JinZhai & HuangLong

Vuoristoa,vuoristoa..

Sitä siis oli tarjolla pitkällä viikonloppureissulla Pohjois-Sichuaniassa. Matka oli Peterin työpaikan tiimimatka, jonne avecit olivat tervetulleita. Kiinalaisille reissu on osa palkitsemista, meikäläiset sai laittaa rämpylöitä pöytään, jotta liput vuoristoon irtosivat. Todella erikoinen ja huikea reissua, mielettömän kylmää, siis koko ajan ja joka paikassa, mutta kannatti lähteä!

Alku ei tosin lähtenyt liikkeelle kovinkaan lupaavasti. Onnistuimme (siis vain me kaksi:)) myöhästymään heti la aamusta Chengdun lennolta ja pienen selvittelyn jälkeen saimme liput vaihdettua seuraavalle lennolle, joka starttasi kolmen tunnin kuluttua. Vaihtoaikaa Chengdussa piti olla reilu tunti Jinzhain lennolle, mutta kone oli tietysti myöhässa sen puolisentoista tuntia, joten ajattelimme jo, että tsänssit menivät siinä. Pudongin kentällä kun eivät kuulemma voineet tseka meitä jatkolennolle ja ilmoittivat vielä samaan syssyyn että ticket is wrog, mutta ei muuta selitystä. Noh, onni onnettomuudessa, Chengdussa koko NSN:n retkitiimi olikin meitä vastassa ja saimme kuulla, että jatkolento Jinzhaihin olisikin samalla koneella jolla tulimme. Peterin työkaverit hoitivat tsekkauksen meille hienosti ja koko joukko pääsi koneeseen, meikäläiset 5 minsaa ennen lähtöä ja mukavasti businessluokkaa;) eipä ollut siinä vaiheessa enää muuta jäjellä. Lentomatka kesti 35 minuuttia ja sen aika tarjoiltiin pullollinen vettä ja huikopalaksi kuivattua jakinlihaa!

Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat jo hetken ennen laskeutumista. Korkeimmat vuorenhuiput kohoavat yli 7000 metriin. Itse kenttä oli 3500 metrissä, joten myös laskeutuminen vuorten keskelle oli jo kokemus sinäänsä. Kentältä suuntasimme alas kylään 1900 metriin "hotelliin". Opas puhui lähes kaksi tuntia taukoamatta, vain ja ainoastaa kiinaksi. Paras sesonki vuorilla oli jo hiipumaan päin ja vain harvat hotellit olivat enää avoinna. Meidänkin hotelli oli melko pimeä kun saavuimme pihaan, mutta kyllä ne sitte muutamaan valon raasivat sytyttää kun saavuimme aulaan. Huoneita ei tietysti oltu edes ajateltu lämmittää etukäteen, joten ei muuta kuin lämmitin hurisemaan. Takkia oli turha harkita ottaa pois huoneessa, päin vastoin piti vielä lisätä niitä vähiä vaatteita joita oli mukana, jotta tarkeni mennä syömään. Hotellin ravintola, joka sijaitsi upealla paikalla, osittain joen päällä, oli yllättäen jääkylmä. Ruokailu hoitui kiinalaisittain puolessa tunnissa ahmimalla, joka toisaalta oli ihan järkevääkin; ruuat jäähtyi samoin tein kylmissä kulhoissa ja toisaalta jos aikoi saada jotain syötävää...Hyvin maistui, en tiedä mitä syötiin, mutta sen verran oli nälkä eikä paljon ollut valinnan varaa...

Yöksi oli hyvä ladata vähän vaatekerrosta ja kömpiä kolmen peiton alle Peterin viereen. Aamusta huoneessa alkoikin olla jo normaali lämpötila, mutta siitä ei kauaa nautittu sillä kiinalainen aamiainen taikinapalloleipineen ja suolapähkinöineen kutsui. Peter otti myös vesikeitto, jossa uiskenteli muutama riisi. Kaneli ei olisi kuulemma tehnyt pahaa...Tämän jälkeen ette varmaan ylläty kunkerron, että sain aikaa porukassa melkoiset naurut kyselemällä varovasti kahvin perään...korjasin nopeasti että teekin käy, jos edes jotain lämmintä löytyisi.

