Viikonloppu Nanjingissa

Tunnelmaa rautatieasemalta

Uusi vuosi ja uudet reissut! Talla kertaa suuntana Jiangsun provinssin paakaupunki Nanjing, joka on ollut historian aikana kaksi kertaa myos koko Kiinan paakaupunki. Nanjing on yksi naista Kiinan pikkukaupungeista reilulla viidella miljoonalla asukkaallaan. Matkaa tuntui olevan sen verran, etta autolla arvioitiin menevan lahemmas neljaa tuntia, joten paatettiin kokeilla ensimmaista kertaa junalla matkustamista.

Nanjingissa iltavalaistuksessa

Tama vaihtoehto osoittautuikin varsin loistavaksi. Junalla matka taittui reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sen verran kuitenkin oikaistiin taman junallamatkustamiskokemuksen kanssa, etta hommattiin liput etukateen matkatoimiston kautta kotiin tuotuina. Taalla on niita kummallisia kaytantoja lippujen oston suhteen. Lippuja voi ostaa vain muutamaa paivaa ennen matkaa, mutta kukaan ei tieda kuinka monta paivaa ennen plus tietysti asemalla on muutama muukin niita piletteja kyttaamassa.

Lohikaarmeita tietenkin

Liput kourassa homma tuntui menevan paremmin kuin hyvin. Kasittamattoman organisoitua toimintaa asemalla. Siella oli omat lahtoaulat junan numeron mukaan ja varttia ennen lahtoaikaa portit avautuivat ja ihmiset siirtyivat raiteille. Juna oli ensiluokkainen, (tosin oli kuulemma parasta luokkaa mita Kiinasta loytyi ostajan mukaan..) Erittain siisti, tilava, moderni jne ja matka taittui reilua 200km\h:ssa melkoisen pehmeasti. Tosin asemarakennuksen naistenhuonetta en suosittele kokeiltavaksi jos ei ole ihan pakko, taattua kiinalaista reika lattiassa laatua.

Peter lyhtyjen alla sillalla

Perilla saatiin taksi samoin tein ja koitettiin kertoa kuskille, etta nyt pitais paasta kuumille lahteille. No kyllahan sinne paastiinkin reilun puolen tunnin ajon jalkeen, mutta todellisuudessa ei olla vielkaan varmoja oltiinko oikeassa paikassa. Lahteita oli ja kuumia, mutta paikan nimi oli ehka vahan eri mita meidan lapuissa, jotka Peter oli kollegaltaan saanut. Kysyttiin paikan paallakin moneen kertaan, etta onko tama nyt se paikka joka lapussa lukee. Kaikki vakuutelivat hymyssa suin, etta oikeassa paikassa ollaan, tosin Kiinassa ei koskaan tieda josko taksikuski sattuu olemaan kyseisen resortin omistajan serkku...

Kuva sillalta kavelykadulta

No ei muuta kuin uikkarit paalle ja kylpyyn kinukkien kanssa! Lahteet olivat kaikki ulkona ja asteet osassa 42c ja osassa vahan alle. Ihan mukavaa, mutta Kiinassa kun ollaan, ei tunnetusti oltu ainoat paikanpaalla...Vesi oli myos kohtalaisen sameaa, ihan erilaista kuin Japanisa, jossa olen ensimmaista kertaa koittanut lahteita, no ei kiinniteta huomiota pikkuseikkoihin...Paikanpaalta loytyi myos Finland, Sauna -kyltti. Pitihan sitakin tietysti kokeilla kun loysi sellaisen jonne mahtui. Varpaat siella paleli melkein kun asteita taisi olla just ja just 40 ja kivet ihan markia, joten vedenheittaminenkaan ei tuonut lisaa lampoa.

