Bintan - Indonesian auringon alla

Lampimat terveiset Indonesian (polttavan) auringon alta!

Lomamme jatkui Singaporesta noin tunnin paattimatkalla Indonesialle kuuluvalle Bintan saarelle. Paattimatka tarjosi viihdyketta toisille enemman toisille vahemman, tuuli keikutti venetta niin, etta itsellani olo oli kuin olisi istunut tunnin putkeen Linnanmaen Viking laivassa. Lauttarannassa ostimme maahan tarvittavat viisumit 17:sta singaporen dollarilla, vaikka virkailija koittikin hymyillen ehdottaa, ettei lisamaksu pahaa tee. Tosin hanen bisnekselleen ei oikein nakynyt markkinaa, jonoa ei ollut ja viisumit sai saman tien.



Muutaman minuutin bussimatkan jalkeen meita odottikin mukava majoitus Nirwana Resortissa uima-altaineen ja valkoisine hiekkabiitseineen. Aurinko oli juuri laskemassa kun paasimme perille, mutta teimme pienen lenkin pimenevalle ja lampiman tuuliselle rannalle - kuinka ihanalta pehmea hiekka tuntuikaan jakapohjissa!










Nirwana Resort oli varsin laaja, siihen kuului myos Beach club ja Garden alueet. Alueella oli monia uima-altaita, (allasbaari tietysti) seka useita ravintoloita. Itse saari oli tosi pieni ja hotelli oli jarjestanut shuttel-bus kyydin eri osien valilla, koska illalla ei hotellialueen ulkopuolella juuri valaistusta (tai mitaan muutakaan) ollut.




Herkullisen aamiaisen jalkeen suuntasimme pienelle tutkimusmatkalle lahistoon. Kappailimme rantaa pitkin jonkin matkaa eteenpain ja paluumatkan paasimmekin golfkarryn kyydissa, kun joku hotellista tarjosi kyydin. Pitihan sita kaivaa biksut esiin kassista kun kerran palmun alle oltiin tultu ja menna vahan grillaantumaan altaalle. No siella tosiaan oli niin kuuma, etta grillaantuminen tapahtuikin alta aikayksikon, joten ei muuta kuin varjoon, eli allasbaariin:)!






Kylla sita sitten jo kolloteltiinkin, eli jotain aktiviteettia kiitos! Buukkasimme itsemme iltapaivaksi Mangrove Discovery Tourille eli veneretkelle tropiikin luontoa (ja elaimia, jota en onneksi silloin viela tiennyt) katselemaan. Alku menikin varsin mukavasti pienessa keikkuvassa veneessa puiden yhteenpunoituneita juurakoita ihmetellen. Olikin jo vahan turhan rauhallista, kunnes alkoi tapahtumaan. Kappas, kaarmehan se siella puussa torkkuu keralle, ja mita tapahtuu jos sita vahan tokkasee kepilla...koitin kylla viestittaa oppaalle, etta en halua tietaa - turhaan, han meni ja heratti kaarmeen. Hitsi, meinas vene kaatua kun nojattiin toiseen reunaan, ettei kaveri kopsahda paahan sielta puusta...no huh, ei kopsahtanu talla kertaa. Sen jalkeen touri muuttuikin vahan jannittavammaksi kun sai koko ajan katsella ylospain, josko jokeen kaartuvien oksien paalla kollottelee jokin otus...ja kyllahan niita kollotteli, kaarmeita ja muita liskoja, jattisammakoita ja vaikka mita. Taisin sanoakin jo jossain vaiheessa Peterille, et miksi me taas tannekin tultiin, mutta olihan se ihan hieno kokemus ja ei saatu ketaan seuralaista mukaan paattiin. Oli sen verran hurja kokemus, etta sita olikin ansainnut pienen hierontahetken hotellin spassa ennen ruokailua.




Seuraava paiva valkeni jalleen yhta aurinkoisena kuin edellinenkin, joten vaatetta paalle ja vesijettia vuokraamaan. Itse asiassa Peter sita jettia himoitsi ja meika ilmoittautui kylla aveciksi takatarakalle. Meidan rannalla tuuli niin paljon, etta jetteily oli siirretty vastakkaiselle rannalle, eli noin 5 minuutin kavelymatkan paahan hotellista. (saari siis ei ole kovin suuren suuri). Siina sitten nimet paperiin, etta omalla vastuulla mennaan aallokkoon, pari kuvaa ja menoksi!