Aamiaisen jälkeen opas ilmestyi taas paikalle ja kiinankielinen selostus päivän ohjelmasta alkoi. Ohjelmassa oli tutustumista todella kauniiseen Jinzhain luonnonpuistoalueeseen. Kiertelimme alueella sekä kävellen että bussilla. Jinzhain alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja on erityisen kuuluisa upeista turkooseista järvistään ja vesiputouksistaan. Eri mineraaliyhdistelmät saavat veden näyttämään aivan laguunimaiselta. Kiinassa on yhteensä 56 alkuperäiskansaa, joista alueella asui kaksi. Kokeilin yhden järven rannalla tällaista kansallispukua muiden tiimimme tyttöjen kanssa. Oli edes hetken lämmin puvun alla..;)

Bussisysteemi oli aika nohevasti järjestetty. Alueella kierteli koko ajan busseja järveltä toisella ja välillä aina löytyi opastettuja kävelyreittejä seuraavalle pysäkille. Päivä oli todella hieno; maisemat upeita, järvet ihanan puhtaita, ilma raikasta, kuulas ja kylmä! Eipä siinä kylmyydessä muuten mitään, mutta kun päästiin hotelliin, meitä odotti juuri se yllätys jota Peter oli jo ennustellutkin. Huoneet oli tietysti siivottu, lämmitys pysäytetty (kallista, kallista) ja ikkuna auki!!! Siinä oli meikällä huumori kaukana kun vihdoin pääsin jääkalikkana hotelliin ja tajuan, että siellä on kylmenpää kuin ulkona....

Seuraavana päivänä lähdettiin vielä aikaisemmin eli tällä kertaa ei saatu edes sitä lämmntä teetä. vaan aamiaispallot pisteltiin muovipussista hotellin aulassa poskeen ja eikun bussiin. Edessä oli noin kolmen tunnin bussimatka 4000 metriin lumihuippuisille vuorille. Matkalla pysähdyimme kiinalaiseen lääkätieteenseen erikoistuneeseen apteekkiin. Meille sieltä ei löytynyt mitään kuivattua ihmejuurta, mutta kyllä nuo Peterin työkaveri tuntuivat monenlaista kuivattua rohtoa ostavan. Eivät ole kuulemma kovin nopeavaikutteisia, vaan vaativat noin puolen vuoden käytön ja teho on yleensä ennalta ehkäisevä...

Matka jatkui ja tie alkoi kiemurrella ylös päin. Jossain vaiheessa joku käänsi meille oppaan puheesta sen, että nyt ei saa nukkua, nousemme ylös jyrkemmin ja vuoristotaudin oireita voi ilmaantua. Nukkuminen ja kiinalainen bussi eivät kyllä meikällä edes mahtuisi samaan lauseeseen...Bussi jaksoi kuin jaksoikin ylös asti ja huipulla oli todella kaunista. Teräviä lumihuippuja näkyi kaikkialle silmänkantamattomiin. Wau, Kiina on myös tätä!! (mun kategoriassa Alpit kun on tähän asti olleet yksi kauniimmista maisemista, mutta pakko myöntää, että kilpailija on löytynyt..).

