Joulun juhlintaa

Aamupaivaa koleahkosta Shanghaista! Joulu on juhlittu, jouluvieraat lahteneet ja uudet jo tulleet, joten blogille ei ole oikein riittanyt aikaa. Koitan jatkossa ryhdistaytya.

Kicki, Peterin aiti tuli meille kylaan jouluksi ja toi tuliaisiksi herkkuja! Kuten kilon palan Oltermannia, nam!! Olipa ensimmaista kertaa kayttoa ainoalle Suomesta tuodulle keittiotarvikkeelle, juustohoylalle...

Jouluillallisella Parkyard Hotellissa

Joulua juhlittiin taallakin, tosin aika lailla toisin kuin aikaisempina vuosina. Aatto oli normaali tyopaiva ja kaikki kaupat ja ravintolat olivat avoinna, joten arjessa jouluaattoa ei erityisemmin huomannut. Paatimme suosiolla luovuttaa perinteisen joulunvieton ensi vuoteen ja varasimme joulumenun Parkyard hotellista, jossa sen sai edes joinkuin kohtuu hinnalla. Aika moni hotelli oli saanut paketoitua (kiinalaisista raaka-aineista valmistetun) ruuan melko kalliiseen pakettiin joulun kunniaksi. Valintamme olikin onnistunut, viiden ruokalajin menu oli maukas ja tunnelmakin melko jouluinen. Aika hienot joulukoristeet olivat kyhanneet hotelliin, mita nyt kynttilat eivat kovin kaytannollisia olleet, lahtivat palamaan ihan nuotioksi asti monissa poydissa, niin kavi meillakin. Niissa taisi olla sisalla joitain kuivattuja kukkia. Ravintolassa kuultiin myos live musiikkia, tosin melkoisella volyymilla.

Tunnelmaa joulukirkossa

Enpa ole ennen mennyt joulupoytaan metrolla ja sielta taksilla kirkkoon, mutta nyt mentiin. Netista loydettiin Pudongin puolen kirkko, jossa oli aattoiltana joulukirkko ja paatettiin menna katsomaan paikanpaalle. Niin oli paattanyt aika moni muukin, kirkossa oli paljon lankkareita, mutta myos aasialaisia, jonoksi asti. Kirkkaat valot, muovikukat ja vilkkuvat varivalot koristivat muuten melko pelkistettya kirkkoa sisaltapain. Yhdelle seinalle oli virtetty screeni teksteja ja virsia varten. Mukava yllatys oli lasten esitys, lansimaisia lapsia esitti mm. joulukuvaelman ja joitain muitakin ohjelmia. Koko ohjelma oli englanniksi ja kolehti laitettiin vaaleanpunaisiin kirjekuoriin. Ihan mukava kokemus, vaikkei tunnelmaa kovin hartaaksi voikkaan kuvailla. Kiinalaiset tulivat ja menivat miten sattuivat, valilla taputettiin ja tietysti valokuvattiin.

Oma joulupoyta

Aattoillan (ainakin meikan) kruunasi jaljella olleet piparit ja suklaa!! Tana jouluna laskettiin tarkkaan piparit ja niita saastettiin moneksi paivaksi, jopa tyhja rasia jai viela koristeeksi poydalle. Saatiin siis pojilta tuliaisiksi rasia Stockan kasintehtyja pipareita, joita saastettiin jouluun. Olivat tosi maukkaita, siihen saattoi vaikuttaa myos se etta niita oli vaan se yksi rasia, ei makeaa mahantaydelta...

Rekiajelulla Super Brand Mallissa Joulupukin kanssa

Loysihan se pukki Shanghaihinkin, vaikkei viela alkuviikolla tiennyt mista maasta oli alkujaan. Koitin kylla ohjeistaa pukkia kun tapasin hanet rekiajelulla, etta olet muuten Suomesta niinku makin...Pukki vaan nauroi ja sanoi ettei muuten ole...jai siis vahan keskusteltavaa ensi kertaan...





Aiti ja poika Yu Yuanin puutarhassa


Muuten jouluviikolla puuhailtiin monenlaista, ei ehka niin jouluun liittyvaa, mutta kyllakin shanghailaista. Kaytiin mm. Yu Yuanin puutarhassa, Shanghain museossa, Shanghain modernin taiteen museossa MoCAssa seka tietysti perinteisilla kangasmarkkinoilla raatalin juttusilla.


Oriental Art Centerissa sisalla menossa balettiin


Kicki sai joululahjansa jo vahan etukateen eli kaytiin katsomassa Joutsenlampi baletti ranskalaisen arkkitehti Paul Andreun suunnittelemassa Shanghain Oriental Art Centerissa. Venalaisen balettiryhman esitys oli huikea, mutta niin oli itse 40 000 neliometrin kokoinen vuonna 2005 valmistunut rakennuskin. Oriental Art Center sijaitsee Century Avenuen risteyksessa ja muistuttaa orkidean kukkaa. Rakennus on kauniisti valaistu ja upea ilmestys illalla, ulkoseinat kokonaan lasia.

Shanghai Oriental Art Center

Ohjelmantayteiseen viikkoon mahtui viela paljon muutakin, kuten kaynti akvaariossa seka TV tornin museossa, mutta niista myohempana lisaa. Niin ja se perinteinen vieraiden viikonpaatos, drinkille ylailmoihin 88 kerrokseen JinMaon Cloud 9 baariin. Jokainen voi itse valita katsooko alas vai keskittyyko chilipahkinoihin...:)


Shanghai Oriental Pear TV Tower Bundilta pain kuvattuna

Shengdan kuaile!

Oikein mukavaa Joulunaikaa

&

uusia seikkailuja vuodelle

2009!

t: Tontut Shanghaista

Bintan - Indonesian auringon alla

Lampimat terveiset Indonesian (polttavan) auringon alta!

Lomamme jatkui Singaporesta noin tunnin paattimatkalla Indonesialle kuuluvalle Bintan saarelle. Paattimatka tarjosi viihdyketta toisille enemman toisille vahemman, tuuli keikutti venetta niin, etta itsellani olo oli kuin olisi istunut tunnin putkeen Linnanmaen Viking laivassa. Lauttarannassa ostimme maahan tarvittavat viisumit 17:sta singaporen dollarilla, vaikka virkailija koittikin hymyillen ehdottaa, ettei lisamaksu pahaa tee. Tosin hanen bisnekselleen ei oikein nakynyt markkinaa, jonoa ei ollut ja viisumit sai saman tien.