Wau, olipa hienoa!! Enka edes pahemmin huutanut takana, mika oli kyllakin kuskin ennakkoveikkaus. Ihan hienoa silla oli kurvailla aallokossa ja kivasti keikuin siella takana, tosin ihan hyvat tsaanssit siita ois ollut tippuakin kiihdytyksissa tai aalloissa, mutta onnistuin rystyset valkoisina puristaen pysymaan kyydissa koko matkan tai siis ajan. Oli sen verran arvokasta lystia, etta puolituntia sai riittaa. Siina ajassa sai myos silmat mukavan tayteen suolavetta, vaikka aurinkolasit olikin paassa. Kuskia ois kylla kuumottanut jatkaa, mutta minusta se puolen tunnin ympyra ajao kylla riitti. (Taa vesijetti oli kuulemma tiikerin kanssa reissun kohokohta Peterin mielesta..) Iltapaivasta vuokrasimme viela jotkin suffilautaa muistuttavat tekeleet ja pulikoimme ja parskimme niiden kanssa aallokossa niin kauan kunnes suolavesikiintio tuli tayteen.

Vikana iltana ajateltiin satsata paljon mainostettuun meren paalle rakennettuu ravintolaan. Saatiin oikein "ikkuna poyta" eli reunapaikka ilman ikkunaa, toki seinaa sentaan puoleen valiin. Paikka muistutti aika lailla kiinalaista ravintolaan, jota kukaan ei ollut huomannut meille mainita..Tilaisimme ravintolan menuun ja taas sai meikalainen pistella koko ravun yksinaan, talla ketaa chilikastikkeessa, nam. Ravintolan paasta erkani pieni silta jota pitkin paasi kaunisti valaistuun pikku baariin joka kellui ikaan kuin keskella merta. Siella Singapore Slingia nauttien ja tahtitaivasta ihallen olikin mukava viettaa loman viimeinen ilta.

Perjantaina aamupaivalla ehdin viela lekotella hetken kirjan kanssa varjon alla ennen kuin suuntasimme Singapore Airlinesin siivin kohti kotia!

Aurinkoisin terkuin Sirja

p.s alla juurakkoa ja kollottelee siella yksi niista kaarmeistakin...

Singapore - Taydellinen lomakaupunki

Singapore jos joku, on todellakin taydellinen lomakaupunki, juuri niin upea kuin olin odottanutkin!

Vietimme kaupungissa lahes viisi ihanaa paivaa ennen kuin suuntasimme Indonesian Bintalle jatkamaan lomaa. Tuntuu etta Singaporessa yhdistyvat kaikki hyvat puolet; kaupunki on todella puhdas, ilma raikasta, ihmiset ovat erittain ystavallisia, kaikki osaavat englantia, ruoka on erinomaista ja ilmasto ihan lammin ja trooppinen!! (Peterille kuulemma liiankin lammin, mulla aika sopiva..)

Saavuimme Singaporeen aamuvarhain ja jatettyamme laukut sailtykseen Park Hotel Orchardaan sailytykseen, jatkoimme aamukavelylla lahes autiota Orchard roadia pitkin. Ilma oli ihanan lammin ja kaupunki vasta heraamassa. Nautimme Intercontinentalissa reissun parhaan (ja myos kalleimman) aamiaisen. Oli kiva nahda Singaporen paaostoskatu, Orchard road niin rauhallisena edes kerran, sen jalkeen katu olikin aika taynna vilsketta siihen aikaan kun meikalaisetkin olivat liikkeella.

Otimme ensimmaiseksi suunnan kohti maailman suurinta maailmanpoyraa, 165 metriin kohoavaa Singapore Flyeria. Pyoraa oli kasattu kaksi vuotta ja osia tuntu ympari maailmaa. Oli kylla maisematkin aivan huikeat sielta ylhaalta. Kierros kesti 35 minuuttia ja vaunut olivat todella isoja ja hauskalla kartalla varustettuja, joten sielta saattoi koittaa paikallistaa eri osia kaupungista.

Paadyttiin niinkin turistiratkaisuun kuin Hippo hop -on-hop-off kahden paivan bussilippuun. Aluksi meikakin naureskeli sita turistibussia joka kurvaili ympari kaupunkia, mutta jo muuttui mieli kun istuskeli itse bussin katolla , ihali kaupunki kun lammin tuuli pyhalteli hiuksissa. Bussi kurvaili ympariinsa keskustassa ja aina saattoi jaada pois ja tulla uudelleen kyytiin milloin itse halusi ja mista vain, huippu katevaa. Kaytiin katsastamassa pikku Intia, Arabikortteli ja China Town. Bussilla paasi katsysti myos tropiikin kasvillisuutta esittelevaan puutarhaan, siella erityisesti orkidea-puisto oli tosi vakuuttava. Iltapaivasta otettiin viela suunta kohti jokiristeilya, josta kasin naki mukavasti Singaporen kuuluisimmat nahtavyyt Esplanade teatterin ja Maleysian eli kalan ja leijonen risteytyksen joka komeileen rannassa turistien kuvattavana. Ravintoloiden lisaksi rannassa on myos aika paljon business aluetta pilvenpiirtajineen.