Matka jatkui vielä eteenpäin ja seuraavana vuorossa oli HuangLongin kansallispuisto. Aivan pystysuoraan nousevalla kabiinilla ylös rinteeseen, josta reipasta vauhtia pitkospuista noin kolme kilometeriä eteenpäin. Sinäänsä hauskaa, kun me oltiin kielimuurin takia koko ajan vähän pihalla, että minne mennää, mitä siellä on ja mikä on aikataulu. Nyt tuntui olevan kiire, sillä matka taittui muita ryhmiä ohitellen. Kävelyrupeaman jälkeen (nyt oli muuten ensimmäistä kertaa viikonlopunaikana lämmin) edessä avautui rinteessä seisova valtava temppeli ja sen ympärillä kalkkikivi järviä. Kaunista maisemaa ihaillessa ostimme jotkin kiinalaiset paputahnalla täytetyt munkit, joita vähän lämmitettiin teekannun reunalla kioskin takaosassa. Paluumatka olikin sitten mukavaa alamäkeä uusilla leveillä pitkospuilla taapertaen. Iltapäivällä olimme takaisin busilla, jolla lähdimme samaa reittiä takaisin. Tai siis ensimmäisellä yrityksellä matka katkeasi jo melko nopeasti kun bussista loppui puhti ja vaihdoimme toiseen, jos mahdollista, vieläkin mielenkiintoisempaan malliin leopardikuvioisine penkkeineen. Tunnelma bussissa oli mielenkiintoinen; lähes kaikilla oli jonkinasteista päänsärkyä vuoristosta johtuen (itse en ole tosin varma johtuiko vain vuoristosta vai siitä ettei kolmeen päivään ollut edes nähnyt kahvikuppia), bussin musiikki oli jotain itämaista vingutusta, pakokaasua tuli sisään melkoisesti ja ilmastointi nosti pohjasta vielä mukavan pölykerroksen ilmoille...Linja-autossa on tunnelmaa!!

Päästiin bussilla ihme ja kumma kentälle ja koneeseen, joka lähti tällä kertaa 20 minuuttia etuajassa, Kiinassa siis kaikki on mahdollista. Vähän jännitystä kotimatkaan toi myös lyhyt(mun mielestä) kiitorata Jinzhain kentällä. Ilmaan päästiin kuitenkin hyvin ja ehdittiin Shanghain koneeseen vielä samana iltana. Mieletön reissu, paljon nähtiin kolmessa päivässä, mutta pitää kyllä todeta - home sweet home ja lämmin suihku nouseen arvoon arvaamattomaan!

Oli mukava palata tosiaan kotiin, jossa meitä odottivatkin jo kaksi nuorta miestä Suomesta, Robet ja Macke valmiina viikon seikkailuun Shanghaissa!

/Sirja

p.s Koitan lisätä videot myös Hangzhou ja Keltaiset vuoret osuuksiin!

Idyllinen Suzhou

Heissan pitkasta aikaa!

Ja heti alkuun pitanee pahoitella, ettei taalta suunnalta ole hetkeen kuulunut paivityksia. Selityksissa loytyy; kone on edelleen virusten vallassa ja naputtelen tekstia nytkin varakoneella, ollaan oltu myos aika lailla reissussa seka kulunut viikkoa saatiin nauttia ensimmaisten vieraiden seurasta. Tanaan on sateinen sunnuntai, pojat lahti aamulla Suomeen ja me vietetaan kollottelypaivaa kotosalla, joten sopiva hetki paivittaa kuulumisia.

Reissua on tosiaan piisannut. Heti kohta Keltaisilta vuorilta kun selivittiin, olikin vuorossa pari paivaa Suzhoussa jonka jalkeen viela pitka viikonloppu Pohjois-Sichuanin vuoristossa.

Aloitetaanpa aikajarjestyksessa, ensin Suzhoun kuulumisia. Keikka oli jalleen business reissu, joka omalla kohdallani tarkoitti aktiivista shoppailua ja nahtavyyksia. Noin 1,5 tunnin matkan paassa Shanghaista sijaitsevaa 6 miljoonan asukkaan Suzhouta pidetaan yhtena Kiinan kauneimmista kaupungeista, upeine puutarhoineen ja kanaaleineen. Ja sitahan se olikin, todella upea ja idyllinen kaunpunki. Sita alkaa mukavasti tottumaan siihen, etta kiertelee yksin vieraassa kaupungissa ja jopa nauttimaan siita. Suzhoussa ilma oli upea, aurinko paistoi molempina paivina ja takki oli vahan liikaa. Ajattelin, etta kavellen nakee parhaiten kaupunkia, joten taksin otin vain business parkista keskustaan. Yleensa tosin reissun jannittavin osuus on seikkailla yksin taksilla vieraassa kaupungissa, jossa kukaan ei osaa englantia, taksikuski vahiten. Hangzhoussa tuli jo se puoli testattua.