Muutaman minuutin bussimatkan jalkeen meita odottikin mukava majoitus Nirwana Resortissa uima-altaineen ja valkoisine hiekkabiitseineen. Aurinko oli juuri laskemassa kun paasimme perille, mutta teimme pienen lenkin pimenevalle ja lampiman tuuliselle rannalle - kuinka ihanalta pehmea hiekka tuntuikaan jakapohjissa!










Nirwana Resort oli varsin laaja, siihen kuului myos Beach club ja Garden alueet. Alueella oli monia uima-altaita, (allasbaari tietysti) seka useita ravintoloita. Itse saari oli tosi pieni ja hotelli oli jarjestanut shuttel-bus kyydin eri osien valilla, koska illalla ei hotellialueen ulkopuolella juuri valaistusta (tai mitaan muutakaan) ollut.




Herkullisen aamiaisen jalkeen suuntasimme pienelle tutkimusmatkalle lahistoon. Kappailimme rantaa pitkin jonkin matkaa eteenpain ja paluumatkan paasimmekin golfkarryn kyydissa, kun joku hotellista tarjosi kyydin. Pitihan sita kaivaa biksut esiin kassista kun kerran palmun alle oltiin tultu ja menna vahan grillaantumaan altaalle. No siella tosiaan oli niin kuuma, etta grillaantuminen tapahtuikin alta aikayksikon, joten ei muuta kuin varjoon, eli allasbaariin:)!






Kylla sita sitten jo kolloteltiinkin, eli jotain aktiviteettia kiitos! Buukkasimme itsemme iltapaivaksi Mangrove Discovery Tourille eli veneretkelle tropiikin luontoa (ja elaimia, jota en onneksi silloin viela tiennyt) katselemaan. Alku menikin varsin mukavasti pienessa keikkuvassa veneessa puiden yhteenpunoituneita juurakoita ihmetellen. Olikin jo vahan turhan rauhallista, kunnes alkoi tapahtumaan. Kappas, kaarmehan se siella puussa torkkuu keralle, ja mita tapahtuu jos sita vahan tokkasee kepilla...koitin kylla viestittaa oppaalle, etta en halua tietaa - turhaan, han meni ja heratti kaarmeen. Hitsi, meinas vene kaatua kun nojattiin toiseen reunaan, ettei kaveri kopsahda paahan sielta puusta...no huh, ei kopsahtanu talla kertaa. Sen jalkeen touri muuttuikin vahan jannittavammaksi kun sai koko ajan katsella ylospain, josko jokeen kaartuvien oksien paalla kollottelee jokin otus...ja kyllahan niita kollotteli, kaarmeita ja muita liskoja, jattisammakoita ja vaikka mita. Taisin sanoakin jo jossain vaiheessa Peterille, et miksi me taas tannekin tultiin, mutta olihan se ihan hieno kokemus ja ei saatu ketaan seuralaista mukaan paattiin. Oli sen verran hurja kokemus, etta sita olikin ansainnut pienen hierontahetken hotellin spassa ennen ruokailua.




Seuraava paiva valkeni jalleen yhta aurinkoisena kuin edellinenkin, joten vaatetta paalle ja vesijettia vuokraamaan. Itse asiassa Peter sita jettia himoitsi ja meika ilmoittautui kylla aveciksi takatarakalle. Meidan rannalla tuuli niin paljon, etta jetteily oli siirretty vastakkaiselle rannalle, eli noin 5 minuutin kavelymatkan paahan hotellista. (saari siis ei ole kovin suuren suuri). Siina sitten nimet paperiin, etta omalla vastuulla mennaan aallokkoon, pari kuvaa ja menoksi!

Wau, olipa hienoa!! Enka edes pahemmin huutanut takana, mika oli kyllakin kuskin ennakkoveikkaus. Ihan hienoa silla oli kurvailla aallokossa ja kivasti keikuin siella takana, tosin ihan hyvat tsaanssit siita ois ollut tippuakin kiihdytyksissa tai aalloissa, mutta onnistuin rystyset valkoisina puristaen pysymaan kyydissa koko matkan tai siis ajan. Oli sen verran arvokasta lystia, etta puolituntia sai riittaa. Siina ajassa sai myos silmat mukavan tayteen suolavetta, vaikka aurinkolasit olikin paassa. Kuskia ois kylla kuumottanut jatkaa, mutta minusta se puolen tunnin ympyra ajao kylla riitti. (Taa vesijetti oli kuulemma tiikerin kanssa reissun kohokohta Peterin mielesta..) Iltapaivasta vuokrasimme viela jotkin suffilautaa muistuttavat tekeleet ja pulikoimme ja parskimme niiden kanssa aallokossa niin kauan kunnes suolavesikiintio tuli tayteen.

Vikana iltana ajateltiin satsata paljon mainostettuun meren paalle rakennettuu ravintolaan. Saatiin oikein "ikkuna poyta" eli reunapaikka ilman ikkunaa, toki seinaa sentaan puoleen valiin. Paikka muistutti aika lailla kiinalaista ravintolaan, jota kukaan ei ollut huomannut meille mainita..Tilaisimme ravintolan menuun ja taas sai meikalainen pistella koko ravun yksinaan, talla ketaa chilikastikkeessa, nam. Ravintolan paasta erkani pieni silta jota pitkin paasi kaunisti valaistuun pikku baariin joka kellui ikaan kuin keskella merta. Siella Singapore Slingia nauttien ja tahtitaivasta ihallen olikin mukava viettaa loman viimeinen ilta.

Perjantaina aamupaivalla ehdin viela lekotella hetken kirjan kanssa varjon alla ennen kuin suuntasimme Singapore Airlinesin siivin kohti kotia!

Aurinkoisin terkuin Sirja

p.s alla juurakkoa ja kollottelee siella yksi niista kaarmeistakin...

Singapore - Taydellinen lomakaupunki

Singapore jos joku, on todellakin taydellinen lomakaupunki, juuri niin upea kuin olin odottanutkin!