Yksi monista muistomerkeista

Kokeiltiin eri lahteita, Peterille vahan liian kuumia, muille sopivia. Talo tarjosi teeta ja limpparia. Siina se sitten olikin, ne tarjoilut meinaan. Ajateltiin syoda, mutta ajatukseksi jai. Lopulta kylpemisen jalkeen saatiin ostaa resortin baarista vahan hedelmia ja pahkinoita kun pojat tutustuivat sattumalta paikan pomoon. Tai oikeastaa siina vaiheessa tapahtui tutustuminen kun meinattiin ottaa taksi ja kuultiin, etta sen tulo kestaa tunnin keskustasta, niin poikien ilmeet oli sellaiset, etta ukko aukaisi paikan baarin jonne paastiin odottelemaan. Kyllahan sita oltiin syotykin viimeksi aamusta kuuden maissa ja kello lahenteli kuutta illalla...(altaille ei saanut ottaa kameraa, joten kuvamateriaalia ei valitettavasti ole..)

Hotelli juhlakoristeissa

Tulihan se pirssi sielta vihdoin ja paastiin hotellille, joka talla kertaa oli varsin onnistunut valinta, lahella sita lansimaista viitta tahtea. Oli aika pimeaa ja sateista, joten keskustasta ei paljoa taksimatkalla nahnyt. Haluttiin kuitenkin lahtea katsomaan vahan keskustaan ja valittiin yksi matkaoppaassa mainittu paikallinen ravintola. No kun se viimein loytyi, siella ei ollut yhtaan asiakasta, vaikka muissa paikoissa kylla oli. Kovasti kadullakin ohikulkivat vakuuttelivat, etta se on oikein hyva ja suosittu paikka. No meinattiin, etta puheista huolimatta on parempi ottaa toinen, joka oli kyseista paikkaa vastapaata ja taynna...Lista oli sentaan englanniksi, vaikka paikka muuten olikin tosi kiinalainen, joten hyvin tuli vasat tayteen eika hintakaan paata huimannut. Koko porukalta niin 40 euroa juomineen, perus kiinalaista tasoa. Tosin me ei kylla tajuttu laskua. Kalan kilohinnan piti jo olla sen verran, etta pelkasta kahden kilon fisusta ois tullut enemman kuin lasku lopulta oli, taas varmaan sita kiinalaista logiikkaa...

Keskusta oli aika hauska. Sita halkoi kanaali ja joka paikka oli viritetty tayteen erivarisia valojohtoja, viissin koristeltu jo tulevaa uutta vuotta varten. Pyorahdettiin Heidin kanssa muutamasa kraasakojussa ja niin, sielta lahti mukaan taas vahan kraasaa seka eurolla neljat sukat! Kiinassa harrastetaan naita 2 rampylan kauppoja eli noin 20 sentilla kaikki tuotteet, joten voitte vaan kuvitella mita kraasataivaita ne on...(mm. kivoja korviksia jne.)

Rasse maistaa kalaa paikallisessa ravintolassa

Hotelli, Crowne Plaza, oli sen verta hyva, etta kiinalaisen- ja japanilaisen aamiaisen liksaksi tarjolla oli hyva lansimainen, joiten saatiin ihan hyvat munakkaat aamunalkajaisiksi. Ilma ei ollut taaskaan mikaan morsian, mutta sillepahan ei voinut mitaan, joten ei muuta kuin matkaan. Heidi sanoi nahneensa aamusta jopa lumihiutaleita.


Nanjingin kaupunki oli rakennuttanut erittain vaikuttavan muistomerkin\alueen japanilaisten 1937 tekeman joukkomurhan uhreille. Kokonaisuus oli tehty huolella ja oli erittain mielenkiintoinen, mutta samalla myos koskettava. Kasittamatonta julmuutta. Paikka jonne muitomekkirakennelma oli tehty, oli itseasiassa murhattujen hautausmaa, jota oli kaivettu osin esiin. Eli naytilla oli paljon luurankoja ja kertomuksia eri ihmisten kohtaloista. Japanin hyokkayksen aikana n. 300 000 - 400 000 siviilia sai surmansa ja arviolta 20 000 naista ja lasta raiskattiin. Mita olemme nyt jalkeen jutelleet joidenkin kiinalaisten kanssa, ovat he sita mielta, etta asia pitaisi unohtaa, eika ihmisten pitaisi menna kaymaan edes muistomerkilla. Esimerkiksi Peterin kollegat ja minun kiinanopettajani eivat ole kayneet siella, eivatka aio menna. Heidan mielestaan menneet ovat menneita ja japanilaiset ovat ok, Williamilla, kiinanopettajallani on myos japanilaisia oppilaita, joiden kanssa han on puhunut aiheesta.

