Kiinalainen uusi vuosi - Xin Nian Kuai Le

Hyvaa alkanutta Haran vuotta kaikille!

Kiinalaisten vuoden tarkein juhla- ja lomakausi, Kiinalainen uusi vuosi on parhaillaan kaynnissa kaikkialla Kiinassa.Viime sunnuntai-Iltana, uuden vuoden aattona kiinalaiset ottivat vastaan alkavan haran vuoden tunteja kestaneen rakettisateen saattelemana. Kiinalainen vuosi maaraytyy kuu&aurinko-kalenterin mukaan, jossa on 29,5 paivaa, joten he lisaavat yhden kuukauden joka seitsemas vuosi 19 vuoden syklilla. Eli uuden vuoden paikka vaihtelee vuosittain. Tana vuonna varsinainen uuden vuoden paiva osui maanantaihin 26.1.2009.

Peter lahti Suomeen sunnuntaiaamuna kuten monet perheetkin, tosin eri syista. Rakettien pauke on korvia huumaavaa ja sama pauke tuntuu jatkuvan ainakin viikon verran uuden vuoden ymparilla, joten pienten lasten kanssa juhla ei ole suurta riemua. Meikalainenkaan ei onneksi jaanyt yksin kuuntelemaan rajahdyksia, silla Acke, Peterin veli tuli samalla koneella meille, jolla Peter jatkoi Suomeen. Linnottauduttiin Acken kanssa hyvissa ajoin iltapaivalla jo sisalle asuntoon, kun ei oikein tiennyt mita odottaa. Kovasti meikaa oli varoiteltu etukateen, ettei ulos kannata menna ja rakettia puskee joka suunnasta. Parvekkeelta mentiin puolen yon maissa kurkkimaan ja kuvaamaan. Kovin paljoa paata ei parvekkeen yli kannattanut laittaa, ettei osunut papatti silmaan. Nahtiin vaan kun naapuritalon ikkunoihin loi kipinat raketista. Onneksi oltiin sen verran ylempana, ettei meille asti osunut. Koitin saada joitain kuvia, mutta tuo rakettien kuvaaminen ei ole tunnetusti helpointa hommaa taskupokkarilla.

Ja niihan niita pommeja puskikin. Innokkaimmat olivat aloittaneet jo paivia aikaisemmin, mutta suurimmat paukut kuultiin ja nahtiin aattona. Meidan iloksi tai suruksia, miten sen nyt ottaa, sattuu olemaan ihan kulmilla parikin rakettikauppiasta, jotka sitten nahtavasti ajankulukseen kayvat “sotaa” keskenaan kummalla on paremmat pommit. Hauskinta on, etta ukot aloittavat pommittelut jo heti aamusta, seiska tuntuu olevan sopiva aika laukaista ensimmaiset papatit.
Ihan samoilta noi kiinalaisten raketit ilmasssa nayttaa kuin meikalaistenkin, vaikka eivat kepin nokasta lahdekaan, kaikki on pakattu isompiin ja pienempii laatikoihin. Hinnatkaan eivat ole ihan perus kiinalaisia, kuten oletin. Yli tontun nayttivat ne isoimmat rasiat maksavan ja piemmmissakin oli hintaa reilut viisi sataa. Pahimpia ovat kuitenkin ne maassa paukkuvat, joista ei lahde mitaan ylospain, kuuluu vaan jarjeton aani. Taalla viela korkeiden talojen valeissa ja teilla, jossa ne niita eniten ampuvat, tuntuu kaikuvan aika mukavasti. Kylla aaton molemmin puolin nukahti paukkeeseen lopulta ja samalta kuulosti heti aamusta kun silmat aukaisi.

Saa nahda montako paivaa meinaavat viela paukutella, ainakin rakettimyyjat ovat viela asemissa kadunreunoilla. Kiinalaiset uskovat, etta paukkupommit karkoittavat pahat henget, joten sen nojalla raiskynta tulee varmaan jatkumaan viela paivia. Toinen juttu mita yleensa myydaan rakettien kanssa samassa tai viereisessa kojussa on hedelmat. Yleensa niita on irtomyynnissa, mutta nyt juhlan kunniaksi paljon on ilmestynyt valmiita pakkauksia ja koristeellisia hedelmakoreja. Vievat niita vissiin lahjaksi toisilleen. Meidankin kulman sinisen pakettiauton pariskunta, josta siis usein ostan hedelmat, on siirtynyt suurempiin ja koristeellisempiin pakkauksiin. Eipa siina sitten auttanut muu kuin tarttua syottiin, sen seurauksena tultiin yksi paiva Acken kanssa kotiin niin, etta toinen kantoi 5 kg:n pikkumandariiniamparia ja toisella oli lahes saman moinen laatikollinen Fuji omenoita. Edellisena paivana oltiin viela ostettu pienia, oletettavasti paarynoita, laatikollinen, joten kylla nyt hedelmia piisaa. Tosin olen huomannut, etteivat saily kuten koti Suomessa tyopoydan kulmalla monta viikkoa (tiedan empiirisen kokeen perusteella, jos olen erehtynyt ottaamaan lounaalta joskus hedelman suklaajalkkarin sijaan…) vaan ne on syotava melko vilkkaasti pois. Eivat viissin laita niin paljoa myrkkyja naihin kotimarkkinatuotteisiin.