Vietimme kaupungissa lahes viisi ihanaa paivaa ennen kuin suuntasimme Indonesian Bintalle jatkamaan lomaa. Tuntuu etta Singaporessa yhdistyvat kaikki hyvat puolet; kaupunki on todella puhdas, ilma raikasta, ihmiset ovat erittain ystavallisia, kaikki osaavat englantia, ruoka on erinomaista ja ilmasto ihan lammin ja trooppinen!! (Peterille kuulemma liiankin lammin, mulla aika sopiva..)

Saavuimme Singaporeen aamuvarhain ja jatettyamme laukut sailtykseen Park Hotel Orchardaan sailytykseen, jatkoimme aamukavelylla lahes autiota Orchard roadia pitkin. Ilma oli ihanan lammin ja kaupunki vasta heraamassa. Nautimme Intercontinentalissa reissun parhaan (ja myos kalleimman) aamiaisen. Oli kiva nahda Singaporen paaostoskatu, Orchard road niin rauhallisena edes kerran, sen jalkeen katu olikin aika taynna vilsketta siihen aikaan kun meikalaisetkin olivat liikkeella.

Otimme ensimmaiseksi suunnan kohti maailman suurinta maailmanpoyraa, 165 metriin kohoavaa Singapore Flyeria. Pyoraa oli kasattu kaksi vuotta ja osia tuntu ympari maailmaa. Oli kylla maisematkin aivan huikeat sielta ylhaalta. Kierros kesti 35 minuuttia ja vaunut olivat todella isoja ja hauskalla kartalla varustettuja, joten sielta saattoi koittaa paikallistaa eri osia kaupungista.

Paadyttiin niinkin turistiratkaisuun kuin Hippo hop -on-hop-off kahden paivan bussilippuun. Aluksi meikakin naureskeli sita turistibussia joka kurvaili ympari kaupunkia, mutta jo muuttui mieli kun istuskeli itse bussin katolla , ihali kaupunki kun lammin tuuli pyhalteli hiuksissa. Bussi kurvaili ympariinsa keskustassa ja aina saattoi jaada pois ja tulla uudelleen kyytiin milloin itse halusi ja mista vain, huippu katevaa. Kaytiin katsastamassa pikku Intia, Arabikortteli ja China Town. Bussilla paasi katsysti myos tropiikin kasvillisuutta esittelevaan puutarhaan, siella erityisesti orkidea-puisto oli tosi vakuuttava. Iltapaivasta otettiin viela suunta kohti jokiristeilya, josta kasin naki mukavasti Singaporen kuuluisimmat nahtavyyt Esplanade teatterin ja Maleysian eli kalan ja leijonen risteytyksen joka komeileen rannassa turistien kuvattavana. Ravintoloiden lisaksi rannassa on myos aika paljon business aluetta pilvenpiirtajineen.

Reissun yksi kohikohdista oli ehdottomasti Night Zoo, eli noin puolen tunnin matkan paassa sijaitseva yoelaintarha. Todellan jannittavaa! Kierreltiin pienella junalla elaintarhan pimeita polkuja ja opas kertoi aina milloin mitakin elimia voi nahda ja missa suunnassa. Valilla hypattiin pois ja sai lahtea itse kavelemaan. Me haluttiin nahda ehdottomasti tiikeri. Ja vitsit meita onnisti!! Kun lopulta ( matkasta ei meinannut tulla mitaan kun pelkasin menna hyenien ohitse..) paastiin Tiikerin luo, niin siella se ihmetteli, aitoa paikalla ja katseli suoraan meita, ohut lasi valissa. Jaiks! Paikalla ei ollut muita ja oltiin pitkaan siina ja ihmeteltiin, etta hyppaako se ihan meita kohti kunnes elaintenhoitaja tuli paikalle ja tiikeri tunnisti taman. Se tuli salamana lasin vieraan ja siina se oli, isona ja mahtavana ihan meidan edessa. Ma taisin vahan parkaistakin...koitettiin kuvata mutta valo ei oikein riittanyt. Hoitaja kertoi, etta kyseinen tiikeri on melko villi, Indonesiassa on kuulemme sellaisiakin yksiloita joiden kanssa paasee samaan kuvaan...mulle kylla riitti kuva lasin lapikin. Yoelaintarhassa oli tarjolla myos jalkahierontaa by fisut. Eli jalat altaaseen ja fisut kay nappaamassa ihoa ymparilta, ei kokeiltu mutta naytti hauskalta.

Illan ruokailu olikin reissun paras ja se tapahtui ulkosalla, hawker kojussa. Singaporessa on muutamia isoaja alueita, joissa on kymmenia ruokakojuna ympariinsa ja poytya siella valiessa. Eli periaatteessa katukeittomeininkin. Jas vitsit, ihan sairaan hyvaa. Otettiin Singaporen melko kuuluiseen porkkanakakkua (ei mitaan tekemista normaalin porkkanakakun kanssa), jattikatkarapuja valkosipulissa, satay lihatikkuja ja yksi iso rapu! Nyt sitten maistin ensi kertaa sita kuuluisaa rapua ja talla kertaa pippirikastikkeesa. Myyja kavi ensi nesittelemassa mulle rapun elavana kun se viela heilutteli saksiaan ja hetken kuluttua se kollottelikin siella kastikkeen allan maukkaan oranssin nakoisena. Peter on tata rapua ennenkin syonyt, eika kuulemma ihan suosikki, joten sain popsia koko ravun yksin, ja voi sita juhlaa kun koitin musrtaa ravun kovaa kuorta sadakseni lihaa saksista, koko naama oli kastikkeessa, mutta herkkua oli. en tieda onko tuolle ravulle (crab) jokin parempi suomenkielinen vastine, mutta ihan eri juttu siis kuin ne pikkuiset rapujuhla ravut.
Kaikenlaista muutakin ehdittiin puuhailla, mutta tuossa ylla kai tarkeimmat jutut. Valilla maisteltiin paikallista jatskia katukauppiaan karrysta. Jaden sai joko kahden pikku vohvelin valiin tai vihrea-pinkiksi varjatyn paahtoleivan valiin. Yhtena, joskin ainoana sateisena, paivana poikettiin Sentosan saarelle cable cardilla. Saarta markkinoidaan lahes keskustassa olevana lomanviettopaikkana ja kuten kapiinista naki, lisaa rakennettiin koko ajan. Saari ei saanut meilta kovinkaan paljon pisteita kaikkeen muuhun nahden.

