Kiitos kaikille sahkoposteista ja kommenteista blogiin - on ollut ihan hauska jakaa naita juttuja teidan kanssa. Nyt pitaa paastaa mies koneelle viela vahan toihin - Suomessa nahdaan!!

-Sirja

Synttareita, suklaata ja reissuakin

Morjes!

Viimoiset viikot menossa, mutta viela ajattelin vahan laittaa kuulumisia taalta suunnalta. Joel ja Sanna kylailivat viime viikon Shanghaissa, vielapa poikkeuksellisen komeissa saaoloissa. Taalla ei ole ollut kahteentoista vuoteen yhta lamminta helmikuun puolivalissa kun nyt sattui, parina kolmena paivana oli reilut + 24 astetta! Joelin piti ostaa oikein aurinkolasitkin, aidot resikat tietenkin:)

Nakyma Nanxungin keskustassa

Ohjelmassa oli perinteisten raatalikayntien ja akvaarioiden lisaksi vahan erilaistakin toimintaa. Sakut, siis meidan saksalaiset hyvat ystavat Rebecca ja Gunnar ehdottivat reissua Nanxungin vesikaupunkiin. Eipa muuta kuin sunnuntaiaamuna silmat ristissa kukonlaulun aikaan hypattiin kuskin kyytiin ja lahdettiin katsomaan loytyyko mesta (ja pysyyko auto kasassa koko reissun). No kyllahan se loytyi, reilun parin tunnin ajon jalkeen Shanghaista lanteen.

Joel ja Sanna temppelin edustalla Nanxungissa

Shanghain ymparilla on useita vesikaupunkeja, mutta tama kohde ei ollut viela niita tunnetumpia, joten saatiin aika rauhassa ihmetella. Alueelle tosin piti ostaa 60 rampylan liput joilla sitten paasi moneen paikkaa. Toisaalta, jos on nahnyt yhden vesikaupungin, tietaa jo mita odottaa - paljon kanaaleja, kaarisiltoja, vanhoja rakennuksia, pienia puutarhoja, tavernoita, rantaraitin kojuissa myynnissa mm. kypsennettyja siansorkkia, upporasvattua tofua jne. muita herkkuja:)
Paikallisia herkkuja

Oli oikein mukava ja aurinkoinen paiva ja nakivatpahan vieraatkin samalla vahan muutakin kuin Shanghaita! (osaavat sitten arvostaa tata Kiinan kirkkainta helmea..) Paluumatkalla meinattiin, etta oltais poikettu yhteen toiseenkin kaupunkiin, mutta ei paasty kuskin kanssa ihan samaan lopputulokseen asiasta (kiinaksi) joten ajateltiin, etta on vissiin pare tulla takaisin kotiin suorinta reittia. Jotain se kuski kuitenkin oli hokannut, kun yhden tietullin jalkeen pysaytti ja alkoi soittaa jonnekin. Kun Rebecca sai puhelimen, selvisi etta kuski oli soittanut sinne toimistoon josta kaara buukattiin ja ehdotti nyt jotain toista kaupunki jos viela halutaa menna. Taisi porukka olla jo sen verran nalkaisia, ettei enaa innostuttu lisalenkista vaan suunnattiin takaisin ja suoraan suosikki nepalilaiseemme laittamaan samosaa poskeen.

Kyllahan sita ohjelmaa taas piisasi. Kun oltiin kokeilemasa Joelin puvunhousuja, han sanoi raatalille, etta joo, onhan naa nyt ihan hyvat, mutta taalla on niin kauheesti ohjelmaa, etti ehdi kunnolla syoda..Joel ehti laihtua jo tortaihin mennessa 2,5 kg. (kasittamatonta - miksei sama tapahdu kaikille..)

Niin, kyllahan me syotiin, hyvin ja paljon, ja suklaatakin. Meilla sattui olemaan molemmilla synttarit Peterin kanssa viime viikolla ja sen kunniaksi herkuteltiin vahan tavallista enemman. Kaytiin syomassa Coconut Paradisessa, jonne olin halunnut jo pitkaan, tosi kaunis ja tunnelmallinen thaimaalainen. Porukka tosin totesi jalkkarilistan olemattomaksi, joten Gunnarin ehdotuksesta suunnattiin viela vastapaiseen italialaiseen ravintola OTTOoon jalkkareille. Tama osoittautuikin loistovalinnaksi - oikein oma jalkkarilista ja kaikki! Lisaksi saatiin keittion tervehdykset kaksi kertaa seka lasit kuohuvaa synttareiden kunniaksi kun omistaja tuli juttelemaan meille! Losto mesta, aivan huippua suklaajalkkaria, ajateltiin Peterin kanssa kokeilla myos menuuta ennen lahtoa. Eika se suklaa sitten siihen loppunut, sain lahjaksi viela kasan suussasulavia suklaamuffineja! Rebecca oli leiponut -nam!

Synttarisankari ja suklaajalkkari

Jai tuo sporttailu viime viikolla vahan vahalle kuten aina kun on vieraita (keskityin siihen suklaaseen..)) mutta talla viikolla olen koittanut ottaa takaisin kaymalla yogassa, salilla ja kavelylla. Ai joo, erehdyin juoksemaankin viime sunnuntaina - aivan jaatava kokemus kun lomat oli ohi ja liikenne normaalia. Koko 55 minuuttia sai olla sydansyrjallaan, etta mita tapahtuu seuraavaksi ja missa suunnassa. Kiinalaisethan ottaa aina koko jalkakaytavan ja osan tietakin kayttoon omille askareilleen. Esim. kukkakauppias, ruokakoju, mopokorjaamo jne. kaikki ovat keskella katua. No alkumatkasta hyppelin kukkien yli, vaistelin kuumia kattiloita, selivisin risteyksesta jossa valot eivat olleet toiminnassa - auto kerrallaan ja valilla vatsaa sisaan vetaen ettei ota peili takkiin kiinni, huh! No kun siita selvisin, olin vahalla joutua hitsauksen uhriksi, kylla ukkeli aloitti hitsauksen suoraan mun nenan edessa, no taisin kiljasta ja hyppasin sivuun - siina molemmat vahan ihmetteli...seuraavaksi kadulta loytyi hirmuiset vyyhdit rautalankaa joista piti selvita kompastumatta. Taman jalkeen katselin sivulle ja nain tyhjat toimitilat, vain lasi oli jaljella, muuten ihan romahtaneen nakoinen kortteli - aivan, sita purettiin parhaillaa, palasi lenteli kadulle - piti lisata vauhtia kun tajusi sen toiminnan. Onneksi koti jo haamottikin ja selivisin reissusta, mutta kokemusta ei voi kylla kovin rentouttavaksi sanoa. Juoksumatto ei ole sittenkaan ihan typra keksinto...



