Muuria ihmettelemassa

Sumuista torstaiaamua Shanghaista!

Tanaan kaupunki nayttaytyykin sitten hieman harmaanpana. Ilmanlaatu vaihtelee aika lailla, myos saman paivan aikana. Eilen oli lahes parikymmenta astetta ja aurinkoa. Loppuviikoksi kuulemma kylmenee, mutta sepa ei meita haittaa, silla suuntaamme palmujen alle lampimaan. Lennamme yota vasten Singaporeen ja Bintan saaren lampoon kahdeksaksi paivaksi! Tama siis on ihan loma reissu (omalla kohdallani voi vaan kysya mitakohan ne muut ovat olleet) mutta nimenomaan lomareissu myos Peterille, viime kesan kesalomaa itseasiassa. (kone joudutaan kuitenkin ottamaan kuulemma mukaan, vaikka olen koittanut neuvotella sen jattamisesta kotiin...) kuvat Pekingista

Jaahas, mutta itse asiaan ei Pekingin reissuun. Pikku flunssasta huolimatta reissu "Pohjoiseen paakaupunkiin" meni varsin mukavasti ja aika riitti kaikkien tarkeimpien nahtavyyksien lapikayntiin. Saavuimme Pekingiin tiistai-iltana tosi myohaan, Peter kun oli paivan viela ollut Hangzhoussa, joten ehdimme vasta myohaiselle lennolle. Majoituimme Peterille jo tutuksi tulleeseen Swissotelliin, jonka aula lupailikin melko mukavan tasoista majoitusta. No kiinalaiseen tapaan ulkokuori oli hieman sisusta parempi, mutta ihan mukava huone kuitenkin. (Kiinassa noita tahti tosiaan jaetaan eri perustein..) Aamiainenkin oli ensi kertaa jo muutakin kuin taikinapalloja ja paistettua nuudelia. Oikein hyvaa melamiinimunakasta oli mm. tarjolla ja herkullisia hedelmia. Hotellissa parasta oli kuitenkin sijainti, aivan metro 2 linjan vieressa, hotellin sisaankaynista suoran metrolle, tosi napparaa. Itse asiassa metrot toimivat tosi hyvin Pekingissa ja linjoja oli paljon. Vakeakaan ei ollut tungokseen asti, joten ajelin metrolla lahes koko viikon. Kerran kun piti ottaa taksi, niin jo oli kuskeilla vaikeaa. Ensimmainen ei nahnyt lukea osoitekorttiani ja toinen ei muka tiennyt missa se on, (Hotelli oli isojen katujen risteyksessa, ihan pelipaikoilla...) kolmannen kohdalla onnisti. Siina taksien vaihtorytakassa sitten onnistuin ilmeisesti hukkaamaan hyvan opaskirjani jonnekin taksiin kun koitin etsia sopivan kokoista karttaa kuskille...harmitti kylla kun huomasin sen vasta hotellilla. No ei voi mitaan, Lonely Planet China sentaan on viela tallella.

Keskiviikosta perjantaihin kiertelin itsekseni kaupungilla, la-su Peter piti vapaata ja silloin teimme tehoiskuja moniin nahtavyyksiin. Preferoin edelleen kavelya, vaikka keskiviikkona vihmoikin aikamoinen tuuli ja hiekkaa lensi suu ja silmat tayteen. Olikon se sita sielta aavikolta vaiko ihan rakennuksilta, mutta arsyttavaa kuitenkin. Kappailin kiinalaisten asuttamilla Hutongeilla eli vanhoisssa kortteleissa, joita tosin puretaan kovaa vauhtia koko ajan. Siella oli taas melkoinen vilina ja kattilat ja padat hoyrysivat lounasruokailijoita odotellen. Jatkoin matkaani Pekingin oopperaa 1900-luvun alkupuolella ulkomailla tunnetuksi tehneelle Mei Lanfangin talolle, jossa esiteltiin oopperan historiaa, puvustusta ja rekvisiittaa. Mei Lanfang tunnettiin erityisesti kuuluisimpana Dan osan (naisen) esittajana. Aika mielekiintoinen kokonaisuus. Talolta jatkoin jokirantaan, joka sinaansa olikin ihan kaunis, ainut vaan etta oli taidettu Olympialaisturisteja lahinna ajatellen laittaa koko ranta tayteen kuppiloita teksteilla Heineken ja Budweiser varustettuina, nyt nayttivat melko kuolleita kun ei juuri turisteja liikkunut...Sikali erittain loistava aikaa tama loppusyksy kun turistit ovat lahes kadonneet. Kiinan mittapuussa siis tarkoittaa sita, ettei ihan joka paikkaan ole monen tunnin jonoa...