No jos tassa nyt on hehkutettu Singaporea, niin taytyy kai muutama "miinuskin" , tosin ne koskevat lahinna vakituista asumista, nimittain sairaan kallis hintataso! Asuntojen hinnat ihan pilvissa ja auton omistaminen lahes mahdotonta. Esim. suomalaisilla expat perheilla ei ole varaa autoon, kuskista puhumattakaan mika taas on ihan arkipaivaa Kiinassa. Ensin pitaa maksaa 7500 Singaporen dollaria, jotta saa edes luvan ostaa auton. Auton hinnat aivan hurjat ja autoa ei saa pitaa yli kymmenta vuotta, tai saa, mutta sen jalkeen vero on jo niin kova, etta kaytannossa kukaan ei pida autoa kovin kauaa. Singaporessa on muutenkin suht tiukkaa noitten saantojen kanssa. Jos ajat pyoralla alikulkutunnelista, jossa ajo siis on kielletty, sakkoa 1000 dollaria ja huumeistahan tuli se kuolenmantuomio. Eli siis lomailijalle oikein turvallista ja muuten hintataso on vahan Suomea halvempi, mutta reippaasti Kiinaa kalliimpi.

Singaporen rannikko on muos melko mielenkiintoisen nakoinen. Rahtilaivat jonottavat siella kymmenien kilometrien pituisina letkoina, satama on maailman vilkkain. Niiden takkereiden valista se meidankin pikku laiva sitten puski kun tiistai-iltapaivalla suuntasimme kohti Indonesiaa ja Bintan saarta. Bintasta lonkin oma stoorinsa kerrottavana myohemmin.

Joulunodotusta ja korvapuusteja

Heippa taasen kotikulmilta! Nyt on sitten uusi kompuutterikin hankittu Singaporesta, jotta paasee taas paivittamaan kuulumisia. Ilman aakkosiahan tama tietty on, mutta muuten mukava kasilaukku malli, ulkomitat taitaa olla 20 cm x 30 cm.

Ihana ja lammin loma on takana pain (raapustelen myos siita jossain vaiheessa omat stoorinsa) ja paluu "arkeen" on koittanut. Lauantaina oltiin paakonsulin jarjestamissa kauneimmissa joululauluissa ja sen jalkeen pullakaffeella heidan virka-asunnossaan. Sunnantaina poikettiin viela hyvantekevaisyys joulubasaarissakin. Joululauluissa oli mukava tunnelma, paikalla oli nuori pappi Hong Kongista ja muutama kundi saesti lauluja. Nykyinen virka-asunto on ihan tassa meidan vieressa, samassa kompaundissa, jossa asuu paljon suomalaisiakin. Ihan oli makea kamppa, etenkin maisemat sielta 60:sta kerroksesta, naki aika lailla joka suuntaan. Konsulin vaimo oli leiponut pullaakin. Siita sitten itsekin innostuin ja tein talla viikolla korvapuusteja yhden mun jenkkitutun luona. Han oli kerran pyytanyt, etta jos haluan tehda jotain suomalaista, niin heidan isoa keittiotan saa lainata. Ihan hyvin onnistuivatkin, kardemummaan en tosin loytanut, se vahan harmitti, no ehka melamiini korvaa sen:) Taallahan on joka ruuassa jotain ja koko ajan tehdaan uusia loytoja. No tuntuu porukka kuitenkin aika hyvin hengissa pysyvan, joten ei tassa varmaan mitaan ihmeellista viidessa kuukaudessa tapahtu. Kiinalaisessa maidossahan on myos antibiottia, pysyypahan paremmin terveena. Me kylla kaytetaan tosi vahan mitaan maitotuotteita, Peter laittaa vahan kahviin ja muroihin. Ma soin ekaa kertaa muroja kun ostettiin australialaista maitoa. Taalla loytyy aika lailla tuontituotteita, mutta ovat mielettoman kalliita. Meilla ei hataan, mutta taallan tosi paljon expat perheilla pienia lapsia ja niiden kanssa pitaa olla vahan tarkkana. Netista saa kuulemma jotain tuonti jauhelihaan 15 euroo kilo! Muropaketti siina 7 euroo..No me ei olla kauheesti ruuasta stressattu, kaydaan ullkona syomassa kun keittiota ei juuri ole ja sieltahan saa sitten niita kiinalaisia tuotteita eri muodoissa ja hyvin henki pihisee. Tiistaina oltiin kylla niin hamarassa paikassa syomassa, etta ei meinattu ensin osata tilata mitaan, koko lista pelkkaa kiinaa, siis merkkja ja siina sitten ihmeteltiin...no lopulta paikalle tuli joku auttavasti englantia taita heppu ja saatiin taas kerran poyta tayteen ruokaa. Jotain hotpotin tapaista se oli eri kastikkeilla. Tosin mulla meinas jaada lihat syomatta kun jokaisessa palassa oli verilaiskia..no ei muuta kuin liemaan kiehumaan, kylla ne siella haihtuu! ( vieraat, ei pelkoa, me ei vieda teita sinne, siella oli sen verran kova kary niista keittimista) (kuva alempana, se keskimmainen silava jai poytaan..)

Taalla on kaupungilla tosi paljon kaikkea jouluun liittyvaa salaa, joululaulut soi kaupoissa ja valoja on varmaan enemman kuin jenkkilassa. Koitan napata joku kerta kuvan niista. Meidankin euron jouluvaloista viela toinen toimii ja toinen puolittain, ihan hyva saavutus. Glogia ja pipareiat ollaan mussuteltu (kiitos pojat) ja Ikeaan poikkean huomenna Sannan kanssa santsausreissulle joska siella mahtaa olla mitaan enaa jaljella. No ehkapa saadaan jouluksi Suomesta tuliaisia..

(kuvassa sama matto kuion meilla, meidan tosin vahan pienempi) Mattopeter oli taas Shanghaissa kaymassa ja olin katsomassa toista matto, mutta voi olla etta yksi saa riittaa, vaikka upeista ja arvokkaita ovatkin, saattaa tuo maku olla hieman kiinalaistunut taalla ollessa ja eivat valttamatta passaa niin hyvin Suomeen.