Nakyma paatista kanaaliristeilylla

Maanantaina olin ensiapukurssilla, jonka Shanghainsuomaliset jarjesti yhdessa Finnish Business Counsilin ja konsulaatin kanssa. Kurssin veti Helsingin keskustan Terveystalosta johtava tyoterveyslaakari Johanna Tuuli. Erittain hyodyllinen myos Shanghain oloissa, joka kuitenkin on Kiinan kehittynein kaupunki. Ambulanssikuskeilla on taksin ajokortti, ambulanssissa ei ole laakinnasta varustusta tai henkilokuntaa, halytysajoneuvoilla ei ole etuajo-oikeutta, fyrkkaa pitais olla kateisena heti ja paljon...taman lisaksi Kiinassa ei ole auttamisvelvollisuutta, itseasiassa pain vastoin. Ensimmainen ohje kaikille Kiinaan tulijoille on, ettei pida missaan nimessa menna auttamaan jos nakee onnettomuuden - tapauksesta tulee oikeusjuttu ja joutuu itse vaikeuksiin - niin karua, mutta totta! Tama ohje on tullut aivan kaikkialta. Summa summarum, paras henkivakuutus on siis oma valppaus liikenteessa.( Peterin kollegalla ennatys 15 kolaria matkalla Shanghai - Suzhou, joista kolme omaa...)

Mutta sitten lampimampiin aiheisiin, nimittain kavin ekaa kertaa saunassa! Mentiin Rebecan kanssa Shimaon salille ja saunaan. Eipa ollut saksalisellakaan tuo saunakulttuuri ihan tuttua, mutta kylla se siita. Rebecca ei ollut mm. koskaan tiennyt etta ennen saunaan kannattaa kayda suihkussa ja etta saunassa on helpompi olla jos heittaa loytya ja on kosteaa..ja ettei meille suomessa heilutella sita pyyhetta keskella saunaa kuten Saksassa ja Itavallassa kylpyloissa. Sauna oli oikein ihana ja rentouttava kokemus, nyt vasta huomasi kuin sita onkin ollut ikava! Mielenkiintoista oli, etta kesken meidan saunomisen kinukki tuli sisaan toppatakki paalla, kengat jalassa ja toi pyyhkeita kuivumaan...ihmeteltiin, etta miksi kun ne sai jattaa sinne jokatapauksessa. No eipa ollut ensimmainen erikoinen kiinalainen tapa.

Aamusta ei tullut lamminta vetta suihkuista ja soitin housekeepingiin lopputulosena, etta olivat ymmartanet vaan sanan vesi ja toivat 20l juomavetta! No saatiin homma hoidettua ihan hyvin lopulta kun avasin hanan ja laitoin tadin kadet jaakylman veden alle...

Rebecca kiipeaa ylos paviljongiin Nanxungissa

Tanaan on yksi kaikkien aikojen huonoin keli, sataa ja on tosi sumuista. Taidan kayda vahan vaan hotlan salilla ja lahtea sitten korjauttamaan metron ruuhkassa hajonnutta takkiania. Eilen oli viimeinen kiinan tunti Williamin kanssa, sain lahjaksi kiinankielen oppikirjan ja vastalahjaksi annoin 800g Fazerin sinista, ihan hyva kauppa. Eipa taida uskaltaa menna tanaan hierontaakaan, kun eilen kaytiin Peterin kanssa illalla ja en tieda mita tapahtui - on vielakin silmat ihan turvonneet samoin kuin toinen puoli ikenista - tais menna osuma vahan vaariin akupisteisiin:)

Sisko ja sen veli

Huomenna mennaan Sannan ja Katan kanssa lounalle ja jalkahoitoon. Sanna lupas tarjota viela kahvitkin, niilla kun on Suomesta tuotua Presidenttia ja Moccamaster, kylla siina lattet kalpenee ja paasee totuttelemaan pikku hiljaa alkavaan arkeen..:)

Joel ja Sanna Bundilla

Kulttuuria, kulttuuria...

Jaahas, se on sitten melko kulttuurin tayteinen puolitoistaviikkoinen takana, sisaltaen siis myos erinakoista ruokakulttuuriin tutustumista.

Acke toi mukanaan Lonely Planet Shanghai City Guiden ja siina tuntuikin riittavan jos jonkinlaista galleriaa, nayttelya ja ruokapaikkaa, joista en ollut edes kuullut aiemmin. Heti alkuunsa otettiin kaupunkikatselmus aika pitkalti kavellen ja kuvaten. Samalla reissulla tsekattiin People's Squarilla sijaitseva Shanghain taidemuseo, modernin taiteen museo seka omasta mielestani mielenkiintoisin, Shanghain kaupunkisuunnittelunayttely (taisi tulla vahan huono kaannos Shanghai Urban Planning Exhibition Hall). Nayttelyssa oli esilla kolmesssa kerroksessa erilaisia pienoismalleja ja simulaatioita mm. lentokentasta, tulevasta Expo 2010 alueesta ja paviljongeista siella, mutta mika hienointa, siella oli lahes koko Shanghain keskusta rakennettu pienoismallina. Kylla me jostain omakin kamppamme loydettin kun aikamme etsittiin ja laskettiin risteyksia. Tosin mika oli aika hauska huomata, jossain vaiheessa suunnitelmat nayttavat silta, etta koko hotelli poistuu kartalta! Pitanee sanoa respaan, etta alkakaas paivittaa cv:tanne pikku hiljaa...

Yu Yuanissa kaytiin taas pariin otteeseen ihmettelemasa huikean hienoja valaistuksia, nyt niita oli ilmestynyt taas lisaa. Taysin uutena paikkana, jonne en kylla yksin olis ikina uskaltanut mennakaan, kavimme Shanghai Propaganda Poster Art Centerissa. Kyseinen nayttely sijaitsi kiinalaisella compaund alueella, neljannen talon sisapihalla kellarikerroksessa, jaiks! Hiukan hirvitti menna sinne, mutta onneksi oltiin kolmistaan Peterin ja Acken kanssa. Nayttely oli aika mielenkiintoinen, tosi paljon Maon aikaisia postereita, jotka seurasivat hyvin sen ajan tapahtumia. Esittelija puhui englantia, joten saimme selostuksenkin moneen kuvaan. Tassa tapauksessa tosin pitta paikkansa melko hyvin sanonta - kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa. Kun sielta selvittiin, pitikin palata takaisin "maanpinnalle" joten jain vahan kiertelemaan kauppoja keskustaan poikien jatkaessa kotiin pain.