Loppupaivan kiertelinkin erilaisilla kujilla ja taisin piipahtaa taas jossakin temppelissa ja puistossa. Talla kertaa paatin jattaa katukeittiot valiin ja ostin iltapaivalla leipomosta pahkinaleivan ja pullon jumppakolaa.

Seuraavana paivana suuntasin heti aamusta Tiananmenin aukion kautta aikoinaan taviksilta suljettuna olleeseen Kiellettyyn kaupunkiin. Maon kuvan siella komeili heti portilla ja ihan oli aukio saman nakoinen kuin tv:ssa, kerrankin jokin Kiinassa on "aitoa":) Kielletty kaupunkin oli tosiaan melko vaikuttava ilmestys ja suuri! Siella riitti kylla kierreltavaa ja sen paalle viela kapusin kaupungin pohjoispaassa sijaisevaan Jingshan-puistoon ihailemaan nakymia kaupunkiin ylailmoista. Kokonaisuus on toteutettu feng shui -periaatteen mukaan ja puiston paassa on viela Rumputorni. Siina sita tulikin kulttuuria kerrakseen, joten olikin korkea aika suunnata katsastamaan Pekingin ostostarjonnan. Itse keskustassa nain ensimmaista kertaa vahan modernimman tyyppista rakennelmaa, mutta kadut olivat silti aika kommunistisen tyylisia, pitkia, suoria, monta kaistaa samaan suuntaan. Itse keskusta oli muutenkin aika lailla erilainen kuin Shanghaissa, paljon "harmaanpi" auringosta huolimatta ja rakennukset aika matalia. Liikenne Pekingissa tokkii viela vahan enemman kuin Shanghaissa, ei tainnut Peter olla yhtenakaan iltana kotona juuri ennen puolta kahdeksaa. Illalla loysimme kivan korealaisen ihan hotellin kulmilta. Jattikatkaravut ja muut grillatut lihat olivat kuulemma hyvia, itse en flunssaisena keskittynyt juuri muuhun kuin niistamiseen. Melko isot kuviot muuten Pekingissa, ravintolaan pamahti suomalaispari ja kyselivat menuun suosituksia...ja paikka ei ollut iso, eika paakadulla...

Perjantaina onnistuin pyydystamaan itselleni vihdoin talvikengat, alesta ja vielapa sopivan kokoiset, nro 40! Kerrankin mukavat kengat, noin 50 eurolla irtosivat alkuhinnan ollessa 160 euron hujakoilla. Mutta hei, eivat tainneet olla kiinalaiset kun ovat edelleen kunnossa ja on mukava tassutella...Feikkitorilta kavin tinkaamassa parit paidat ja lapsyt lomareissulla, meinasi olla aika hankala loytaa lapsyja, eivat olleet oikein sesonki kamaa. Erinakoista takkia ja saapikasta koittivat myyda. Tinkaaminen oli jonkin verran hakalampaa kuin Shanghaissa, mutta kohtuu hintaan irtosivat kuitenkin; vitosella kahdet QuikSilverit. Toivotaan, etta yhden loman kestavat. Illaksi olinkin jarjestanyt meille biletit acrobat show:un. Oli suurempi show ensin ehtia paikan paalle kuin itse esitys. No tulipa nahtya, mutta aika sirkuskoulua se oli ERA -show'un verrattuna. Teatterista piti taas saataa takaisin hotellin kulmilla Bejing Da Dong Roast Duck Restauranttiin. Kerrankin hotellin suositus osui nappiin, aivan mielettoman loistavaa ankkaa!! Etenkin kun oma lahtokohtani oli se, ettei ankka ole hyvaa...olin vaarassa, hyva ankka on loistavaa!! Otimme koko ankan kaksistaan ja kaikki meni viimeista murua myoden. Kokki leikkasi ankan ja tarjoilija kavi opastamasa miten sita syodaan. Eka pala, rapea kuori(pelkkaa rasvaa siis) kastetaan ihan kuumana sokeriin ja se sulaakin mukavasti suuhun. Seuraavat palat kastetaan makeahkoon ruskeaan kastikkeeseen ja asetellaan ohuelle letulle, lisaksi voi laittaa valkosipulitahnaa, tuoretta sipulia tai muita pikkulisukkeita. Sitten vaan lettu kasaan ja puikoilla suuhun. Letun taittelu puikoilla vaatii kylla aika lailla taitoa. Koko ankka saatiin silti syotya...