Ostin aamutuimaan muutaman kartan ja suuntasin kahvikupin aareen tutkailemaan miten kartta tasmaa opaskirjojeni kanssa. Mukavasti loysinkin erilaisiin puutarhoihin ja pagodeille, vaikka matkalla saattoikin tormata mita erilasempiin metrolinjojen rakennustyomaihin, joita kartasta ei tietenkaan loydy. Ensimmaisena kavin katsastamassa Song-kaudelta sailyneet Kiinassa harvinaisemmat 30 metria korkeat kaksoispagodit. Puutarhoista vierailin mm. Verkkomestarin puutarhassa, joka rakennettiin v. 1140, mutta kuunnostettiin v. 1770. Puutarhaa pidetaan Suzhoun kauneimpana ja sielta loytyy kaikki klassisen kiinalaisen puutarhan elementit; lampia, yhdyskaytavia, siltoja, paviljonkeja, erilaisia kivimuodostelmia ja nakoalapaikkoja. Laitan tahan oheen muutamia kuvia puutarhoista, tosin niita, siis seka puutarhoja etta kuvia, on niin paljon, etten ole aivan varman enaa itsekaan mika kuva on mistakin puutarhasta. Kavin myos suurimmassa, Noyran miehen puutarhassa, joka olikin todella laaja. Porukkaa tuntui riittavan joka paikkaan, vaikka olin liikkeella viikolla ja turistikauden ulkopuolella. Mahtaa olla melkoinen kokemus kokeilla samaa lomakaudella parin muun kanssa…

Suzhoun hotelli oli mukava kokemus. Odotukset eivat olleet kovin korkealla viime reissujen jalkeen, mutta talla kertaa onnisti. Olivat Peterin toista suositelleet keskustan Suzhou Garden View Hotellia. Vastaanotto oli lammin, jopa takapihalla, josta itse loysin tieni sisaan. Tiesin, etta olin ihan kulmilla ja naytin parkkipaikalla herralle lappua, jossa oli hotellin nimi kiinaksi ja kappas, ei muuta kuin sisaan. Hotelli oli siis kiinalainen, mutta postiivisessa mielessa. Keskella oli kaunis puutarha ja huone oli tasokas, jos ei Peterille erittain lyhytta sankya oteta huomioon, mutta kiinalaisittain sisutettu. Niin ja aamiaisellakin oli jopa makeaa paahtoleipaa. (viime reissun jalkeen vannoin ottavani reissumiesta mukaan..) Kun nyt kiinalaisissa tunnelmissa oltiin, paatettiin kokeilla paikallisia herkkuja illalliseksi. Chuanfulou Dajiudian ravintola tarjoilikin tulista mandariinikalaa. Tilasimme vanhasta tottumuksesta taas useita eri annoksia, joista suurin osa olikin melko mukavia. Ainoastaan paistettu ihra ei oikein uponnut, jota tosin olemme jalkeenpain syoneet vuorilla, paremman puutteessa…Suzhoun iltavalaistus oli kaunis ja kanaalin rantaa olikin mukava kavella paikallista meininkia ihmetellen.