Nytsain vihdoin korjautettua sen farkkujen vetskarin. No niista kiinalaisista farkuista hajos heti se vetskari, mutta jotenkin se korjautui itsestaan ja ei avautunut kuin silloin talloin itsestaan. No nyt se vetskari sitten jai lopullisesti kateen ja paatin menna yhteen erittain kiinaliaseen hokotykseen Sannan ohjeiden mukaan. Siella sitten nain yhden tadin jolla oli ompelukone. Han ei ensin oikein olis sita ottanut itselleen, kun koitti vaan neuvoa mun jonnekin muualle. No ma siina sitten olen ihan tietamaton, seka oikeesti etta leikistikin, siita toisesta paikasta. No eipa siina menny kuin muutama minuutti kun vetskari oli korjattu ja veloitus 5 rampylaa, eli kannatti kun farkut oli kuitenkin 80 rampylaa. Loistavat poksyt muuten!

Olen ollut tassa nyt parina paivana vapaaehtoistyossa Shanghain Community Centerille luetteloimassa lahjoituksena saatuja kirjoja, ovat avaamassa kirjaston. Vanhainkotikaynti olis pe mutta silloin taidan olla lentokentalla. Ihan mukava kaiken tan muun lisaksi tehda vahan erilaisiakin juttuja. Nyt kun on suurin osa reissuista tehty, on vahan paremmin aikaakin. Olen koittanut kysella josko ois jotain lapsiin liittyvaa, jossa ei ole fiksattua aikataulua. Kiinalaiset lapset on suloisia ja kommunikoivat mun kanssa huomattavasti paremmin kuin aikuiset:)

Tanaan oli kylla paras taxi ikina kun aamulla menin CCS:hin. Koko takapenkki oli irti, oikeestim ma olin ihan varman etta pohja tippuu pian siita kaarasta, no ei tippunut. Luin matkalla paivan lehtea, Shanghai Dailya, ja siina satuttiin kertomaan etta miten monta oli kuollut viime kuussa liikenteessa pelkastaan Sahngahissa ja miten monta loukkaantunut (129/193) ei oikein piristanyt mielialaa. Takastulomatkalla taxi vetelikin sitten jalkakaytavaa, mutta siihen on jo totuttu. Niin joo, ei varmaan tarvii mainitakaan etta turvavoita ei ole, tai on mutta niita ei voi kayttaa kun ei saa kiinni minnekaan.

(siita lahtee kassia suoraan karryista kun hinnasta sovitaan. Meidan kulmilla)

Etta tallaista tanne talla eraa. Lahden tasta pian joen toisella puolelle vahan huinimaan, meilla on siella treffit puol kasi Peterin kanssa kun han on tanaan toisella toimistolla eli valmiiksi Puxin puolella. Keli on edelleen aikast lammin ja aurinkoinen, ruusut kukkii pihassa ja paljon oli viela nuppuja. Ne on tosin aika lailla polyn ja saasteen peitossa

Mukavaa joulunodotusta Kaikille!

p.s ihmeiden aika ei ole ohi, meidan yhdesta huoneesta oli lamppu palanut ja se oli ehditty vaihtaa ennen kuin kerettiin sanomaan mitaa. Ma sanoin kylla Peterille, etta ei voi olla totta, etta siivooja ois muka hoitanut sen, varmaan jokin sahko vika, toimii samoin kuin kiinalaiset jouluvalot, aina silloin talloin...

Muuria ihmettelemassa

Sumuista torstaiaamua Shanghaista!

Tanaan kaupunki nayttaytyykin sitten hieman harmaanpana. Ilmanlaatu vaihtelee aika lailla, myos saman paivan aikana. Eilen oli lahes parikymmenta astetta ja aurinkoa. Loppuviikoksi kuulemma kylmenee, mutta sepa ei meita haittaa, silla suuntaamme palmujen alle lampimaan. Lennamme yota vasten Singaporeen ja Bintan saaren lampoon kahdeksaksi paivaksi! Tama siis on ihan loma reissu (omalla kohdallani voi vaan kysya mitakohan ne muut ovat olleet) mutta nimenomaan lomareissu myos Peterille, viime kesan kesalomaa itseasiassa. (kone joudutaan kuitenkin ottamaan kuulemma mukaan, vaikka olen koittanut neuvotella sen jattamisesta kotiin...) kuvat Pekingista

Jaahas, mutta itse asiaan ei Pekingin reissuun. Pikku flunssasta huolimatta reissu "Pohjoiseen paakaupunkiin" meni varsin mukavasti ja aika riitti kaikkien tarkeimpien nahtavyyksien lapikayntiin. Saavuimme Pekingiin tiistai-iltana tosi myohaan, Peter kun oli paivan viela ollut Hangzhoussa, joten ehdimme vasta myohaiselle lennolle. Majoituimme Peterille jo tutuksi tulleeseen Swissotelliin, jonka aula lupailikin melko mukavan tasoista majoitusta. No kiinalaiseen tapaan ulkokuori oli hieman sisusta parempi, mutta ihan mukava huone kuitenkin. (Kiinassa noita tahti tosiaan jaetaan eri perustein..) Aamiainenkin oli ensi kertaa jo muutakin kuin taikinapalloja ja paistettua nuudelia. Oikein hyvaa melamiinimunakasta oli mm. tarjolla ja herkullisia hedelmia. Hotellissa parasta oli kuitenkin sijainti, aivan metro 2 linjan vieressa, hotellin sisaankaynista suoran metrolle, tosi napparaa. Itse asiassa metrot toimivat tosi hyvin Pekingissa ja linjoja oli paljon. Vakeakaan ei ollut tungokseen asti, joten ajelin metrolla lahes koko viikon. Kerran kun piti ottaa taksi, niin jo oli kuskeilla vaikeaa. Ensimmainen ei nahnyt lukea osoitekorttiani ja toinen ei muka tiennyt missa se on, (Hotelli oli isojen katujen risteyksessa, ihan pelipaikoilla...) kolmannen kohdalla onnisti. Siina taksien vaihtorytakassa sitten onnistuin ilmeisesti hukkaamaan hyvan opaskirjani jonnekin taksiin kun koitin etsia sopivan kokoista karttaa kuskille...harmitti kylla kun huomasin sen vasta hotellilla. No ei voi mitaan, Lonely Planet China sentaan on viela tallella.