Lauantaiksi olinkin buukannut meille "ryhmamatkan" muurille ja Ming Tomb'sin mausoleumille, Ming-dynastian viimeiselle hautapaikalle. Talla kertaa matkan piti olla tosiaan ryhmamatka, mutta kas osallistujina vain me kaksi, joten saimme oman oppaan ja autokuskin koko paivaksi kayttoon. Opas haki meidat aamulla hotellista ja ajelutti paivan ympariinsa. Muurin ja Ming Tomb'sin lisaksi kavimme kuparipajassa, jade-nayttelyssa, silkkiliikkeessa ja teeseremoniassa. Lisaksi pakettiin kuului kiinalainen lounas. Ai niin ja mun toiveesta ajettiin takaisin Linnun pesan kautta, nyt on sitten sekin nahty, vaikkakin vain vanin ikkunasta.

Muuri oli kylla huikea rakennelma ja sai sykkeet nousemaan kun flunssaisena kiivettiin kolmostasanteelle. Muurihan on 6352 kilometria pitka, joten ihan kaikkea ei nahty:) Mahtaa siella kesalla olla hulinaa, kun nytkin sai jonotella portaissa..

Kiinalaisethan uskoo kaikenlaisiin onnenamuletteihin ja vareihin ja ties mihin juttuihin. Jadehan on yksi niista onnea tuovista jutuista. Olivat ihan varmoja, etta ostan jade-kaupasta verenkiertoa parantavan ylihinnoitellun kasirenkaan. En muuten ostanut, musta ne on kauheita, vaalean vihreita ja siita terveysvaikutuksesta en menisi myoskaan takuuseen. Koitin kysella, etta miten taa tee, kun olen sita litkinyt, enka ole viela huomannut mitaan muutosta, vaikka sekin on niin terveellista...joten silla parustelulla paasin eroon renkaanostosta. Peter tykastyi nauravaan Happy Mudhaan, onneksi hinta oli n. 30 000 euroa, joten jai liikkeeseen. En antanut ostaa edes pienen pienta isomahaista ukkoa...Illalla pahkailtiin ravintolaa ja kun lopulta valittiin yksi kuubalainen ja paastiin pirssilla huudeille olikin paikka jo rempassa, vaikka olin lukenut muka uutta lehtea. No se oli niin kiinalaista taas, ravintolat avaavat ja sulkevat nopeammin kuin mainoslehdet pysyvat perassa. Siella tyomiehet paiskivat hommia lauantai-iltana. No emme luovuttaneet vaan loysimme toisen kuubalaisen. Paikan puitteet lupailivat parempaa kuin itse ruoka oli, mutta sellainen kasitys jai etta kuubalainen ruoka on samaa kuin espanjalainen ja onnistuessaan erittain hyvaa. Mohiton ja Sangrian onnistuivat tekemaan hyvin, perunat taisivat olla pakastealtaasta...Peter epaili paikan hygieniatasoa ja paatti etta on viisainta ottaa viski jalkiruuaksi irkkupubissa, tietaa ainakin mita saa...