Seuraavna paivana jatkoin puutarha&pagoda rundia ja otin heti aamusta spurtin 75 metria korkeaan Beisin Ta:n pohjoiseen pagodiin. Oli siina jonnin verran kiipustamista, mutta ylhaalta avautuivat melko mukavat maisemat ympari kaunpunkia. Tein myos perinteisia tutkimusretkiani pikkukujille, joissa nakee arjen iloja ja suruja. Olen tosi iloinen, etta rohkenen menna katsomaan paikallista elamaan vahan keskustan paaduilta sivummallekin, koska siella usein nakee sen aidoimman ja mielenkiintoismman Kiinan. Harmi niille monille joita tiedan, jotka eivat uskaltaudu Starbuck kahvilan kulmilta juuri minnekaan…Ai niin, lounaaksi kokeilin jotain paikallista leipaa katukeittiosta, ihan hyva, tosin melko rasvaista, muistutti lahinna munkkitaikinaa. Katson jos saan kuvan mukaan, josta leivan ostin. Ei kovin puhtaan nakoista "keittiomiljoota", mutta rentoa ja aurinkoista meininkia. Kokeilin myos hiusten pesua paikallisesssa kampaamossa. Meinasin jo kaantya takaisin kun yhteista kielta ei tahtonut loytya. Kampaamoissa on yleensa toissa vain nuoria miehia, joilla on jokaisella hiukset pystyssa kenelle mihinkin suuntaan ainakin viitisentoista senttia. Kasoorina oli nuori nainen, hiukset poltettu kreppiraudalla irti paasta…siina kun koitin kysella hiustenpesua, neiti naytti omian hiuksisaan ja tarjosi vastaavaa…no loppupeleissa hiukset pestiin shampoolla ja kuivattiin lattakampaukseksi pitkin paata, eika aikaa mennyt kuin tunti ja kustansi muutaman euron. (Sittemmin olen kokeillut uudelleen meidan kulmilla, jossa settiin kuulu myos paa-ja hartiahieronta, ihan hyva diili. Tosin harkitsin oman muotovaahdon mukaanottamista ensi kerrralla…)

Iltapaiva menikin ostosten mekeissa. Mukaan tarttui neuletakki, poyrailyliivi Peterille ja parit Millet:in poolot, aitoja tietysti, kuten kaikki taalla pain…Matkalle sattui myos muutama kraasakauppojen kraasakauppa, putiikit olivat niin taynna tavaraa, etta liikkuminen oli mahdotonta ja kokoajan nenanpaahan osui jokin katosta roikkuva huivi tai hely. Toivottavasti kuva kertoo edes osan.

Otin taksin hyvissa ajoin takas Nokian portille ja siina sitten olinkin kirjaimellisesti, portilla. Eivat tietysti paastaneet yksin sisaan ja tiesin, etta koulutus oli kesken, joten en halunnut hairita porukkaa soittamalla. Vaksi kylla vahan ihmetteli, kun istuskelin nurmikolla ja luin opaskirjaa kunnes Peter nouti mut sita myohemmin. Busseille ne tuntuvat liikkuvan toihin myos Suzhoussa. Siina niita Nokian busseja rullaili portista sisaan viiden maissa, onhan siina se hyva puoli, etta tulee toista lahdettya ajoissa. Liikenne muuten olikin aika kaaosta Suzhoussa Shanghaihin verrattuna, vaikka onkin pienempi kaupunkin. Suzhoun kadut ovat paljon kapeampia ja suunniteltu vain murto-osalle sita automaaraa, joka siella talla ketkella kurvailee. Liikenteeseen tulee kuulemma 200 uutta autoa joka paiva. Kaupunki oli sen verran mukava, etta mahdollisesti palataan sinne viela uudelleen. Etenkin kun Peterille eivat kumma kylla nama business reissut tarjoa samalaista ohjelmaa kuin meikalaiselle.

Kyllahan sita kahden kappailypaivan jalkaan ansaitseekin kunnon jalkahemmottelua. Perjantaina salin jalkeen suuntasimme naisten kanssa DivaLifeen pedikyyriin, johon perjantain kunniaksi kuului lasi kuohuvaa….

-Sirja

Mt. Huang Shan - Keltainen vuori

Terveiset Keltaisilta vuorilta, Huang Shanista, viikonloppureissulta! Anhuin provinssissa sijaitseva vuori kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon ja on Kiinan kaunein vuori. ” Jos on aikaa vain yhteen, Huang Shan on ehdottomasti koettava” , sanovat kiinalaiset, myös Peterin töistä, ei vain opaskirjoissa. Kyllä, vuoristo oli todella upea, ainutlaatuinen, poikkesi muodoltaan täysin esimerkiksi Alpeista. Muutenkin reissu oli melko mielenkiintoinen, monessakin mielessä.