Keskiviikosta perjantaihin kiertelin itsekseni kaupungilla, la-su Peter piti vapaata ja silloin teimme tehoiskuja moniin nahtavyyksiin. Preferoin edelleen kavelya, vaikka keskiviikkona vihmoikin aikamoinen tuuli ja hiekkaa lensi suu ja silmat tayteen. Olikon se sita sielta aavikolta vaiko ihan rakennuksilta, mutta arsyttavaa kuitenkin. Kappailin kiinalaisten asuttamilla Hutongeilla eli vanhoisssa kortteleissa, joita tosin puretaan kovaa vauhtia koko ajan. Siella oli taas melkoinen vilina ja kattilat ja padat hoyrysivat lounasruokailijoita odotellen. Jatkoin matkaani Pekingin oopperaa 1900-luvun alkupuolella ulkomailla tunnetuksi tehneelle Mei Lanfangin talolle, jossa esiteltiin oopperan historiaa, puvustusta ja rekvisiittaa. Mei Lanfang tunnettiin erityisesti kuuluisimpana Dan osan (naisen) esittajana. Aika mielekiintoinen kokonaisuus. Talolta jatkoin jokirantaan, joka sinaansa olikin ihan kaunis, ainut vaan etta oli taidettu Olympialaisturisteja lahinna ajatellen laittaa koko ranta tayteen kuppiloita teksteilla Heineken ja Budweiser varustettuina, nyt nayttivat melko kuolleita kun ei juuri turisteja liikkunut...Sikali erittain loistava aikaa tama loppusyksy kun turistit ovat lahes kadonneet. Kiinan mittapuussa siis tarkoittaa sita, ettei ihan joka paikkaan ole monen tunnin jonoa...

Loppupaivan kiertelinkin erilaisilla kujilla ja taisin piipahtaa taas jossakin temppelissa ja puistossa. Talla kertaa paatin jattaa katukeittiot valiin ja ostin iltapaivalla leipomosta pahkinaleivan ja pullon jumppakolaa.

Seuraavana paivana suuntasin heti aamusta Tiananmenin aukion kautta aikoinaan taviksilta suljettuna olleeseen Kiellettyyn kaupunkiin. Maon kuvan siella komeili heti portilla ja ihan oli aukio saman nakoinen kuin tv:ssa, kerrankin jokin Kiinassa on "aitoa":) Kielletty kaupunkin oli tosiaan melko vaikuttava ilmestys ja suuri! Siella riitti kylla kierreltavaa ja sen paalle viela kapusin kaupungin pohjoispaassa sijaisevaan Jingshan-puistoon ihailemaan nakymia kaupunkiin ylailmoista. Kokonaisuus on toteutettu feng shui -periaatteen mukaan ja puiston paassa on viela Rumputorni. Siina sita tulikin kulttuuria kerrakseen, joten olikin korkea aika suunnata katsastamaan Pekingin ostostarjonnan. Itse keskustassa nain ensimmaista kertaa vahan modernimman tyyppista rakennelmaa, mutta kadut olivat silti aika kommunistisen tyylisia, pitkia, suoria, monta kaistaa samaan suuntaan. Itse keskusta oli muutenkin aika lailla erilainen kuin Shanghaissa, paljon "harmaanpi" auringosta huolimatta ja rakennukset aika matalia. Liikenne Pekingissa tokkii viela vahan enemman kuin Shanghaissa, ei tainnut Peter olla yhtenakaan iltana kotona juuri ennen puolta kahdeksaa. Illalla loysimme kivan korealaisen ihan hotellin kulmilta. Jattikatkaravut ja muut grillatut lihat olivat kuulemma hyvia, itse en flunssaisena keskittynyt juuri muuhun kuin niistamiseen. Melko isot kuviot muuten Pekingissa, ravintolaan pamahti suomalaispari ja kyselivat menuun suosituksia...ja paikka ei ollut iso, eika paakadulla...

Perjantaina onnistuin pyydystamaan itselleni vihdoin talvikengat, alesta ja vielapa sopivan kokoiset, nro 40! Kerrankin mukavat kengat, noin 50 eurolla irtosivat alkuhinnan ollessa 160 euron hujakoilla. Mutta hei, eivat tainneet olla kiinalaiset kun ovat edelleen kunnossa ja on mukava tassutella...Feikkitorilta kavin tinkaamassa parit paidat ja lapsyt lomareissulla, meinasi olla aika hankala loytaa lapsyja, eivat olleet oikein sesonki kamaa. Erinakoista takkia ja saapikasta koittivat myyda. Tinkaaminen oli jonkin verran hakalampaa kuin Shanghaissa, mutta kohtuu hintaan irtosivat kuitenkin; vitosella kahdet QuikSilverit. Toivotaan, etta yhden loman kestavat. Illaksi olinkin jarjestanyt meille biletit acrobat show:un. Oli suurempi show ensin ehtia paikan paalle kuin itse esitys. No tulipa nahtya, mutta aika sirkuskoulua se oli ERA -show'un verrattuna. Teatterista piti taas saataa takaisin hotellin kulmilla Bejing Da Dong Roast Duck Restauranttiin. Kerrankin hotellin suositus osui nappiin, aivan mielettoman loistavaa ankkaa!! Etenkin kun oma lahtokohtani oli se, ettei ankka ole hyvaa...olin vaarassa, hyva ankka on loistavaa!! Otimme koko ankan kaksistaan ja kaikki meni viimeista murua myoden. Kokki leikkasi ankan ja tarjoilija kavi opastamasa miten sita syodaan. Eka pala, rapea kuori(pelkkaa rasvaa siis) kastetaan ihan kuumana sokeriin ja se sulaakin mukavasti suuhun. Seuraavat palat kastetaan makeahkoon ruskeaan kastikkeeseen ja asetellaan ohuelle letulle, lisaksi voi laittaa valkosipulitahnaa, tuoretta sipulia tai muita pikkulisukkeita. Sitten vaan lettu kasaan ja puikoilla suuhun. Letun taittelu puikoilla vaatii kylla aika lailla taitoa. Koko ankka saatiin silti syotya...