Sunnuntai valkeni jalleen aaurinkoisena ja suuntasimme heti aamusta 15 km kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan kesapalatsiin. Palatsi on vanha keisarillinen lomapaikka ja puutarha-alue, joka rakennettiin ensimmäisen kerran Jin-dynastian aikoihin. Se on sen jälkeen tuhottu ja rakennettu uudelleen monta kertaa. Viimeinen keisari karkoitettiin Palatsista 1924, jonka jälkeen palatsista tehtiin puisto. Ja upea puisto tehtiinkin! Porukkaa piisasi siella kuten Taivaallisessa temppelissa jonne suuntasimme viela iltapaivalla. Taivaallinen temppeli on yksi kiinan kulttuurin ja arkkitehtuurin taidonnäyteistä. Korkealle kohti taivasta kohoava upea monivärinen rakennus oli Ming- ja Qingdynastian aikoina käytetty rukouspaikka kun toivottiin parempaa satoa. Temppelialue käsittää monta eri rakennusta, joista UNESCO:n suojelema rakennus on tunnetuin. Se valmistui vuosina 1406-1420. Siella sitten ihmeteltiin taas puiston laajuutta kunnes olikin aika ottaa kyyti hotellille ja suunnata kentalle. Loppumatka meni hyvin, jos ei oteta huomioon parin tunnin lentoa Shanghaihin, jossa oli ne pari tuntia liikaa. Kone oli lastattu tayteen ylipainoisia myohassa tulleita intialaisia, joilla ei sitten ollut niin yhtaan kaytostapoja. Oma kuvani oli intialaisista aikaisemmin melko neutraali, nyt pahasti pakkasella. Matka oli sellaista melskausta ja kaaosta alusta loppuun, etta laskimme minuutteja Pudongin kentalle...(intialaiset eivat mm. viitsi istua edes nousun aikana paikoillaan ja heidan mielestaan on ihan ok tulla myohassa ja alkaa tyhjentamaan muiden kamoja lokeroista, jotta omat mahtuvat...siina vaiheessa meikakin pommas penkista ylos kun nain etta ne paiskoivat Peterin tyolapparia menemaan pitkin konetta...etta nain niin kanssa matkustetaan...)

Mutta joo, oli kiva kayda, mutta viela kivampi tulla kotiin. Joku tuossa juuri sanoikin, etta jannaa kun kay jossain ja tulee takas Shanghaihin, niin tuntuu kuin tulisi takaisin sivistyksen pariin. Naulankantaan, musta tuntui ihan samalta: home sweet home:)!!

Pojkarna på besök

Huomenta aurinkoisesta Shanghaista!

Eilen illalla kotiuduttiin viiden paivan Pekingin reissulta, mutta sita ennen on kuitenkin hyva kirjoittaa muutama sananen viime viikon puuhailuista.

Viime viikko saatiin tosiaan nauttia ensimmaisten Suomenvieraiden seurasta. Pojat (Robert ja Macke, kutsun teita nyt pojiksi tassa, sorry:)) olivatkin meita vastassa hotellilla kun saavuimme illan viimeisina tunteina Pohjois-Sichuanian reissulta. Tai no eivat aivan hotellilla, vaan sen vieressa olevassa MAX-pubissa opettelemassa numeroita kiinaksi juomapelin merkeissa. Vitoseen asti kuulemma merkit sujuu jo…Kun kyselin, etta miten olivat saaneet ensimmaisen paivan kahdestaan kulumaan, oli vastaus melko vakuuttava: oli kayty teettamassa puvut kangasmarkkinoilla, shoppailtu feikkimarkkinoilla, kokeiltu kiinalaista hierontaa, kayty Bundin rannassa drinksulla ja taman kaiken lisaksi syoty kolme kertaa!!! Jos meidan kaikki vieraat meinaa olla yhta tehokkaita heti ensimmaisena paivana, pitanee ohjelmatarjontaa laajentaa radikaalisti. Mietin siina illan myohaisina tunteina, etta mitakohan ohjelmaa keksitaan tulevaksi viikoksi…