Lauantaina otimme heti aamusta kohteeksemme Shanghai World Financial Towerin eli pullonavaajan, jossa emme olleet Peterinkaan kanssa aiemmin kayneetkaan. Emme tosin kayneet nytkaan viela ensimmaisella yrittamalla, muutamalle kinukille oli tullut sama kuningas ajatus lahtea ylailmoihin hyvan saan innoittamana. Emme siis jaaneet odottamaan kahdeksi tunniksi mika olisi ollut tiedossa vaan kokeilimme seuraavana paivana uudelleen ja talle kertaa reissu onnistui melko lyhyella jonottamisella. Aika systeemit ovat rakentaneet matkanvarrelle ylailmoihin - oli jos jonkinlaista katossa pyorivaa taideteosta ja varivaloa. Ensimmaisella hissilla paastiin 95 kerrokseen ja seuraavalla sitten sinne 100:een saakka! Olihan sielta aikast rapiat nakymat ja se lasilattia! Turvallisuuden tunnetta ei kovin paljon tosin lisannyt greenilla pyoriva teksti, jossa kerrottiin lasinpalan kestavan kolmea ihmista samaan aikaan ja oli viela jokin kilorajakin, joka ei ollut jarin suuri....No ihan vakaalta se siella naytti ja tuntui, vaikka porukkaa oli tupa taynna. Koitan virittaa jotain kuvaa kylkeen.

Kun maisemat oli nahty, kuvat otettu ja matkamuistot ostettu oli aika siirtya etia pain. (kylla, talla kertaa ostettiin matkamuisto, vaikka periaatteessa niista en tykkaa, mutta nyt halusin tornin muotoon tehdyn teraksisen korkinavaajan, Peter ei ollut kovin vakuuttunut, mutta myontyi kuitenkin, tosin olin pohjustanut asiaa jo muutamia viikkoja..:)) Seuraava eteppi olikin Jade Buddha teppeli, joka osottautui, kuten arvelinkin, melko samanlaiseksi kuin kaikki muutkin buddha temppelit, mutta tulipahan nyt sekin nahtya. Pojat kavivat viela Jing'Anin temppelissa, mutta olin itse siella jo joulun tienoilla kaynyt, joten kaytin ajan hyodyllisesti tutkaillen saapikastarjontaa laheisessa tavaratalossa, todeten sen hienoksi, mutta ylihintaiseksi...

Ja sitten kommenttia ruokapuolesta. Kuinkas ollakaan, opaskirjasta loytyi myos vahan erilaisempaa ravintolatarjontaa. Paatimme kokeilla etnisen vahemmistokansan, Uiguhrien pitamaa ravintolaa, joka oli nimeltaan Xinjiang Fengwei Restaurant. Lahes kaikki Shanghain muslimiravintolat ovat uighurien pitamia ja meininki oli sen mukaista. Uighurit tulevat maan luoteisosasta ja ulkonaollisesti muistuttavat lahinna turkkilaisia.Ravintolassa oli melkoinen show menossa, porukka lauloi ja tanssi ympariinsa. Ruoka oli paaasiassa lammasta eri muodoissa. Hyvaa, etenkin pojat tykkasivat, mutta ei mitaan fine diningia, muovihanskat kateen ja kokki (tai en kokista tieda, siihen vaan ilmestyi joku kaveri ja otti veitsen kateen...)alkoi veistella lampaasta palasia..ihan mukavaa, tosin henkilokohtaisesti ei haittaa vaikka kokemus jaisi ainutkertaiseksi. Hyva kun loysimme ulos ravintolasta, sen verran paksu savu tuli portaisiin ulkopuolella karistettavista lammaskebakoista. Toinen uusi tuttavuus viikolla oli Yunnanin keittion herkkuja tarjoileva Southern Barbarian. Keittion lasiseinan takaa loivat vain lieskat kun kokit valmistivat herkullisia grillattuja liha ja kana-annoksia erilaisin yrtein hoystettyina. Tilattiin tuttuun tyyliimme poyta taas taysteen kaikkea mika kuulosti hyvalta listalla ja oli sita myos kaytannossa, joten suht taytelaisella ololla lahdimme paikalta.

Viikkoon mahtui lisaksi monia galleriakierroksia, tutustumista kiinalaisten asuttamille kujille, kakkupaloja ja cappuccinoa Starbucksissa, mutta ei juurikaan shoppailua! Acke taisikin olla ensimmainen vieras, jonka kanssa ei kayty yhtaan shoppailurundia. Olin tietysti tasta hyvin hamillani, kun muiden vieraiden osalta shoppailu on naytellut aika isoa osaa Shanghain matkassa ja viimeisena iltana on punnittu kasseja ylikilojen pelossa....uskottava se sitten olin minunkin, kun viela varmuuden vuoksi kysyin asiasta edellisena paivana:) Ackelle tosin jai aivan mielettoman upeita kuvia Shanghaista kotiinvietavaksi, eivat ne tiedostot paljoa painaneet, mutta arvokkaita ne saattavat olla tulevaisuudessa.

Tulin just yogasta ja odottelen miesta kotiin Pekingista ja aamusta sitten tuleekin taas uudet asukkaat, katsotaan mita ensi viikolla keksitaan, yksi reissu on taasen suunnitteilla.

Kiinalainen uusi vuosi - Xin Nian Kuai Le

Hyvaa alkanutta Haran vuotta kaikille!

Kiinalaisten vuoden tarkein juhla- ja lomakausi, Kiinalainen uusi vuosi on parhaillaan kaynnissa kaikkialla Kiinassa.Viime sunnuntai-Iltana, uuden vuoden aattona kiinalaiset ottivat vastaan alkavan haran vuoden tunteja kestaneen rakettisateen saattelemana. Kiinalainen vuosi maaraytyy kuu&aurinko-kalenterin mukaan, jossa on 29,5 paivaa, joten he lisaavat yhden kuukauden joka seitsemas vuosi 19 vuoden syklilla. Eli uuden vuoden paikka vaihtelee vuosittain. Tana vuonna varsinainen uuden vuoden paiva osui maanantaihin 26.1.2009.