Olimme varanneet reissun matkatoimiston kautta, oppaineen ja kuljettajineen, jotta saisimme siitä mahdollisimman paljon irti viikonlopun aikana. Saimme viikolla kuulla, että lennot oli peruttu ja matkatoimisto tarjosi bussivaihtoehtoa. Tämä oli kuitenkin ainut viikonloppu, jonka voisimme käyttää reissuun ja lisäksi ilmat alkavat olla vuorilla niin kylmät ettei sitten senkään vuoksi voisi siirtää. Joten matkaan! Pari opasta oli vastassa heti Shanghain päässä ja opastivat meidät oikeaan bussiin laukkujen läpivalaisun jälkeen. Ei mikään hehkeä paikka tuo bussiasema. Ja saman voisi todeta bussista! Kuskin lisäksi bussissa oli bussiemäntä, mies, jonka funktio selvisikin melko pian. Tämän apurin tehtävä oli kuivata ikkunaa, jotta kuski näkee ajaa, ihan hyvä siis, että oli mukava. Meikä kuivaili myös koko matkan omaa ikkunaamme, vaikka onneksi takki piti vähän vettä. Kiinalaiset eivät ole vielä hiffanneet, miten vesihöyry saadaan ikkunasta muuten kuin kuivaamalla…

Perille päästiin, Peter leikki puhelimella ja meikä keskittyi eväiden syöntiin, siinä se kuusi tuntia meni ihmeen kivuttomasti. Perillä opas, William oli meitä kuskin kanssa vastassa ja hotlan kautta päädyimme etsimään kyliltä paikallista ravintolaa. Kolmannen paikan kohdalla onnisti ja putiikki oli auki, olihan kello jo lähes yhdeksän illalla. Oppaan suosituksesta otimme paikallista kalaa, bambutikkuja sekä omasta suosituksestamme, riisiä. Kyllähän se kala siinä maistui, vaikka kiinalaiset tietysti savuttelivatkin viereisessä pöydässä, kuinkas muuten. Huang Shan cityssä on n.1,5 miljoonaa asukasta ja se tunnetaan Hui kulttuurin syntymäkaupunkina. Ensimmäisen yön olimme kaupungissa, noin tunnin matkan päässä vuoren ”ala-asemalta”. Hotla oli merkattu viidellä tähdellä, mutta…

Aamu ei valjennut kovin valoisana, mutta sateesta huolimatta lähdimme kohti vuorialuetta. Matkalla saimme ihailla mukavia maaseutumaisemia, pääelinkeino näytti olevan krysantemi teen kasvatus. Valkoisia ja keltaisia kukkapeltoja ulottui joka suuntaan. Tie muuttui aina vaan mutkaisemmaksi mitä ylemmäs ajoimme, onneksi kuski vaikutti melko luotettavalta, mitä ei voi aina sanoa esimerkiksi kaikista bussikuskeista. Itse vuorelle menimme kondolilla, kävelyyn olisi kuulemma mennyt liian kauan aikaa. Systeemi oli viime vuonna rakennettu 2666 metriä pitkä ja vei meidät 1600 metrin korkeuteen, noin vartissa. Melkoista haipakkaa mentiin, pakkohan se oli, jonoa kun piisasi koko ajan. Tämä oli vielä pieni, vain 8 hengen, toisella reunalla on yli 4 kilometriä pitkä vastaava kondoli, mutta sadalle hengelle! Edelleen satoi ja mitä ylemmäs menimme, sitä harmaammaksi ilma kävi, lopulta pilvet peittivät meidät ja näkyvyys oli nolla, hitsi! Ylhäällä ei paljon parantunut, mutta minkäs teit. Ei muuta kuin sadetakit niskaan ja matkaan. Säästä huolimatta, kiinalaisia piisasi poluntäydeltä, niitähän riittää siitä 1,3 miljardista kyllä joka koloon…