Osoittautui kuitenkin, etta ohjelmasta ei todellakaan ollut pulaa, ennemminkin ajasta – viikko meni hujauksessa ja kaikkea poikien suunnitelmia ei ehditty edes toteuttaa. Aika lailla saatiin ohjelmaa viikkoon mahtumaan, vaikka pari paivaa pojat viettivatkin Shanghain golf-tarjonnasta nauttien, joka siis sisaltaa kuulemma upeiden kenttien lisaksi mukavia caddie-tyttoja, joista itse asiassa riitti juttua ja kuvia paljon enemman kuin itse kolopallosta…:) Pojat laittoi kylla aika kiitettavasti eforttia golfin peluun selvittamiseen. Golf ei Shanghaissa ole edukkaammasta paasta ja pelaamaan paaseminen se vasta hankalaa onkin. Ilman jasenyytta tai jasenen seuraa paasee pelaamaan tasan yhdella koko kaupungin kentista. Tama ei tietysti kaikkia rajoita, Macke liittyi jaseneksi…

Golffin lisaksi ehdittiin tietysti paljon muutakin. Kaytiin mm. ruokamarkkinoilla ihmettelemassa tarjontaa, maisteltiin katukeittion leipasia, nautittiin teeseremonian aikana kymmenia eri teelaatuja, tingittiin feikkimarketissa, ihmeteltiin HuaHain valomerta ja uskaltautuivat pojat viela uudelleen hierojallekin, ensimmaisen hieman erikoisen kokemuksen jalkeen. Talla kertaa mentiinkin koko porukka, jopa Peter tuli mukaan, vaikka perinteisesti meika on ollut meidan perheen hierontapaikkojen testaaja. Nyt ihan kulmille on aukaistu uusia paikka, Bambu 7, joka vaikuttikin erittain mukavalta ja hyvalta hinta/laatu suhde paikalta kiinalaiseksi paikaksi. Peterkin innostui ja meinaa kuulemma menna viela uudelleenkin, kuukaudesta ei tosin ollut puhetta…itse ajattelin jo talla viikolla pistaytya nauttimassa 45 minuutin jalkahieronnasta ja 45 minuutin kiinalaisesta hieronnasta, joka tarjoillaan reilun 10 euron yhteishintaan, ei paha.

Iltaohjelmassa oli tietysti Shanghain laajan ravintolatarjonnan kokeilua alkaen kiinalaisesta korealaisen, nepalilaisen ja thaimaalaisen kautta paadyttiin taas viimeiseksi illaksi kiinalaiseen. Kaikki oli hyvaa, vahan turhankin hyvaa – alkuviikolla kangasmarkkinoilta tilattujen kauluspaitojen napit kuulemma kiristelivat jo loppuviikolla…Iltaohjelmasta puheen ollen, perjantaina kaytiin katsomassa mielettoman upea ERA – Intersection of Time -show Shanghain pallonmuotoisessa sirkusmaailmassa. Show oli aivan kasittamattoman upea sisaltaen huikeita temppuja ylailmoissa, mieletonta lihaskoordinaatiota ja kasittamattomia moottoripoyranumeroita. Macke sanoikin hyvin, etta aika kun luulee, etta ei voi olla totta mita ne tekee, niin se vaikeutuu viela noin kymmenen kertaa. Showsta kerrotaan, etta se on ainutlaatuinen kiinassa yhdistaen kiinalaista acrobatiaa ja modernia teknologiaa. Kaikkien Shanghainkavijoiden kannattaa ehdottomasti kayda katsomassa show. Meilla ei ole sielta juuri kuvia, koska kuvaaminen oli kielletty. Kiinalaisethan eivat tunnetusti saannoista perusta, joten kamerat lauloivat koko ajan ja videointi oli kaynnissa monella. Eipa se muuten haittaisi, mutta kun henkilokunta ravasi koko ajan myos meidan edesta kertomassa kuvauskiellosta kiinalaisilla, jotka laskivat kameransa hetkeksi ja aloittivat kuvaamisen heti kun valvoja oli kaantanyt selkansa. Tama sama toteutuu siis myos muiden saantojen kohdalla, esim. jonottaminen, roskaaminen ja punaiset liikennevalot ovat aika paperia kiinalaisille…