Memorial hall of the Nanjing massacre

Seuraavat kohteet olivatkin vahan vahemman vaikuttavat, mutta sitakin kylmennat Nanjingin taidemuseo seka historiallinen museo. Loppu iltapaiva pyhitettiin shoppailulle ja kylla sielta taas jotain loytyi, muutama takki, kengat jne. Ajateltiin poiketa jossakin kahvilassa ennen junan lahtoa ja valittiin lahimpana oleva kiinalainen kahvila. Otettiin Peterin kanssa mangomehut, jotka olivatkin ihan masituvat, mutta Heidi paatti kokeille Mango punchia, joka olkin sitten sama kuin kulhollinen hedelmasalattia! No saatiin koko porukka valipalaksi hedelmasalaattia mangokastikkeessa! Nam!



Paluumatka junassa sujui jo odotetun mukavasti. Tosin kun taksi heitti meidat asemalla, olin ihan varman, etta nyt ollaan kylla lentokentalla, sen verran hienonnakoisen lasirakennukseen eteen meidat jatettiin. Mutta kylla se juna sielta Shanghaihin lahti...

p.s uusia huomioita salilta. Monilla kiinalaisnaisilla on nakynyt vuorikankaisia puolihaalareita, jotka ne vetaa suoraan paljaan ihon paalle. En siis voisi kuvitella mitaan hiostavampaa materiaalia..niin ja pukuhuoneessa on vissiin kiva evastaa keitetylla kananmunalla. Onhan siina paljon proteiinia, kateva evas:)...niin joo ja juoksumaton kayttokin tuntuu olevan erilaista. Siina kahvasssa roikutaan molemmin kasin ja nojataan taaksepain ja sellaisessa asennossa koitetaan kavella..

Happy New Year 2009!

Happy New Year 2009!

Nakyma poydastamme Nanjing Lulle

Ai kiinalaiset ei muka vieta uutta vuotta...kylla ne ainakin oli kaikki liikenteessa meikalaisten uuden vuoden aattona Shanghain keskustassa!! Ihan jarettomasti porukkaa, ei meinannut paasta eteenpain millaan kulkuvalineella ja siina vaiheessa kun vaihdettiin apostolin kyytiin vauhti ei hirmusti kasvanut...no paastiin kuitenkin paikan paalle, vaikkakin myohassa.

Heidi kadulla tungoksessa

Vietimme uutta vuotta vieraidemme Heidin ja Rassen kanssa melko hulppeissa puitteissa keskustan People's Parkin laidalla Radisson SAS hotellin 43:ssa kerroksessa poyrivassa ravintelissa. Vaikka ravintola pyori ympari, yksi kierros kesti kolme tuntia, joten ei siina ihan pyorryksiin paassyt menemaan. Taalla nayttaa olevan se tapa naina juhlapaivina, joulu ja uusi vuosi ainakin, etta jos meinaat syoda jotain, se on otettava hieno ja kallis menu, peruslistat on piilotettu jonnekin. No se sitten, mutta olihan menu loistava, sisaltaen mm. lohta, osteria, pihvia jne, mutta controllerin mielesta kylla aikast hinnoissaan. (olen saanut nimen meidan perheen controller, kun koitan aina vahan kattoo, etta mihin niita rampyloita laitetaan...)

Meikalaiset juhlatunnelmissa

Nakyvat ravintolasta olivat tosi vaikuttavat, sattui viela mukavan kirkas ja kuulas ilta, samalla kylla tosi kylma. Vuoden vaihtuessa ja jo ennenkin raketti sadetta nakyi ympari kaupunkia lahinna rakennusten valeista kun oltiin niin korkealla. Mielenkiintoisinta viihdetta oli kuitenkin seurata yltaalta Nanjing Lulla vellovaa ihmismassaa, katu oli aivan tukossa porukkaa koko illan ja alkuyon.