Toinen yö oli varattu ylhäällä vuoristohotellissa, Xi Shanissa, jonne saavuimme puolilta päivin. Tässä jos jossain oli kyllä lahjukset ja hotellin tähdet vaihtaneet omistajaa ja kun katsoo hotellin tasoa ja listauksen neljää tähteä, summan on tarvinnut olla valtava! Huoneen vakiovarusteeseen kuuluvat toppatakit, eikä ihme. Huone oli jääkylmä ja muutenkin varsin jäätävä! Onneksi patteri suostui yhteistyöhön ja naksahti päälle. Vettä oli taas ikkunoiden sisäpuolella, onneksi siihen oli jo totuttu bussimatkalla. Teimme pieniä sudenpentuviritelmiä ja saimme vaatepuiden, verhojen sekä vedenkeittimen avulla vetoisen ikkunan hieman tukittua ja osan patterin lämmöstä huoneen puolelle. Ulkovaatteet päällä ” nautitun” lounaan, josta söimme lähinnä paistetun riisin, jälkeen suuntasimme jälleen vesisateeseen. Koska vuorille oli tultu, näkyi niitä tai ei, niin katsomaan on mentävä. Meidän suureksi yllätykseksemme pilvet olivat liikkuneet hurjaa vauhtia, vesisade loppunut ja eteemme avautui aivan huikean kauniit vuoret!!! Voi sitä onnen päivää, kun tajusin, että ehkä emme sittenkään olleet tulleen jäätymään tänne asti turhaan. Aluetta on vaikea kuvailla, joten laitan oheen muutaman otoksen. Kiertelimme alueella aina pimeän tuloon saakka, nauttien maisemista ja treenaten jalkalihaksia ylös alas menevillä poluilla. Emme vieläkään laukkaa ihmettelemästä miten polut ja portaat on ollut mahdollista rakentaa pystysuoraan kallionseinämään, Kiinassa ja jopa niin että ne kestävät! Illallisesta ei tässä yhteydessä varmaan kannata enää mainita mitään, mutta kuin paikan varsin onnistuneen ”turisteilta rahat pois” –hinnoittelun. Kyllä se riisistäkin voi maksaa yllättäviä summia keskellä vuoristoa…Ai niin saimme muuten sen kopin suht lämpimäksi, emmekä joutuneet turvautumaan talon tarjoamiin toppavermeisiin.

Oppaan mukaan auringonnousua ei tulla näkemään, joten ei kannata nousta 4.30.No, aamulla aurinko kuitenkin paistoi kirkkaasti, joten oli vähän erimieltä...oli kuitenkin hieno nähdä paikka vielä auringonpaisteellakin. Paluumatka kondolissakin näytti nyt parhaat puolensa upeista maisemista. Ennen bussin lähtöä kiertelimme vielä vanhassa keskustan korttelissa oppaan johdolla. Alkoi olla jo melko kuuma, tulihan se t-paita keli sieltä jälleen, sopivasti paluumatkaksi.

Bussimatka kotiin sujui mukavissa tunnelmissa, kiinalaista maaseutua katsellen, paikallista technoa kuunnellen ja bussin olemattomia iskareita ihmetellen. Siihen kun lisätään se jatkuva torven käyttö ja tasaisesti piippaava ylinopeusvaroitin, tunnelma oli taattu.

Peterkin innostui eväistä ja totesi meidän integroituneen näköjään mukavasti kiinalaiseen meininkiin, johon kuuluu syöminen koko ajan ja kaikkialla. Tiet olivat muuten huippu kunnossa, onneksi, bussin taso huomioiden, eikä ihme, sillä tietulleja oli melko tiheään. Yhden kohdalla pohdimme kaistojen logiikkaa. Bussimme ajoi laitimmaisesta oikealla, mutta vaihtoi portin jälkeen aivan vasemmalla olevaan kaistaan .Siihen Peter totesi, että niissä näyttää olevan sama logiikka kuin naisilla; sitä ei ole!? Ai miten niin…