Reissun yksi kohikohdista oli ehdottomasti Night Zoo, eli noin puolen tunnin matkan paassa sijaitseva yoelaintarha. Todellan jannittavaa! Kierreltiin pienella junalla elaintarhan pimeita polkuja ja opas kertoi aina milloin mitakin elimia voi nahda ja missa suunnassa. Valilla hypattiin pois ja sai lahtea itse kavelemaan. Me haluttiin nahda ehdottomasti tiikeri. Ja vitsit meita onnisti!! Kun lopulta ( matkasta ei meinannut tulla mitaan kun pelkasin menna hyenien ohitse..) paastiin Tiikerin luo, niin siella se ihmetteli, aitoa paikalla ja katseli suoraan meita, ohut lasi valissa. Jaiks! Paikalla ei ollut muita ja oltiin pitkaan siina ja ihmeteltiin, etta hyppaako se ihan meita kohti kunnes elaintenhoitaja tuli paikalle ja tiikeri tunnisti taman. Se tuli salamana lasin vieraan ja siina se oli, isona ja mahtavana ihan meidan edessa. Ma taisin vahan parkaistakin...koitettiin kuvata mutta valo ei oikein riittanyt. Hoitaja kertoi, etta kyseinen tiikeri on melko villi, Indonesiassa on kuulemme sellaisiakin yksiloita joiden kanssa paasee samaan kuvaan...mulle kylla riitti kuva lasin lapikin. Yoelaintarhassa oli tarjolla myos jalkahierontaa by fisut. Eli jalat altaaseen ja fisut kay nappaamassa ihoa ymparilta, ei kokeiltu mutta naytti hauskalta.

Illan ruokailu olikin reissun paras ja se tapahtui ulkosalla, hawker kojussa. Singaporessa on muutamia isoaja alueita, joissa on kymmenia ruokakojuna ympariinsa ja poytya siella valiessa. Eli periaatteessa katukeittomeininkin. Jas vitsit, ihan sairaan hyvaa. Otettiin Singaporen melko kuuluiseen porkkanakakkua (ei mitaan tekemista normaalin porkkanakakun kanssa), jattikatkarapuja valkosipulissa, satay lihatikkuja ja yksi iso rapu! Nyt sitten maistin ensi kertaa sita kuuluisaa rapua ja talla kertaa pippirikastikkeesa. Myyja kavi ensi nesittelemassa mulle rapun elavana kun se viela heilutteli saksiaan ja hetken kuluttua se kollottelikin siella kastikkeen allan maukkaan oranssin nakoisena. Peter on tata rapua ennenkin syonyt, eika kuulemma ihan suosikki, joten sain popsia koko ravun yksin, ja voi sita juhlaa kun koitin musrtaa ravun kovaa kuorta sadakseni lihaa saksista, koko naama oli kastikkeessa, mutta herkkua oli. en tieda onko tuolle ravulle (crab) jokin parempi suomenkielinen vastine, mutta ihan eri juttu siis kuin ne pikkuiset rapujuhla ravut.
Kaikenlaista muutakin ehdittiin puuhailla, mutta tuossa ylla kai tarkeimmat jutut. Valilla maisteltiin paikallista jatskia katukauppiaan karrysta. Jaden sai joko kahden pikku vohvelin valiin tai vihrea-pinkiksi varjatyn paahtoleivan valiin. Yhtena, joskin ainoana sateisena, paivana poikettiin Sentosan saarelle cable cardilla. Saarta markkinoidaan lahes keskustassa olevana lomanviettopaikkana ja kuten kapiinista naki, lisaa rakennettiin koko ajan. Saari ei saanut meilta kovinkaan paljon pisteita kaikkeen muuhun nahden.