Seuraavana paivana luettiin lehdesta, etta porukkaa tosiaan oli ollut liikkeella ihan mielettomasti ja metron kaytossa tehtiin ennatys, 4,2 miljoonaan matkustaan paivan aikana! (iltapaivalla metroilu on mukava kokemus jokaiselle vieraalle, tosin kuulin just etta se ei ole mitaan aamuun verrattuna..)

Heidi ja Rasse menossa illalliselle

Taman ihmispaljouden selittaa ko. paivana myyntiin tulleet junaliput kiinalaisen uuden vuoden viettajille. Monet olivat jonottaaneet koko yon ulkona saadakseen ensimmaiseen mahdolliseen junaan liput. Matkustuspiikin pitaisi alkaa 11.1 ja paluupiiikin alkaa 25.1. Sikali aika ihmeellista kun se varsinainen aatto on vasta 26.1. Osa lipuista oli myyty loppuun 20 minuutissa.

Rautatieasemalle oli pystytetty isoja telttoja, joissa lippuja voi sitten jonottaa kun kaikki eivat kuitenkaan mahdu sisalle. Ihan mielenkiintoista seurata m ita taalla alkaa tapahtumaan uuden vuoden kieppeilla ja kuinka paljon on paikkoja kiinni jne. Huomenna varmaan selviaa lisaa, menen CCS:Nn aamukahville jossa aiheena on kiinalainen uusi vuosi.

Terkuin Sirja

P.S. Tytoille tiedoksi: olen koittanut edelleen saannollisen epasaannollisesti pitaa kiinni "kotirouvayhdistyksen pioneeri jasenena" perusvelvoillisuuksistani eli shoppailusta, yogasta, jalkahieronnasta ja manikyyrista....ei siis hataa, en ole laiminlyonyt velvollisuuksiani vaikka en niista paljoa kirjoittelekaan..:)

Hain hampaita

Shanghai Ocean Aquarium

Shanghain meriakvaariota kuvailtiin alan harrastajien mukaan yhdeksi maailman parhaista ja laajimmista kavaarioista. Akvaario oli kylla kerrassaan upea ihan nain meikalaisenkin silmin. Kaynti akvaariossa tarjosi sukelluksen merenalaiseen maailmaan, siis melko konkreettisestikin. Akvaariossa paaseen altaiden pohjalle liukuportailla, joten tuntuu kuin todella sukeltaisi fisujen joukkoon.

Vuonna 2002 valmistunut ja 20 500 neliometrin kokoinen akvaario on maksanut 50 miljoonaa yhdysvaltain dollaria, joten kylla silla summalla komia vesilinnoitus oli saatu aikaankin. Vuosittain akvaariossa vierailee noin miljoona ihmista.

Akvaario on rakennut maailmanymparimatkan omaisesti eli siina kierretaan maailman eri merilla. Matka alkaa Kiinasta Yangtze joesta ja jatkuu Etela-Amerikan Amazoniaan. Taman jalkeen siirrytaan Australiaan, Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan seka kylmemmille seuduille Antarktikselle...

Akraaviossa naki niin huikeita ja eriskummallisia kaloja ja muita merenelevia, joita ei edes tiennyt olevan olemassa aikaisemmin, mm. merihevosia, jattimaisia kilpikonnia, tapla hylkeita, meduusoja, jattisampia, pyrstosammakoita...Peterin suosikki taisi olla sukeltelevat pingviinit ja minun ehdoton suosikki oli kylla hait!! Aika teravilta ne hain hampaat naytti...

Ohessa vahan kuvia, niista saa toivottavasti vahan paremman kasityksen mita kiinalaiset ovat saaneet aikaa. Kiinalaisilla on jotenkin pakonomainen tarve tehda kaiksta asioista ja rakennelmista aina maailman suurin, korkein, pisin, kallein...toisaalta, kyllahan sita porukkaakin piisaa....