Peter lahti Suomeen sunnuntaiaamuna kuten monet perheetkin, tosin eri syista. Rakettien pauke on korvia huumaavaa ja sama pauke tuntuu jatkuvan ainakin viikon verran uuden vuoden ymparilla, joten pienten lasten kanssa juhla ei ole suurta riemua. Meikalainenkaan ei onneksi jaanyt yksin kuuntelemaan rajahdyksia, silla Acke, Peterin veli tuli samalla koneella meille, jolla Peter jatkoi Suomeen. Linnottauduttiin Acken kanssa hyvissa ajoin iltapaivalla jo sisalle asuntoon, kun ei oikein tiennyt mita odottaa. Kovasti meikaa oli varoiteltu etukateen, ettei ulos kannata menna ja rakettia puskee joka suunnasta. Parvekkeelta mentiin puolen yon maissa kurkkimaan ja kuvaamaan. Kovin paljoa paata ei parvekkeen yli kannattanut laittaa, ettei osunut papatti silmaan. Nahtiin vaan kun naapuritalon ikkunoihin loi kipinat raketista. Onneksi oltiin sen verran ylempana, ettei meille asti osunut. Koitin saada joitain kuvia, mutta tuo rakettien kuvaaminen ei ole tunnetusti helpointa hommaa taskupokkarilla.

Ja niihan niita pommeja puskikin. Innokkaimmat olivat aloittaneet jo paivia aikaisemmin, mutta suurimmat paukut kuultiin ja nahtiin aattona. Meidan iloksi tai suruksia, miten sen nyt ottaa, sattuu olemaan ihan kulmilla parikin rakettikauppiasta, jotka sitten nahtavasti ajankulukseen kayvat “sotaa” keskenaan kummalla on paremmat pommit. Hauskinta on, etta ukot aloittavat pommittelut jo heti aamusta, seiska tuntuu olevan sopiva aika laukaista ensimmaiset papatit.
Ihan samoilta noi kiinalaisten raketit ilmasssa nayttaa kuin meikalaistenkin, vaikka eivat kepin nokasta lahdekaan, kaikki on pakattu isompiin ja pienempii laatikoihin. Hinnatkaan eivat ole ihan perus kiinalaisia, kuten oletin. Yli tontun nayttivat ne isoimmat rasiat maksavan ja piemmmissakin oli hintaa reilut viisi sataa. Pahimpia ovat kuitenkin ne maassa paukkuvat, joista ei lahde mitaan ylospain, kuuluu vaan jarjeton aani. Taalla viela korkeiden talojen valeissa ja teilla, jossa ne niita eniten ampuvat, tuntuu kaikuvan aika mukavasti. Kylla aaton molemmin puolin nukahti paukkeeseen lopulta ja samalta kuulosti heti aamusta kun silmat aukaisi.

Saa nahda montako paivaa meinaavat viela paukutella, ainakin rakettimyyjat ovat viela asemissa kadunreunoilla. Kiinalaiset uskovat, etta paukkupommit karkoittavat pahat henget, joten sen nojalla raiskynta tulee varmaan jatkumaan viela paivia. Toinen juttu mita yleensa myydaan rakettien kanssa samassa tai viereisessa kojussa on hedelmat. Yleensa niita on irtomyynnissa, mutta nyt juhlan kunniaksi paljon on ilmestynyt valmiita pakkauksia ja koristeellisia hedelmakoreja. Vievat niita vissiin lahjaksi toisilleen. Meidankin kulman sinisen pakettiauton pariskunta, josta siis usein ostan hedelmat, on siirtynyt suurempiin ja koristeellisempiin pakkauksiin. Eipa siina sitten auttanut muu kuin tarttua syottiin, sen seurauksena tultiin yksi paiva Acken kanssa kotiin niin, etta toinen kantoi 5 kg:n pikkumandariiniamparia ja toisella oli lahes saman moinen laatikollinen Fuji omenoita. Edellisena paivana oltiin viela ostettu pienia, oletettavasti paarynoita, laatikollinen, joten kylla nyt hedelmia piisaa. Tosin olen huomannut, etteivat saily kuten koti Suomessa tyopoydan kulmalla monta viikkoa (tiedan empiirisen kokeen perusteella, jos olen erehtynyt ottaamaan lounaalta joskus hedelman suklaajalkkarin sijaan…) vaan ne on syotava melko vilkkaasti pois. Eivat viissin laita niin paljoa myrkkyja naihin kotimarkkinatuotteisiin.

Uusi vuosi tosiaan on kiinalaisille kauden tarkein ja pisin loma. Silloin kaikki kynnelle kykenevat matkustavat kotiseuduilleen, joka puolestaan aiheuttaa melkoista vilsketta liikenteessa. Kaikkiaan loman aikana, 40 paivaa molemmin puolin uutta vuotta, matkustaa yhteensa 190 miljoonaa kinukkia, joista 25 miljoonaa lentaen eli loput sitten taistelevat juna- ja bussilipuista. Mita haastatteluja olen lehdesta lueskellut ja tv:sta nahnyt, niin monella saattaa olla monta vuotta siita kun on viimeksi kaynyt kotona. Kaikilla ei ole varaa lahtea, ei saa lippua tai pelkaa etta tyopaikka menee alta, jos lahtee maisemista. Monet siirtotyolaiset tosin matkustivat kotiinsa tana vuonna eivatka valttamatta palaa, koska tyotilanne on hiipunut monissa suurissa kaupungeissa, kuten Shanghaissa. (Tosin itse en tajua, etta jos Shanghaissa tai Pekingissa ei ole toita, niin mista ne niita meinaavat saada..ja milla tulevat perheineen toimneen..?)
Kiinassa kun kaikkea mahdollista vaarennetaan ja bisnessrako nahdaan lahes tilanteessa kuin tilateessa, ei liene yllatys, etta heti kun junalippuja tuli myyntiin, myos mustanporssin kauppa alkoi saada palstatilaa samoin kuin erilaiset muut lippuvaarennokset. Rautatieasemalle oli rakennettu telttoja, joissa ihmiset voivat jonottaa lippuja tai odottaa junan lahtoa.

Kun on kerran juhlasta kysymys, niin totta kai sita koristeita pitaa olla, ja paljon ja punaisia, kaikki, siis ihan kaikki on punaista, se kun kerran on onnen vari taalla pain. Yu Yuanin alueella tuntui olevan melko hyva tarjonta koristeista ja asiakkaita riitti. Jokaisella oli isot pakaasit punaisia lyhtyja, haran kuvia, suuria seinatarroja (joita hotellimmekin on liimannut hissien ulkopuolelle), chilipalkokoristeita ja mita erilaisempia muita roikkuvia harveleita. Meillakin roikkuu seinalla yksi chilipalkokoriste kun sain sen lahjaksi CCS:lla olleen kiinalainen uusi vuosi –infon jalkeen puhujalta. Iskin sen kylpparin oven viereen, keittioon se ois kuulemmat kuulunut, mutta meilla kun tuo keittio on varisin pieni ja kylpparin oven reuna oli itse asiassa ainoa paikka jonne sain nastan uppoamaan. Finanssikriisista huolimatta kiinalaiset ovat varsin luottavaisia ensi vuoteen, koska se tosiaan on suuren ,mahtavan ja voimakkaan haran vuosi, totta kai se tuo voimia selvita heikoimpien aikojen yli!