Viikonloppuna kaytiin katselemassa myos muutamia drinkkeja tarjoilevia kuppiloita ja viikolla pojat kavivat perinteisesti JinMaossa nauttimassa maisemista korkeuksissa ja skoolaamassa Macken synttareille. Viikko meni tosi nopeasti ja sunnuntaina poikien paluumatkaan jannitysta toivat ensin hieman huolimattomasti tarkistettu lennon lahtoaika ja sen jalkeen viela Suomessa odottava lumipyry. Onneksi Shanghain lento sai laskeutumisluvan, yhtena harvoista ja pojat paasivat turvallisesti Suomeen. Kiitos viikosta pojat, oli mukavaa!!! Niin ja niista tuliaisista, glogista ja pipareista, pian voidaan viettaa pikkujoulua!

Aika on mennyt melkoista vahtia, mutta jotain olen itsekin ehtinyt puuhailla aina jossain valissa. Kaytiin naisten kanssa yhtena paivana krysanteemipuistossa seka antiikkikadulla. Cao’anin reissulla tilattiin lakanoita ja sisustustyynyja, niin ja sain aikaiseksi nyt ottaa sen oman kiinan opettajan. Willian Gao tulee tanaan toista iltaa kertomaan vahan kiinan kielen juttuja. Niin ja koskaan ei niin kiire ole, ettei muutamaa takkia ehtisi tettämään..

JinZhai & HuangLong

Vuoristoa,vuoristoa..

Sitä siis oli tarjolla pitkällä viikonloppureissulla Pohjois-Sichuaniassa. Matka oli Peterin työpaikan tiimimatka, jonne avecit olivat tervetulleita. Kiinalaisille reissu on osa palkitsemista, meikäläiset sai laittaa rämpylöitä pöytään, jotta liput vuoristoon irtosivat. Todella erikoinen ja huikea reissua, mielettömän kylmää, siis koko ajan ja joka paikassa, mutta kannatti lähteä!

Alku ei tosin lähtenyt liikkeelle kovinkaan lupaavasti. Onnistuimme (siis vain me kaksi:)) myöhästymään heti la aamusta Chengdun lennolta ja pienen selvittelyn jälkeen saimme liput vaihdettua seuraavalle lennolle, joka starttasi kolmen tunnin kuluttua. Vaihtoaikaa Chengdussa piti olla reilu tunti Jinzhain lennolle, mutta kone oli tietysti myöhässa sen puolisentoista tuntia, joten ajattelimme jo, että tsänssit menivät siinä. Pudongin kentällä kun eivät kuulemma voineet tseka meitä jatkolennolle ja ilmoittivat vielä samaan syssyyn että ticket is wrog, mutta ei muuta selitystä. Noh, onni onnettomuudessa, Chengdussa koko NSN:n retkitiimi olikin meitä vastassa ja saimme kuulla, että jatkolento Jinzhaihin olisikin samalla koneella jolla tulimme. Peterin työkaverit hoitivat tsekkauksen meille hienosti ja koko joukko pääsi koneeseen, meikäläiset 5 minsaa ennen lähtöä ja mukavasti businessluokkaa;) eipä ollut siinä vaiheessa enää muuta jäjellä. Lentomatka kesti 35 minuuttia ja sen aika tarjoiltiin pullollinen vettä ja huikopalaksi kuivattua jakinlihaa!

Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat jo hetken ennen laskeutumista. Korkeimmat vuorenhuiput kohoavat yli 7000 metriin. Itse kenttä oli 3500 metrissä, joten myös laskeutuminen vuorten keskelle oli jo kokemus sinäänsä. Kentältä suuntasimme alas kylään 1900 metriin "hotelliin". Opas puhui lähes kaksi tuntia taukoamatta, vain ja ainoastaa kiinaksi. Paras sesonki vuorilla oli jo hiipumaan päin ja vain harvat hotellit olivat enää avoinna. Meidänkin hotelli oli melko pimeä kun saavuimme pihaan, mutta kyllä ne sitte muutamaan valon raasivat sytyttää kun saavuimme aulaan. Huoneita ei tietysti oltu edes ajateltu lämmittää etukäteen, joten ei muuta kuin lämmitin hurisemaan. Takkia oli turha harkita ottaa pois huoneessa, päin vastoin piti vielä lisätä niitä vähiä vaatteita joita oli mukana, jotta tarkeni mennä syömään. Hotellin ravintola, joka sijaitsi upealla paikalla, osittain joen päällä, oli yllättäen jääkylmä. Ruokailu hoitui kiinalaisittain puolessa tunnissa ahmimalla, joka toisaalta oli ihan järkevääkin; ruuat jäähtyi samoin tein kylmissä kulhoissa ja toisaalta jos aikoi saada jotain syötävää...Hyvin maistui, en tiedä mitä syötiin, mutta sen verran oli nälkä eikä paljon ollut valinnan varaa...

Yöksi oli hyvä ladata vähän vaatekerrosta ja kömpiä kolmen peiton alle Peterin viereen. Aamusta huoneessa alkoikin olla jo normaali lämpötila, mutta siitä ei kauaa nautittu sillä kiinalainen aamiainen taikinapalloleipineen ja suolapähkinöineen kutsui. Peter otti myös vesikeitto, jossa uiskenteli muutama riisi. Kaneli ei olisi kuulemma tehnyt pahaa...Tämän jälkeen ette varmaan ylläty kunkerron, että sain aikaa porukassa melkoiset naurut kyselemällä varovasti kahvin perään...korjasin nopeasti että teekin käy, jos edes jotain lämmintä löytyisi.

Aamiaisen jälkeen opas ilmestyi taas paikalle ja kiinankielinen selostus päivän ohjelmasta alkoi. Ohjelmassa oli tutustumista todella kauniiseen Jinzhain luonnonpuistoalueeseen. Kiertelimme alueella sekä kävellen että bussilla. Jinzhain alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja on erityisen kuuluisa upeista turkooseista järvistään ja vesiputouksistaan. Eri mineraaliyhdistelmät saavat veden näyttämään aivan laguunimaiselta. Kiinassa on yhteensä 56 alkuperäiskansaa, joista alueella asui kaksi. Kokeilin yhden järven rannalla tällaista kansallispukua muiden tiimimme tyttöjen kanssa. Oli edes hetken lämmin puvun alla..;)

Bussisysteemi oli aika nohevasti järjestetty. Alueella kierteli koko ajan busseja järveltä toisella ja välillä aina löytyi opastettuja kävelyreittejä seuraavalle pysäkille. Päivä oli todella hieno; maisemat upeita, järvet ihanan puhtaita, ilma raikasta, kuulas ja kylmä! Eipä siinä kylmyydessä muuten mitään, mutta kun päästiin hotelliin, meitä odotti juuri se yllätys jota Peter oli jo ennustellutkin. Huoneet oli tietysti siivottu, lämmitys pysäytetty (kallista, kallista) ja ikkuna auki!!! Siinä oli meikällä huumori kaukana kun vihdoin pääsin jääkalikkana hotelliin ja tajuan, että siellä on kylmenpää kuin ulkona....

Seuraavana päivänä lähdettiin vielä aikaisemmin eli tällä kertaa ei saatu edes sitä lämmntä teetä. vaan aamiaispallot pisteltiin muovipussista hotellin aulassa poskeen ja eikun bussiin. Edessä oli noin kolmen tunnin bussimatka 4000 metriin lumihuippuisille vuorille. Matkalla pysähdyimme kiinalaiseen lääkätieteenseen erikoistuneeseen apteekkiin. Meille sieltä ei löytynyt mitään kuivattua ihmejuurta, mutta kyllä nuo Peterin työkaveri tuntuivat monenlaista kuivattua rohtoa ostavan. Eivät ole kuulemma kovin nopeavaikutteisia, vaan vaativat noin puolen vuoden käytön ja teho on yleensä ennalta ehkäisevä...