No jos tassa nyt on hehkutettu Singaporea, niin taytyy kai muutama "miinuskin" , tosin ne koskevat lahinna vakituista asumista, nimittain sairaan kallis hintataso! Asuntojen hinnat ihan pilvissa ja auton omistaminen lahes mahdotonta. Esim. suomalaisilla expat perheilla ei ole varaa autoon, kuskista puhumattakaan mika taas on ihan arkipaivaa Kiinassa. Ensin pitaa maksaa 7500 Singaporen dollaria, jotta saa edes luvan ostaa auton. Auton hinnat aivan hurjat ja autoa ei saa pitaa yli kymmenta vuotta, tai saa, mutta sen jalkeen vero on jo niin kova, etta kaytannossa kukaan ei pida autoa kovin kauaa. Singaporessa on muutenkin suht tiukkaa noitten saantojen kanssa. Jos ajat pyoralla alikulkutunnelista, jossa ajo siis on kielletty, sakkoa 1000 dollaria ja huumeistahan tuli se kuolenmantuomio. Eli siis lomailijalle oikein turvallista ja muuten hintataso on vahan Suomea halvempi, mutta reippaasti Kiinaa kalliimpi.

Singaporen rannikko on muos melko mielenkiintoisen nakoinen. Rahtilaivat jonottavat siella kymmenien kilometrien pituisina letkoina, satama on maailman vilkkain. Niiden takkereiden valista se meidankin pikku laiva sitten puski kun tiistai-iltapaivalla suuntasimme kohti Indonesiaa ja Bintan saarta. Bintasta lonkin oma stoorinsa kerrottavana myohemmin.

Joulunodotusta ja korvapuusteja

Heippa taasen kotikulmilta! Nyt on sitten uusi kompuutterikin hankittu Singaporesta, jotta paasee taas paivittamaan kuulumisia. Ilman aakkosiahan tama tietty on, mutta muuten mukava kasilaukku malli, ulkomitat taitaa olla 20 cm x 30 cm.

Ihana ja lammin loma on takana pain (raapustelen myos siita jossain vaiheessa omat stoorinsa) ja paluu "arkeen" on koittanut. Lauantaina oltiin paakonsulin jarjestamissa kauneimmissa joululauluissa ja sen jalkeen pullakaffeella heidan virka-asunnossaan. Sunnantaina poikettiin viela hyvantekevaisyys joulubasaarissakin. Joululauluissa oli mukava tunnelma, paikalla oli nuori pappi Hong Kongista ja muutama kundi saesti lauluja. Nykyinen virka-asunto on ihan tassa meidan vieressa, samassa kompaundissa, jossa asuu paljon suomalaisiakin. Ihan oli makea kamppa, etenkin maisemat sielta 60:sta kerroksesta, naki aika lailla joka suuntaan. Konsulin vaimo oli leiponut pullaakin. Siita sitten itsekin innostuin ja tein talla viikolla korvapuusteja yhden mun jenkkitutun luona. Han oli kerran pyytanyt, etta jos haluan tehda jotain suomalaista, niin heidan isoa keittiotan saa lainata. Ihan hyvin onnistuivatkin, kardemummaan en tosin loytanut, se vahan harmitti, no ehka melamiini korvaa sen:) Taallahan on joka ruuassa jotain ja koko ajan tehdaan uusia loytoja. No tuntuu porukka kuitenkin aika hyvin hengissa pysyvan, joten ei tassa varmaan mitaan ihmeellista viidessa kuukaudessa tapahtu. Kiinalaisessa maidossahan on myos antibiottia, pysyypahan paremmin terveena. Me kylla kaytetaan tosi vahan mitaan maitotuotteita, Peter laittaa vahan kahviin ja muroihin. Ma soin ekaa kertaa muroja kun ostettiin australialaista maitoa. Taalla loytyy aika lailla tuontituotteita, mutta ovat mielettoman kalliita. Meilla ei hataan, mutta taallan tosi paljon expat perheilla pienia lapsia ja niiden kanssa pitaa olla vahan tarkkana. Netista saa kuulemma jotain tuonti jauhelihaan 15 euroo kilo! Muropaketti siina 7 euroo..No me ei olla kauheesti ruuasta stressattu, kaydaan ullkona syomassa kun keittiota ei juuri ole ja sieltahan saa sitten niita kiinalaisia tuotteita eri muodoissa ja hyvin henki pihisee. Tiistaina oltiin kylla niin hamarassa paikassa syomassa, etta ei meinattu ensin osata tilata mitaan, koko lista pelkkaa kiinaa, siis merkkja ja siina sitten ihmeteltiin...no lopulta paikalle tuli joku auttavasti englantia taita heppu ja saatiin taas kerran poyta tayteen ruokaa. Jotain hotpotin tapaista se oli eri kastikkeilla. Tosin mulla meinas jaada lihat syomatta kun jokaisessa palassa oli verilaiskia..no ei muuta kuin liemaan kiehumaan, kylla ne siella haihtuu! ( vieraat, ei pelkoa, me ei vieda teita sinne, siella oli sen verran kova kary niista keittimista) (kuva alempana, se keskimmainen silava jai poytaan..)

