Peter lahti Suomeen sunnuntaiaamuna kuten monet perheetkin, tosin eri syista. Rakettien pauke on korvia huumaavaa ja sama pauke tuntuu jatkuvan ainakin viikon verran uuden vuoden ymparilla, joten pienten lasten kanssa juhla ei ole suurta riemua. Meikalainenkaan ei onneksi jaanyt yksin kuuntelemaan rajahdyksia, silla Acke, Peterin veli tuli samalla koneella meille, jolla Peter jatkoi Suomeen. Linnottauduttiin Acken kanssa hyvissa ajoin iltapaivalla jo sisalle asuntoon, kun ei oikein tiennyt mita odottaa. Kovasti meikaa oli varoiteltu etukateen, ettei ulos kannata menna ja rakettia puskee joka suunnasta. Parvekkeelta mentiin puolen yon maissa kurkkimaan ja kuvaamaan. Kovin paljoa paata ei parvekkeen yli kannattanut laittaa, ettei osunut papatti silmaan. Nahtiin vaan kun naapuritalon ikkunoihin loi kipinat raketista. Onneksi oltiin sen verran ylempana, ettei meille asti osunut. Koitin saada joitain kuvia, mutta tuo rakettien kuvaaminen ei ole tunnetusti helpointa hommaa taskupokkarilla.
Ihan samoilta noi kiinalaisten raketit ilmasssa nayttaa kuin meikalaistenkin, vaikka eivat kepin nokasta lahdekaan, kaikki on pakattu isompiin ja pienempii laatikoihin. Hinnatkaan eivat ole ihan perus kiinalaisia, kuten oletin. Yli tontun nayttivat ne isoimmat rasiat maksavan ja piemmmissakin oli hintaa reilut viisi sataa. Pahimpia ovat kuitenkin ne maassa paukkuvat, joista ei lahde mitaan ylospain, kuuluu vaan jarjeton aani. Taalla viela korkeiden talojen valeissa ja teilla, jossa ne niita eniten ampuvat, tuntuu kaikuvan aika mukavasti. Kylla aaton molemmin puolin nukahti paukkeeseen lopulta ja samalta kuulosti heti aamusta kun silmat aukaisi.
Saa nahda montako paivaa meinaavat viela paukutella, ainakin rakettimyyjat ovat viela asemissa kadunreunoilla. Kiinalaiset uskovat, etta paukkupommit karkoittavat pahat henget, joten sen nojalla raiskynta tulee varmaan jatkumaan viela paivia. Toinen juttu mita yleensa myydaan rakettien kanssa samassa tai viereisessa kojussa on hedelmat. Yleensa niita on irtomyynnissa, mutta nyt juhlan kunniaksi paljon on ilmestynyt valmiita pakkauksia ja koristeellisia hedelmakoreja. Vievat niita vissiin lahjaksi toisilleen. Meidankin kulman sinisen pakettiauton pariskunta, josta siis usein ostan hedelmat, on siirtynyt suurempiin ja koristeellisempiin pakkauksiin. Eipa siina sitten auttanut muu kuin tarttua syottiin, sen seurauksena tultiin yksi paiva Acken kanssa kotiin niin, etta toinen kantoi 5 kg:n pikkumandariiniamparia ja toisella oli lahes saman moinen laatikollinen Fuji omenoita. Edellisena paivana oltiin viela ostettu pienia, oletettavasti paarynoita, laatikollinen, joten kylla nyt hedelmia piisaa. Tosin olen huomannut, etteivat saily kuten koti Suomessa tyopoydan kulmalla monta viikkoa (tiedan empiirisen kokeen perusteella, jos olen erehtynyt ottaamaan lounaalta joskus hedelman suklaajalkkarin sijaan…) vaan ne on syotava melko vilkkaasti pois. Eivat viissin laita niin paljoa myrkkyja naihin kotimarkkinatuotteisiin.
Kiinassa kun kaikkea mahdollista vaarennetaan ja bisnessrako nahdaan lahes tilanteessa kuin tilateessa, ei liene yllatys, etta heti kun junalippuja tuli myyntiin, myos mustanporssin kauppa alkoi saada palstatilaa samoin kuin erilaiset muut lippuvaarennokset. Rautatieasemalle oli rakennettu telttoja, joissa ihmiset voivat jonottaa lippuja tai odottaa junan lahtoa.
Yksi naista uuden vuoden jutuista on tietysti ruoka. Aatto iltana sita sitten syodaan kuin suomalaiset jouluna konsanaan. Monet kuulemma joutuvat pyhien aikana sairaalaan ylensyomisen takia. Eivat viissiin noudata sitten niin tarkkaan niita ying’in ja yang’in (kylman ja kuuman ruoan) suhteita (tai maaria ehka paremminkin…). Ruokaperinteisiin kuuluu valmistaa dumplingeja yhdessa perheen kanssa. Riisipallot puolestaan symboloivat perheyhteisoa ja niita nautitaan erityisesti tayden kuun aikaan. Koko 15 paivan “lyhty-festivaalin” ajan joka paivalle on oma nimikkoruokansa, tama on siis ennen varsinaista uutta vuotta ja lomaviikkoa. Naiden lyhtyjen ja koristetarrojen lisaksi runous on tarkeaa, samoin pienet paperista taitellut koristeet, jotka siis, jalleen kerran tuovat onnea. Musta tuntuu, etta aina kun kysyy, etta mita tama ja tama meinaa, niin kaikki ne tuo onnea. Uuden vuoden lahja, siis raha, annetaan aina myos punaisessa kirjekuoressa. Kiinalaiset uskovat lisaksi mm. siihen, ettei uutena vuonna pida lainata rahaa, se tietaa huonoa onnea koko vuodeksi, samoin kuin lapset eivat saa itkea uutena vuonna. Tama on tietysti lapsista kivaa, koska kaiken saa melko helposti periksi ja makeisia on tarjolla reilusti. Vuosi vastaanotetaan puhtaaseen kotiin ja uusin vaattein. Hiuksia ei viissiin saanut pesta, ainakin muisteltiin niin kun eilen sitten nahtiin yksi tati kadulla pesemassa hiuksiaan pesuvadissa eli oli viissiin joutunut pyhat odottelemaan. Loma vietetaan siten, etta eka paiva ollaan perheen kanssa, toinen sukulaisten ja sitten loppulomalla lahdetaan kylille kavareita tapaamaan. (ja jalleen kerran empiiristen tutkimusten perustella myos shoppaillaan, oli meinaa suht ryysista Huaihai Lulla eilen, taitavat laittaa punaisten kuorten sisallyn sileeksi samoin tein…)
Ja raiskynta jatkuu kadulla, saa ei siis siihen ainakaan vaikuta….