Yksi naista uuden vuoden jutuista on tietysti ruoka. Aatto iltana sita sitten syodaan kuin suomalaiset jouluna konsanaan. Monet kuulemma joutuvat pyhien aikana sairaalaan ylensyomisen takia. Eivat viissiin noudata sitten niin tarkkaan niita ying’in ja yang’in (kylman ja kuuman ruoan) suhteita (tai maaria ehka paremminkin…). Ruokaperinteisiin kuuluu valmistaa dumplingeja yhdessa perheen kanssa. Riisipallot puolestaan symboloivat perheyhteisoa ja niita nautitaan erityisesti tayden kuun aikaan. Koko 15 paivan “lyhty-festivaalin” ajan joka paivalle on oma nimikkoruokansa, tama on siis ennen varsinaista uutta vuotta ja lomaviikkoa. Naiden lyhtyjen ja koristetarrojen lisaksi runous on tarkeaa, samoin pienet paperista taitellut koristeet, jotka siis, jalleen kerran tuovat onnea. Musta tuntuu, etta aina kun kysyy, etta mita tama ja tama meinaa, niin kaikki ne tuo onnea. Uuden vuoden lahja, siis raha, annetaan aina myos punaisessa kirjekuoressa. Kiinalaiset uskovat lisaksi mm. siihen, ettei uutena vuonna pida lainata rahaa, se tietaa huonoa onnea koko vuodeksi, samoin kuin lapset eivat saa itkea uutena vuonna. Tama on tietysti lapsista kivaa, koska kaiken saa melko helposti periksi ja makeisia on tarjolla reilusti. Vuosi vastaanotetaan puhtaaseen kotiin ja uusin vaattein. Hiuksia ei viissiin saanut pesta, ainakin muisteltiin niin kun eilen sitten nahtiin yksi tati kadulla pesemassa hiuksiaan pesuvadissa eli oli viissiin joutunut pyhat odottelemaan. Loma vietetaan siten, etta eka paiva ollaan perheen kanssa, toinen sukulaisten ja sitten loppulomalla lahdetaan kylille kavareita tapaamaan. (ja jalleen kerran empiiristen tutkimusten perustella myos shoppaillaan, oli meinaa suht ryysista Huaihai Lulla eilen, taitavat laittaa punaisten kuorten sisallyn sileeksi samoin tein…)

Tata uutta vuotta on saatu viettaa tahan mennessa jo hyvin monenlaisessa saassa. Alku oli tosi kylmaa, jopa viitisen astetta pakkasta, kunnes ilma lampesi yhdessa yossa ja pari edellista paivaa saatiin nauttia ihanasta kevat saasta + 10 asteesta ja auringosta. Tanaan nayttaa puolestaan satavan, joten taytyy meikankin varmaan ottaa hankkimani (puoli vahingossa tosin) puorailijan sadeviitta kayttoon ja lahtea haistelaamaan meininkia lahikulmille. Taalla kun ei oikein loman aikaan tieda mitka paikat ovat avoinna ja mitka eivat tai sitten voi kayda niin kuin eilen, etta ovessa roikkui lappu Closed, mutta kun mentiin sisaan puotiin, myyja kiepautti plakin Open -puoli ylospain!

Ja raiskynta jatkuu kadulla, saa ei siis siihen ainakaan vaikuta….

Turistikausi ei ole ohi...

..vaikka kaikki Shanghaista kertovat opaskirjat vaittavat parhaaksi matkustusajankohdaksi kevatta ja syksya. Sirja & Peter - kaupunkiloma Shanghaissa -toimiston matkat menevat kuin kuumille kiville ajankohdasta riippumatta! Kun uuden vuoden juhlijat olivat paasseet kotipuoleen seuraavat olivat jo lahes koneessa. Viime viikon siis nautimme porukoitten seurasta ja talla viikolla Acke asuttaa vierashuonettamme, eika huone tyhjillaan juodu senkaan jalkeen kovin pitkaan olemaan kun Joel ja Sanna jo ilmestyvat pelipaikoille! Ilmeisesti toimitomme tarjoamat matkat ovat niin laadukkaita, etteivat vuodenajat vaikuta niiden kysyntaan...




Toimistomme valtteja ovat erittain tiivis viikko-ohjelma, oma - pari sanaa kiinaa puhuva opas, (joka siis myos neuvottelee hinnat sopiviksi turisteille), loistavat illallispaikat (kuka nyt lounasta haluaisi syoda, siihen menee liikaa aikaa, korkeintaan Wagasin porkkanakakkua..) seka kuljetusten organisointi (joskus jopa ihan tuplana jos opas intoutuu ajeluttamaan turisteja vaaraan suuntaa...)

Porukoitten kanssa vietetty viikkoa oli itseasissa ajoituksen suhteen tosi onnistunut (tosin tama selvisi vasta viikon kuluessa) - kaikkialla alkoi olla jo uuden vuoden koristeita, mutta viela olivat raataliputiikit ja muut markkinat avoinna. Eli saatiin kuin saatiinkin tilattua ne perinteiset uudet releet, eli pari pukua, cashmir takit, kauluspaitoja ja housuja. Kerrankin kaikki istui ensimmaisella kerralla, joten selvittiin siita ohjelmasta melko sukkelasti. (kuvan takkia ei tilattu, Ming Ming vaan halusi esitella kiinalaisia takkeja...)

Kuljetuksesta puheenollen, alan itseasiassa pikku hiljaa epailla naita Shanghain uusia ja moderneita metrosysteemeja tai siis hyvin ne toimii ja lisaa rakennetaan koko ajan, mutta lahinna sita moderniutta...aiti paasi porteista lapi kayntikortilla ja varsinainen metrokortti jai kirjaimellisesti kateen...tamanhan ei siis pitaisi olla mitenkaan mahdollista....(jatkossa ei siis huolta jos hukkaa kortin, mika tahansa lipuke nayttaa masiinalle kelpaavan)




Ihan mukavaa kun on vieraita, ne kun aina huomaavat eri asioita mita itse on katsonut. (ja esittavat valilla melko vaikeitakin kysymyksia). Aiti oli esimerkiksi aika otettu Shanghain upeista valaistuksista, joilla ei siis tarkoiteta mitaan neonvalokyltteja, niita taalla ei juuri edes ole, vaan ihan toimistotornien, asuintalojen ja hotellien valaistusta. Alussa sita katsoi, etta on taalla valoja, mutta nyt kun alkoi uudellaan takastella niita, niin ovat ne kylla aika omaa luokkaansa (ja tahan Peter toteaisi: kuten koko kaupunkikin:)). Valaistukseen on todellakin panostettu ja se on toteutettu tyylikkaasti. Shanghain valot siis on totta ihan oikeasti, ei vaan fraasina!