Lauantaiksi olinkin buukannut meille "ryhmamatkan" muurille ja Ming Tomb'sin mausoleumille, Ming-dynastian viimeiselle hautapaikalle. Talla kertaa matkan piti olla tosiaan ryhmamatka, mutta kas osallistujina vain me kaksi, joten saimme oman oppaan ja autokuskin koko paivaksi kayttoon. Opas haki meidat aamulla hotellista ja ajelutti paivan ympariinsa. Muurin ja Ming Tomb'sin lisaksi kavimme kuparipajassa, jade-nayttelyssa, silkkiliikkeessa ja teeseremoniassa. Lisaksi pakettiin kuului kiinalainen lounas. Ai niin ja mun toiveesta ajettiin takaisin Linnun pesan kautta, nyt on sitten sekin nahty, vaikkakin vain vanin ikkunasta.

Muuri oli kylla huikea rakennelma ja sai sykkeet nousemaan kun flunssaisena kiivettiin kolmostasanteelle. Muurihan on 6352 kilometria pitka, joten ihan kaikkea ei nahty:) Mahtaa siella kesalla olla hulinaa, kun nytkin sai jonotella portaissa..

Kiinalaisethan uskoo kaikenlaisiin onnenamuletteihin ja vareihin ja ties mihin juttuihin. Jadehan on yksi niista onnea tuovista jutuista. Olivat ihan varmoja, etta ostan jade-kaupasta verenkiertoa parantavan ylihinnoitellun kasirenkaan. En muuten ostanut, musta ne on kauheita, vaalean vihreita ja siita terveysvaikutuksesta en menisi myoskaan takuuseen. Koitin kysella, etta miten taa tee, kun olen sita litkinyt, enka ole viela huomannut mitaan muutosta, vaikka sekin on niin terveellista...joten silla parustelulla paasin eroon renkaanostosta. Peter tykastyi nauravaan Happy Mudhaan, onneksi hinta oli n. 30 000 euroa, joten jai liikkeeseen. En antanut ostaa edes pienen pienta isomahaista ukkoa...Illalla pahkailtiin ravintolaa ja kun lopulta valittiin yksi kuubalainen ja paastiin pirssilla huudeille olikin paikka jo rempassa, vaikka olin lukenut muka uutta lehtea. No se oli niin kiinalaista taas, ravintolat avaavat ja sulkevat nopeammin kuin mainoslehdet pysyvat perassa. Siella tyomiehet paiskivat hommia lauantai-iltana. No emme luovuttaneet vaan loysimme toisen kuubalaisen. Paikan puitteet lupailivat parempaa kuin itse ruoka oli, mutta sellainen kasitys jai etta kuubalainen ruoka on samaa kuin espanjalainen ja onnistuessaan erittain hyvaa. Mohiton ja Sangrian onnistuivat tekemaan hyvin, perunat taisivat olla pakastealtaasta...Peter epaili paikan hygieniatasoa ja paatti etta on viisainta ottaa viski jalkiruuaksi irkkupubissa, tietaa ainakin mita saa...

Sunnuntai valkeni jalleen aaurinkoisena ja suuntasimme heti aamusta 15 km kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan kesapalatsiin. Palatsi on vanha keisarillinen lomapaikka ja puutarha-alue, joka rakennettiin ensimmäisen kerran Jin-dynastian aikoihin. Se on sen jälkeen tuhottu ja rakennettu uudelleen monta kertaa. Viimeinen keisari karkoitettiin Palatsista 1924, jonka jälkeen palatsista tehtiin puisto. Ja upea puisto tehtiinkin! Porukkaa piisasi siella kuten Taivaallisessa temppelissa jonne suuntasimme viela iltapaivalla. Taivaallinen temppeli on yksi kiinan kulttuurin ja arkkitehtuurin taidonnäyteistä. Korkealle kohti taivasta kohoava upea monivärinen rakennus oli Ming- ja Qingdynastian aikoina käytetty rukouspaikka kun toivottiin parempaa satoa. Temppelialue käsittää monta eri rakennusta, joista UNESCO:n suojelema rakennus on tunnetuin. Se valmistui vuosina 1406-1420. Siella sitten ihmeteltiin taas puiston laajuutta kunnes olikin aika ottaa kyyti hotellille ja suunnata kentalle. Loppumatka meni hyvin, jos ei oteta huomioon parin tunnin lentoa Shanghaihin, jossa oli ne pari tuntia liikaa. Kone oli lastattu tayteen ylipainoisia myohassa tulleita intialaisia, joilla ei sitten ollut niin yhtaan kaytostapoja. Oma kuvani oli intialaisista aikaisemmin melko neutraali, nyt pahasti pakkasella. Matka oli sellaista melskausta ja kaaosta alusta loppuun, etta laskimme minuutteja Pudongin kentalle...(intialaiset eivat mm. viitsi istua edes nousun aikana paikoillaan ja heidan mielestaan on ihan ok tulla myohassa ja alkaa tyhjentamaan muiden kamoja lokeroista, jotta omat mahtuvat...siina vaiheessa meikakin pommas penkista ylos kun nain etta ne paiskoivat Peterin tyolapparia menemaan pitkin konetta...etta nain niin kanssa matkustetaan...)

Mutta joo, oli kiva kayda, mutta viela kivampi tulla kotiin. Joku tuossa juuri sanoikin, etta jannaa kun kay jossain ja tulee takas Shanghaihin, niin tuntuu kuin tulisi takaisin sivistyksen pariin. Naulankantaan, musta tuntui ihan samalta: home sweet home:)!!

Pojkarna på besök

Huomenta aurinkoisesta Shanghaista!

Eilen illalla kotiuduttiin viiden paivan Pekingin reissulta, mutta sita ennen on kuitenkin hyva kirjoittaa muutama sananen viime viikon puuhailuista.