Matka jatkui ja tie alkoi kiemurrella ylös päin. Jossain vaiheessa joku käänsi meille oppaan puheesta sen, että nyt ei saa nukkua, nousemme ylös jyrkemmin ja vuoristotaudin oireita voi ilmaantua. Nukkuminen ja kiinalainen bussi eivät kyllä meikällä edes mahtuisi samaan lauseeseen...Bussi jaksoi kuin jaksoikin ylös asti ja huipulla oli todella kaunista. Teräviä lumihuippuja näkyi kaikkialle silmänkantamattomiin. Wau, Kiina on myös tätä!! (mun kategoriassa Alpit kun on tähän asti olleet yksi kauniimmista maisemista, mutta pakko myöntää, että kilpailija on löytynyt..).

Matka jatkui vielä eteenpäin ja seuraavana vuorossa oli HuangLongin kansallispuisto. Aivan pystysuoraan nousevalla kabiinilla ylös rinteeseen, josta reipasta vauhtia pitkospuista noin kolme kilometeriä eteenpäin. Sinäänsä hauskaa, kun me oltiin kielimuurin takia koko ajan vähän pihalla, että minne mennää, mitä siellä on ja mikä on aikataulu. Nyt tuntui olevan kiire, sillä matka taittui muita ryhmiä ohitellen. Kävelyrupeaman jälkeen (nyt oli muuten ensimmäistä kertaa viikonlopunaikana lämmin) edessä avautui rinteessä seisova valtava temppeli ja sen ympärillä kalkkikivi järviä. Kaunista maisemaa ihaillessa ostimme jotkin kiinalaiset paputahnalla täytetyt munkit, joita vähän lämmitettiin teekannun reunalla kioskin takaosassa. Paluumatka olikin sitten mukavaa alamäkeä uusilla leveillä pitkospuilla taapertaen. Iltapäivällä olimme takaisin busilla, jolla lähdimme samaa reittiä takaisin. Tai siis ensimmäisellä yrityksellä matka katkeasi jo melko nopeasti kun bussista loppui puhti ja vaihdoimme toiseen, jos mahdollista, vieläkin mielenkiintoisempaan malliin leopardikuvioisine penkkeineen. Tunnelma bussissa oli mielenkiintoinen; lähes kaikilla oli jonkinasteista päänsärkyä vuoristosta johtuen (itse en ole tosin varma johtuiko vain vuoristosta vai siitä ettei kolmeen päivään ollut edes nähnyt kahvikuppia), bussin musiikki oli jotain itämaista vingutusta, pakokaasua tuli sisään melkoisesti ja ilmastointi nosti pohjasta vielä mukavan pölykerroksen ilmoille...Linja-autossa on tunnelmaa!!

Päästiin bussilla ihme ja kumma kentälle ja koneeseen, joka lähti tällä kertaa 20 minuuttia etuajassa, Kiinassa siis kaikki on mahdollista. Vähän jännitystä kotimatkaan toi myös lyhyt(mun mielestä) kiitorata Jinzhain kentällä. Ilmaan päästiin kuitenkin hyvin ja ehdittiin Shanghain koneeseen vielä samana iltana. Mieletön reissu, paljon nähtiin kolmessa päivässä, mutta pitää kyllä todeta - home sweet home ja lämmin suihku nouseen arvoon arvaamattomaan!

Oli mukava palata tosiaan kotiin, jossa meitä odottivatkin jo kaksi nuorta miestä Suomesta, Robet ja Macke valmiina viikon seikkailuun Shanghaissa!

/Sirja

p.s Koitan lisätä videot myös Hangzhou ja Keltaiset vuoret osuuksiin!