Era-show oli jalleen upea, vaikka sen naki jo toiseen kertaan, samoin maisemat JinMaon Cloud 9 -baarista 88 kerroksesta! Baarissa tarjoillaan siis hyvin drinkkien lisaksi ehka maailmanparhaita upporasvattuja chilisuolapahkinoita!! Jo yksin ne riittaisivat minulle syyksi vierailla huipulla kerta toisensa jalkeen...(lisaksi on mukava seurailla vieraiden ilmeita kun vaihdetaan hisseja ja mennaan aina vaan ylemmas ja ylemmas...;) Nakyma hotellin atriumista on myos melko vaikuttava, kokeilen jos onnistun virittaamaan siita kuvan tahan oheen.

Shanghain viikosta ei tietenkaan selvia ilman ihanaa kiinalaista hierontaa, manikyyri on myos melko ehdoton. Hoidoista puheenollaan, iska paatti kokeilla katuparturia heti kun naisten valvova silma valtti. Kaytiin kaupassa pyorahtamassa ja ulos tullessamme loydamme iskan istuskelevan kaupan kulmalla parturoitavana! No mikas siina, tuuhea tukka kun on...:) No jai siina viela pari hahtuvaa paahan ja lompsa keveni vain noin eurolla. Eipa tosin ollaut kallis aidin kampaamossa ottama hiustenpesu ja hieronta, puolitoista euroa ja aikaa meni lahes saman verran tunneissa.

Ehdittiin sita valilla paivallakin herkutella, vaikka melko tiukka ohjelma olikin. Ranskan toimilupa-alueella on tunnetusti paljon pikku putiikkeja ja kahviloita, mutta yksi on kylla talla hetkella aivan meikan suosikki, nimittain Whisky Choco Cafe. Sielata saa niiiin suussasulavia suklaajalkkareita etta nam!Ja niita herkkupaloja ei voi valittaa pieniksi...

Tuttujen ja hyvaksi havaittujen nepalaisen, japanilaisen ja korealaisen lisaksi ravintolasektorilla kokeiltiin paria uutta tulokasta, italialaista Osteriaa ja vietnam-laos keittion antimia tarjoilevaa Bamboo'ta. Molemmat varsin onnistuneita makuelamyksia, mutta aika eri hintaisia. Italian pojille ja unkarilaiselle viinurille joutui pistamaan tuplasti enemman rampyloita peliin, mutta molempia voin suositella. (taa oli sulle Tarja:)

Viikko meni taas nopsaan, Shanghaissa olisi kylla tekemista riittanyt viela paljon pidempaakin. Kaduilla ja kujilla riittaa kylla ihmeteltavaa. Naispuolisten turistien pitaisi itseasiassa jatkossa varata kahden viikon reissu, toinen viikko kapunkia ja toinen shoppailua, jolloin voi lahettaa miehet jo edelta kotiin. (toimistomme miettiin uuden lomapaketin lanseerausta ko. konseptilla)

Kirjoittajan onkin hyva lopettaa naihin tunnelmiin ja siirtaa itsensa liikunnan pariin, viime viikon Fazerin tuliaiset kun ovat maistuneet liiankin hyvin...Kiitos aiti suklaasta!

Sirja

Viikonloppu Nanjingissa

Tunnelmaa rautatieasemalta

Uusi vuosi ja uudet reissut! Talla kertaa suuntana Jiangsun provinssin paakaupunki Nanjing, joka on ollut historian aikana kaksi kertaa myos koko Kiinan paakaupunki. Nanjing on yksi naista Kiinan pikkukaupungeista reilulla viidella miljoonalla asukkaallaan. Matkaa tuntui olevan sen verran, etta autolla arvioitiin menevan lahemmas neljaa tuntia, joten paatettiin kokeilla ensimmaista kertaa junalla matkustamista.

Nanjingissa iltavalaistuksessa

Tama vaihtoehto osoittautuikin varsin loistavaksi. Junalla matka taittui reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sen verran kuitenkin oikaistiin taman junallamatkustamiskokemuksen kanssa, etta hommattiin liput etukateen matkatoimiston kautta kotiin tuotuina. Taalla on niita kummallisia kaytantoja lippujen oston suhteen. Lippuja voi ostaa vain muutamaa paivaa ennen matkaa, mutta kukaan ei tieda kuinka monta paivaa ennen plus tietysti asemalla on muutama muukin niita piletteja kyttaamassa.

Lohikaarmeita tietenkin

Liput kourassa homma tuntui menevan paremmin kuin hyvin. Kasittamattoman organisoitua toimintaa asemalla. Siella oli omat lahtoaulat junan numeron mukaan ja varttia ennen lahtoaikaa portit avautuivat ja ihmiset siirtyivat raiteille. Juna oli ensiluokkainen, (tosin oli kuulemma parasta luokkaa mita Kiinasta loytyi ostajan mukaan..) Erittain siisti, tilava, moderni jne ja matka taittui reilua 200km\h:ssa melkoisen pehmeasti. Tosin asemarakennuksen naistenhuonetta en suosittele kokeiltavaksi jos ei ole ihan pakko, taattua kiinalaista reika lattiassa laatua.

Peter lyhtyjen alla sillalla

Perilla saatiin taksi samoin tein ja koitettiin kertoa kuskille, etta nyt pitais paasta kuumille lahteille. No kyllahan sinne paastiinkin reilun puolen tunnin ajon jalkeen, mutta todellisuudessa ei olla vielkaan varmoja oltiinko oikeassa paikassa. Lahteita oli ja kuumia, mutta paikan nimi oli ehka vahan eri mita meidan lapuissa, jotka Peter oli kollegaltaan saanut. Kysyttiin paikan paallakin moneen kertaan, etta onko tama nyt se paikka joka lapussa lukee. Kaikki vakuutelivat hymyssa suin, etta oikeassa paikassa ollaan, tosin Kiinassa ei koskaan tieda josko taksikuski sattuu olemaan kyseisen resortin omistajan serkku...