Viime viikko saatiin tosiaan nauttia ensimmaisten Suomenvieraiden seurasta. Pojat (Robert ja Macke, kutsun teita nyt pojiksi tassa, sorry:)) olivatkin meita vastassa hotellilla kun saavuimme illan viimeisina tunteina Pohjois-Sichuanian reissulta. Tai no eivat aivan hotellilla, vaan sen vieressa olevassa MAX-pubissa opettelemassa numeroita kiinaksi juomapelin merkeissa. Vitoseen asti kuulemma merkit sujuu jo…Kun kyselin, etta miten olivat saaneet ensimmaisen paivan kahdestaan kulumaan, oli vastaus melko vakuuttava: oli kayty teettamassa puvut kangasmarkkinoilla, shoppailtu feikkimarkkinoilla, kokeiltu kiinalaista hierontaa, kayty Bundin rannassa drinksulla ja taman kaiken lisaksi syoty kolme kertaa!!! Jos meidan kaikki vieraat meinaa olla yhta tehokkaita heti ensimmaisena paivana, pitanee ohjelmatarjontaa laajentaa radikaalisti. Mietin siina illan myohaisina tunteina, etta mitakohan ohjelmaa keksitaan tulevaksi viikoksi…

Osoittautui kuitenkin, etta ohjelmasta ei todellakaan ollut pulaa, ennemminkin ajasta – viikko meni hujauksessa ja kaikkea poikien suunnitelmia ei ehditty edes toteuttaa. Aika lailla saatiin ohjelmaa viikkoon mahtumaan, vaikka pari paivaa pojat viettivatkin Shanghain golf-tarjonnasta nauttien, joka siis sisaltaa kuulemma upeiden kenttien lisaksi mukavia caddie-tyttoja, joista itse asiassa riitti juttua ja kuvia paljon enemman kuin itse kolopallosta…:) Pojat laittoi kylla aika kiitettavasti eforttia golfin peluun selvittamiseen. Golf ei Shanghaissa ole edukkaammasta paasta ja pelaamaan paaseminen se vasta hankalaa onkin. Ilman jasenyytta tai jasenen seuraa paasee pelaamaan tasan yhdella koko kaupungin kentista. Tama ei tietysti kaikkia rajoita, Macke liittyi jaseneksi…

Golffin lisaksi ehdittiin tietysti paljon muutakin. Kaytiin mm. ruokamarkkinoilla ihmettelemassa tarjontaa, maisteltiin katukeittion leipasia, nautittiin teeseremonian aikana kymmenia eri teelaatuja, tingittiin feikkimarketissa, ihmeteltiin HuaHain valomerta ja uskaltautuivat pojat viela uudelleen hierojallekin, ensimmaisen hieman erikoisen kokemuksen jalkeen. Talla kertaa mentiinkin koko porukka, jopa Peter tuli mukaan, vaikka perinteisesti meika on ollut meidan perheen hierontapaikkojen testaaja. Nyt ihan kulmille on aukaistu uusia paikka, Bambu 7, joka vaikuttikin erittain mukavalta ja hyvalta hinta/laatu suhde paikalta kiinalaiseksi paikaksi. Peterkin innostui ja meinaa kuulemma menna viela uudelleenkin, kuukaudesta ei tosin ollut puhetta…itse ajattelin jo talla viikolla pistaytya nauttimassa 45 minuutin jalkahieronnasta ja 45 minuutin kiinalaisesta hieronnasta, joka tarjoillaan reilun 10 euron yhteishintaan, ei paha.

Iltaohjelmassa oli tietysti Shanghain laajan ravintolatarjonnan kokeilua alkaen kiinalaisesta korealaisen, nepalilaisen ja thaimaalaisen kautta paadyttiin taas viimeiseksi illaksi kiinalaiseen. Kaikki oli hyvaa, vahan turhankin hyvaa – alkuviikolla kangasmarkkinoilta tilattujen kauluspaitojen napit kuulemma kiristelivat jo loppuviikolla…Iltaohjelmasta puheen ollen, perjantaina kaytiin katsomassa mielettoman upea ERA – Intersection of Time -show Shanghain pallonmuotoisessa sirkusmaailmassa. Show oli aivan kasittamattoman upea sisaltaen huikeita temppuja ylailmoissa, mieletonta lihaskoordinaatiota ja kasittamattomia moottoripoyranumeroita. Macke sanoikin hyvin, etta aika kun luulee, etta ei voi olla totta mita ne tekee, niin se vaikeutuu viela noin kymmenen kertaa. Showsta kerrotaan, etta se on ainutlaatuinen kiinassa yhdistaen kiinalaista acrobatiaa ja modernia teknologiaa. Kaikkien Shanghainkavijoiden kannattaa ehdottomasti kayda katsomassa show. Meilla ei ole sielta juuri kuvia, koska kuvaaminen oli kielletty. Kiinalaisethan eivat tunnetusti saannoista perusta, joten kamerat lauloivat koko ajan ja videointi oli kaynnissa monella. Eipa se muuten haittaisi, mutta kun henkilokunta ravasi koko ajan myos meidan edesta kertomassa kuvauskiellosta kiinalaisilla, jotka laskivat kameransa hetkeksi ja aloittivat kuvaamisen heti kun valvoja oli kaantanyt selkansa. Tama sama toteutuu siis myos muiden saantojen kohdalla, esim. jonottaminen, roskaaminen ja punaiset liikennevalot ovat aika paperia kiinalaisille…

Viikonloppuna kaytiin katselemassa myos muutamia drinkkeja tarjoilevia kuppiloita ja viikolla pojat kavivat perinteisesti JinMaossa nauttimassa maisemista korkeuksissa ja skoolaamassa Macken synttareille. Viikko meni tosi nopeasti ja sunnuntaina poikien paluumatkaan jannitysta toivat ensin hieman huolimattomasti tarkistettu lennon lahtoaika ja sen jalkeen viela Suomessa odottava lumipyry. Onneksi Shanghain lento sai laskeutumisluvan, yhtena harvoista ja pojat paasivat turvallisesti Suomeen. Kiitos viikosta pojat, oli mukavaa!!! Niin ja niista tuliaisista, glogista ja pipareista, pian voidaan viettaa pikkujoulua!

Aika on mennyt melkoista vahtia, mutta jotain olen itsekin ehtinyt puuhailla aina jossain valissa. Kaytiin naisten kanssa yhtena paivana krysanteemipuistossa seka antiikkikadulla. Cao’anin reissulla tilattiin lakanoita ja sisustustyynyja, niin ja sain aikaiseksi nyt ottaa sen oman kiinan opettajan. Willian Gao tulee tanaan toista iltaa kertomaan vahan kiinan kielen juttuja. Niin ja koskaan ei niin kiire ole, ettei muutamaa takkia ehtisi tettämään..