Taalla on kaupungilla tosi paljon kaikkea jouluun liittyvaa salaa, joululaulut soi kaupoissa ja valoja on varmaan enemman kuin jenkkilassa. Koitan napata joku kerta kuvan niista. Meidankin euron jouluvaloista viela toinen toimii ja toinen puolittain, ihan hyva saavutus. Glogia ja pipareiat ollaan mussuteltu (kiitos pojat) ja Ikeaan poikkean huomenna Sannan kanssa santsausreissulle joska siella mahtaa olla mitaan enaa jaljella. No ehkapa saadaan jouluksi Suomesta tuliaisia..

(kuvassa sama matto kuion meilla, meidan tosin vahan pienempi) Mattopeter oli taas Shanghaissa kaymassa ja olin katsomassa toista matto, mutta voi olla etta yksi saa riittaa, vaikka upeista ja arvokkaita ovatkin, saattaa tuo maku olla hieman kiinalaistunut taalla ollessa ja eivat valttamatta passaa niin hyvin Suomeen.

Nytsain vihdoin korjautettua sen farkkujen vetskarin. No niista kiinalaisista farkuista hajos heti se vetskari, mutta jotenkin se korjautui itsestaan ja ei avautunut kuin silloin talloin itsestaan. No nyt se vetskari sitten jai lopullisesti kateen ja paatin menna yhteen erittain kiinaliaseen hokotykseen Sannan ohjeiden mukaan. Siella sitten nain yhden tadin jolla oli ompelukone. Han ei ensin oikein olis sita ottanut itselleen, kun koitti vaan neuvoa mun jonnekin muualle. No ma siina sitten olen ihan tietamaton, seka oikeesti etta leikistikin, siita toisesta paikasta. No eipa siina menny kuin muutama minuutti kun vetskari oli korjattu ja veloitus 5 rampylaa, eli kannatti kun farkut oli kuitenkin 80 rampylaa. Loistavat poksyt muuten!

Olen ollut tassa nyt parina paivana vapaaehtoistyossa Shanghain Community Centerille luetteloimassa lahjoituksena saatuja kirjoja, ovat avaamassa kirjaston. Vanhainkotikaynti olis pe mutta silloin taidan olla lentokentalla. Ihan mukava kaiken tan muun lisaksi tehda vahan erilaisiakin juttuja. Nyt kun on suurin osa reissuista tehty, on vahan paremmin aikaakin. Olen koittanut kysella josko ois jotain lapsiin liittyvaa, jossa ei ole fiksattua aikataulua. Kiinalaiset lapset on suloisia ja kommunikoivat mun kanssa huomattavasti paremmin kuin aikuiset:)

Tanaan oli kylla paras taxi ikina kun aamulla menin CCS:hin. Koko takapenkki oli irti, oikeestim ma olin ihan varman etta pohja tippuu pian siita kaarasta, no ei tippunut. Luin matkalla paivan lehtea, Shanghai Dailya, ja siina satuttiin kertomaan etta miten monta oli kuollut viime kuussa liikenteessa pelkastaan Sahngahissa ja miten monta loukkaantunut (129/193) ei oikein piristanyt mielialaa. Takastulomatkalla taxi vetelikin sitten jalkakaytavaa, mutta siihen on jo totuttu. Niin joo, ei varmaan tarvii mainitakaan etta turvavoita ei ole, tai on mutta niita ei voi kayttaa kun ei saa kiinni minnekaan.

(siita lahtee kassia suoraan karryista kun hinnasta sovitaan. Meidan kulmilla)

Etta tallaista tanne talla eraa. Lahden tasta pian joen toisella puolelle vahan huinimaan, meilla on siella treffit puol kasi Peterin kanssa kun han on tanaan toisella toimistolla eli valmiiksi Puxin puolella. Keli on edelleen aikast lammin ja aurinkoinen, ruusut kukkii pihassa ja paljon oli viela nuppuja. Ne on tosin aika lailla polyn ja saasteen peitossa

Mukavaa joulunodotusta Kaikille!

p.s ihmeiden aika ei ole ohi, meidan yhdesta huoneesta oli lamppu palanut ja se oli ehditty vaihtaa ennen kuin kerettiin sanomaan mitaa. Ma sanoin kylla Peterille, etta ei voi olla totta, etta siivooja ois muka hoitanut sen, varmaan jokin sahko vika, toimii samoin kuin kiinalaiset jouluvalot, aina silloin talloin...