Kuva sillalta kavelykadulta

No ei muuta kuin uikkarit paalle ja kylpyyn kinukkien kanssa! Lahteet olivat kaikki ulkona ja asteet osassa 42c ja osassa vahan alle. Ihan mukavaa, mutta Kiinassa kun ollaan, ei tunnetusti oltu ainoat paikanpaalla...Vesi oli myos kohtalaisen sameaa, ihan erilaista kuin Japanisa, jossa olen ensimmaista kertaa koittanut lahteita, no ei kiinniteta huomiota pikkuseikkoihin...Paikanpaalta loytyi myos Finland, Sauna -kyltti. Pitihan sitakin tietysti kokeilla kun loysi sellaisen jonne mahtui. Varpaat siella paleli melkein kun asteita taisi olla just ja just 40 ja kivet ihan markia, joten vedenheittaminenkaan ei tuonut lisaa lampoa.

Yksi monista muistomerkeista

Kokeiltiin eri lahteita, Peterille vahan liian kuumia, muille sopivia. Talo tarjosi teeta ja limpparia. Siina se sitten olikin, ne tarjoilut meinaan. Ajateltiin syoda, mutta ajatukseksi jai. Lopulta kylpemisen jalkeen saatiin ostaa resortin baarista vahan hedelmia ja pahkinoita kun pojat tutustuivat sattumalta paikan pomoon. Tai oikeastaa siina vaiheessa tapahtui tutustuminen kun meinattiin ottaa taksi ja kuultiin, etta sen tulo kestaa tunnin keskustasta, niin poikien ilmeet oli sellaiset, etta ukko aukaisi paikan baarin jonne paastiin odottelemaan. Kyllahan sita oltiin syotykin viimeksi aamusta kuuden maissa ja kello lahenteli kuutta illalla...(altaille ei saanut ottaa kameraa, joten kuvamateriaalia ei valitettavasti ole..)

Hotelli juhlakoristeissa

Tulihan se pirssi sielta vihdoin ja paastiin hotellille, joka talla kertaa oli varsin onnistunut valinta, lahella sita lansimaista viitta tahtea. Oli aika pimeaa ja sateista, joten keskustasta ei paljoa taksimatkalla nahnyt. Haluttiin kuitenkin lahtea katsomaan vahan keskustaan ja valittiin yksi matkaoppaassa mainittu paikallinen ravintola. No kun se viimein loytyi, siella ei ollut yhtaan asiakasta, vaikka muissa paikoissa kylla oli. Kovasti kadullakin ohikulkivat vakuuttelivat, etta se on oikein hyva ja suosittu paikka. No meinattiin, etta puheista huolimatta on parempi ottaa toinen, joka oli kyseista paikkaa vastapaata ja taynna...Lista oli sentaan englanniksi, vaikka paikka muuten olikin tosi kiinalainen, joten hyvin tuli vasat tayteen eika hintakaan paata huimannut. Koko porukalta niin 40 euroa juomineen, perus kiinalaista tasoa. Tosin me ei kylla tajuttu laskua. Kalan kilohinnan piti jo olla sen verran, etta pelkasta kahden kilon fisusta ois tullut enemman kuin lasku lopulta oli, taas varmaan sita kiinalaista logiikkaa...

Keskusta oli aika hauska. Sita halkoi kanaali ja joka paikka oli viritetty tayteen erivarisia valojohtoja, viissin koristeltu jo tulevaa uutta vuotta varten. Pyorahdettiin Heidin kanssa muutamasa kraasakojussa ja niin, sielta lahti mukaan taas vahan kraasaa seka eurolla neljat sukat! Kiinassa harrastetaan naita 2 rampylan kauppoja eli noin 20 sentilla kaikki tuotteet, joten voitte vaan kuvitella mita kraasataivaita ne on...(mm. kivoja korviksia jne.)

Rasse maistaa kalaa paikallisessa ravintolassa

Hotelli, Crowne Plaza, oli sen verta hyva, etta kiinalaisen- ja japanilaisen aamiaisen liksaksi tarjolla oli hyva lansimainen, joiten saatiin ihan hyvat munakkaat aamunalkajaisiksi. Ilma ei ollut taaskaan mikaan morsian, mutta sillepahan ei voinut mitaan, joten ei muuta kuin matkaan. Heidi sanoi nahneensa aamusta jopa lumihiutaleita.


Nanjingin kaupunki oli rakennuttanut erittain vaikuttavan muistomerkin\alueen japanilaisten 1937 tekeman joukkomurhan uhreille. Kokonaisuus oli tehty huolella ja oli erittain mielenkiintoinen, mutta samalla myos koskettava. Kasittamatonta julmuutta. Paikka jonne muitomekkirakennelma oli tehty, oli itseasiassa murhattujen hautausmaa, jota oli kaivettu osin esiin. Eli naytilla oli paljon luurankoja ja kertomuksia eri ihmisten kohtaloista. Japanin hyokkayksen aikana n. 300 000 - 400 000 siviilia sai surmansa ja arviolta 20 000 naista ja lasta raiskattiin. Mita olemme nyt jalkeen jutelleet joidenkin kiinalaisten kanssa, ovat he sita mielta, etta asia pitaisi unohtaa, eika ihmisten pitaisi menna kaymaan edes muistomerkilla. Esimerkiksi Peterin kollegat ja minun kiinanopettajani eivat ole kayneet siella, eivatka aio menna. Heidan mielestaan menneet ovat menneita ja japanilaiset ovat ok, Williamilla, kiinanopettajallani on myos japanilaisia oppilaita, joiden kanssa han on puhunut aiheesta.

Memorial hall of the Nanjing massacre

Seuraavat kohteet olivatkin vahan vahemman vaikuttavat, mutta sitakin kylmennat Nanjingin taidemuseo seka historiallinen museo. Loppu iltapaiva pyhitettiin shoppailulle ja kylla sielta taas jotain loytyi, muutama takki, kengat jne. Ajateltiin poiketa jossakin kahvilassa ennen junan lahtoa ja valittiin lahimpana oleva kiinalainen kahvila. Otettiin Peterin kanssa mangomehut, jotka olivatkin ihan masituvat, mutta Heidi paatti kokeille Mango punchia, joka olkin sitten sama kuin kulhollinen hedelmasalattia! No saatiin koko porukka valipalaksi hedelmasalaattia mangokastikkeessa! Nam!



Paluumatka junassa sujui jo odotetun mukavasti. Tosin kun taksi heitti meidat asemalla, olin ihan varman, etta nyt ollaan kylla lentokentalla, sen verran hienonnakoisen lasirakennukseen eteen meidat jatettiin. Mutta kylla se juna sielta Shanghaihin lahti...

p.s uusia huomioita salilta. Monilla kiinalaisnaisilla on nakynyt vuorikankaisia puolihaalareita, jotka ne vetaa suoraan paljaan ihon paalle. En siis voisi kuvitella mitaan hiostavampaa materiaalia..niin ja pukuhuoneessa on vissiin kiva evastaa keitetylla kananmunalla. Onhan siina paljon proteiinia, kateva evas:)...niin joo ja juoksumaton kayttokin tuntuu olevan erilaista. Siina kahvasssa roikutaan molemmin kasin ja nojataan taaksepain ja sellaisessa asennossa koitetaan kavella..

Happy New Year 2009!

Happy New Year 2009!

Nakyma poydastamme Nanjing Lulle

Ai kiinalaiset ei muka vieta uutta vuotta...kylla ne ainakin oli kaikki liikenteessa meikalaisten uuden vuoden aattona Shanghain keskustassa!! Ihan jarettomasti porukkaa, ei meinannut paasta eteenpain millaan kulkuvalineella ja siina vaiheessa kun vaihdettiin apostolin kyytiin vauhti ei hirmusti kasvanut...no paastiin kuitenkin paikan paalle, vaikkakin myohassa.

Heidi kadulla tungoksessa

Vietimme uutta vuotta vieraidemme Heidin ja Rassen kanssa melko hulppeissa puitteissa keskustan People's Parkin laidalla Radisson SAS hotellin 43:ssa kerroksessa poyrivassa ravintelissa. Vaikka ravintola pyori ympari, yksi kierros kesti kolme tuntia, joten ei siina ihan pyorryksiin paassyt menemaan. Taalla nayttaa olevan se tapa naina juhlapaivina, joulu ja uusi vuosi ainakin, etta jos meinaat syoda jotain, se on otettava hieno ja kallis menu, peruslistat on piilotettu jonnekin. No se sitten, mutta olihan menu loistava, sisaltaen mm. lohta, osteria, pihvia jne, mutta controllerin mielesta kylla aikast hinnoissaan. (olen saanut nimen meidan perheen controller, kun koitan aina vahan kattoo, etta mihin niita rampyloita laitetaan...)

Meikalaiset juhlatunnelmissa

Nakyvat ravintolasta olivat tosi vaikuttavat, sattui viela mukavan kirkas ja kuulas ilta, samalla kylla tosi kylma. Vuoden vaihtuessa ja jo ennenkin raketti sadetta nakyi ympari kaupunkia lahinna rakennusten valeista kun oltiin niin korkealla. Mielenkiintoisinta viihdetta oli kuitenkin seurata yltaalta Nanjing Lulla vellovaa ihmismassaa, katu oli aivan tukossa porukkaa koko illan ja alkuyon.

Seuraavana paivana luettiin lehdesta, etta porukkaa tosiaan oli ollut liikkeella ihan mielettomasti ja metron kaytossa tehtiin ennatys, 4,2 miljoonaan matkustaan paivan aikana! (iltapaivalla metroilu on mukava kokemus jokaiselle vieraalle, tosin kuulin just etta se ei ole mitaan aamuun verrattuna..)

Heidi ja Rasse menossa illalliselle

Taman ihmispaljouden selittaa ko. paivana myyntiin tulleet junaliput kiinalaisen uuden vuoden viettajille. Monet olivat jonottaaneet koko yon ulkona saadakseen ensimmaiseen mahdolliseen junaan liput. Matkustuspiikin pitaisi alkaa 11.1 ja paluupiiikin alkaa 25.1. Sikali aika ihmeellista kun se varsinainen aatto on vasta 26.1. Osa lipuista oli myyty loppuun 20 minuutissa.

Rautatieasemalle oli pystytetty isoja telttoja, joissa lippuja voi sitten jonottaa kun kaikki eivat kuitenkaan mahdu sisalle. Ihan mielenkiintoista seurata m ita taalla alkaa tapahtumaan uuden vuoden kieppeilla ja kuinka paljon on paikkoja kiinni jne. Huomenna varmaan selviaa lisaa, menen CCS:Nn aamukahville jossa aiheena on kiinalainen uusi vuosi.

Terkuin Sirja

P.S. Tytoille tiedoksi: olen koittanut edelleen saannollisen epasaannollisesti pitaa kiinni "kotirouvayhdistyksen pioneeri jasenena" perusvelvoillisuuksistani eli shoppailusta, yogasta, jalkahieronnasta ja manikyyrista....ei siis hataa, en ole laiminlyonyt velvollisuuksiani vaikka en niista paljoa kirjoittelekaan..:)

Hain hampaita

Shanghai Ocean Aquarium

Shanghain meriakvaariota kuvailtiin alan harrastajien mukaan yhdeksi maailman parhaista ja laajimmista kavaarioista. Akvaario oli kylla kerrassaan upea ihan nain meikalaisenkin silmin. Kaynti akvaariossa tarjosi sukelluksen merenalaiseen maailmaan, siis melko konkreettisestikin. Akvaariossa paaseen altaiden pohjalle liukuportailla, joten tuntuu kuin todella sukeltaisi fisujen joukkoon.

Vuonna 2002 valmistunut ja 20 500 neliometrin kokoinen akvaario on maksanut 50 miljoonaa yhdysvaltain dollaria, joten kylla silla summalla komia vesilinnoitus oli saatu aikaankin. Vuosittain akvaariossa vierailee noin miljoona ihmista.

Akvaario on rakennut maailmanymparimatkan omaisesti eli siina kierretaan maailman eri merilla. Matka alkaa Kiinasta Yangtze joesta ja jatkuu Etela-Amerikan Amazoniaan. Taman jalkeen siirrytaan Australiaan, Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan seka kylmemmille seuduille Antarktikselle...

Akraaviossa naki niin huikeita ja eriskummallisia kaloja ja muita merenelevia, joita ei edes tiennyt olevan olemassa aikaisemmin, mm. merihevosia, jattimaisia kilpikonnia, tapla hylkeita, meduusoja, jattisampia, pyrstosammakoita...Peterin suosikki taisi olla sukeltelevat pingviinit ja minun ehdoton suosikki oli kylla hait!! Aika teravilta ne hain hampaat naytti...

Ohessa vahan kuvia, niista saa toivottavasti vahan paremman kasityksen mita kiinalaiset ovat saaneet aikaa. Kiinalaisilla on jotenkin pakonomainen tarve tehda kaiksta asioista ja rakennelmista aina maailman suurin, korkein, pisin, kallein...toisaalta, kyllahan sita porukkaakin piisaa....