Uusi vuosi tosiaan on kiinalaisille kauden tarkein ja pisin loma. Silloin kaikki kynnelle kykenevat matkustavat kotiseuduilleen, joka puolestaan aiheuttaa melkoista vilsketta liikenteessa. Kaikkiaan loman aikana, 40 paivaa molemmin puolin uutta vuotta, matkustaa yhteensa 190 miljoonaa kinukkia, joista 25 miljoonaa lentaen eli loput sitten taistelevat juna- ja bussilipuista. Mita haastatteluja olen lehdesta lueskellut ja tv:sta nahnyt, niin monella saattaa olla monta vuotta siita kun on viimeksi kaynyt kotona. Kaikilla ei ole varaa lahtea, ei saa lippua tai pelkaa etta tyopaikka menee alta, jos lahtee maisemista. Monet siirtotyolaiset tosin matkustivat kotiinsa tana vuonna eivatka valttamatta palaa, koska tyotilanne on hiipunut monissa suurissa kaupungeissa, kuten Shanghaissa. (Tosin itse en tajua, etta jos Shanghaissa tai Pekingissa ei ole toita, niin mista ne niita meinaavat saada..ja milla tulevat perheineen toimneen..?)
Kiinassa kun kaikkea mahdollista vaarennetaan ja bisnessrako nahdaan lahes tilanteessa kuin tilateessa, ei liene yllatys, etta heti kun junalippuja tuli myyntiin, myos mustanporssin kauppa alkoi saada palstatilaa samoin kuin erilaiset muut lippuvaarennokset. Rautatieasemalle oli rakennettu telttoja, joissa ihmiset voivat jonottaa lippuja tai odottaa junan lahtoa.

Kun on kerran juhlasta kysymys, niin totta kai sita koristeita pitaa olla, ja paljon ja punaisia, kaikki, siis ihan kaikki on punaista, se kun kerran on onnen vari taalla pain. Yu Yuanin alueella tuntui olevan melko hyva tarjonta koristeista ja asiakkaita riitti. Jokaisella oli isot pakaasit punaisia lyhtyja, haran kuvia, suuria seinatarroja (joita hotellimmekin on liimannut hissien ulkopuolelle), chilipalkokoristeita ja mita erilaisempia muita roikkuvia harveleita. Meillakin roikkuu seinalla yksi chilipalkokoriste kun sain sen lahjaksi CCS:lla olleen kiinalainen uusi vuosi –infon jalkeen puhujalta. Iskin sen kylpparin oven viereen, keittioon se ois kuulemmat kuulunut, mutta meilla kun tuo keittio on varisin pieni ja kylpparin oven reuna oli itse asiassa ainoa paikka jonne sain nastan uppoamaan. Finanssikriisista huolimatta kiinalaiset ovat varsin luottavaisia ensi vuoteen, koska se tosiaan on suuren ,mahtavan ja voimakkaan haran vuosi, totta kai se tuo voimia selvita heikoimpien aikojen yli!

Yksi naista uuden vuoden jutuista on tietysti ruoka. Aatto iltana sita sitten syodaan kuin suomalaiset jouluna konsanaan. Monet kuulemma joutuvat pyhien aikana sairaalaan ylensyomisen takia. Eivat viissiin noudata sitten niin tarkkaan niita ying’in ja yang’in (kylman ja kuuman ruoan) suhteita (tai maaria ehka paremminkin…). Ruokaperinteisiin kuuluu valmistaa dumplingeja yhdessa perheen kanssa. Riisipallot puolestaan symboloivat perheyhteisoa ja niita nautitaan erityisesti tayden kuun aikaan. Koko 15 paivan “lyhty-festivaalin” ajan joka paivalle on oma nimikkoruokansa, tama on siis ennen varsinaista uutta vuotta ja lomaviikkoa. Naiden lyhtyjen ja koristetarrojen lisaksi runous on tarkeaa, samoin pienet paperista taitellut koristeet, jotka siis, jalleen kerran tuovat onnea. Musta tuntuu, etta aina kun kysyy, etta mita tama ja tama meinaa, niin kaikki ne tuo onnea. Uuden vuoden lahja, siis raha, annetaan aina myos punaisessa kirjekuoressa. Kiinalaiset uskovat lisaksi mm. siihen, ettei uutena vuonna pida lainata rahaa, se tietaa huonoa onnea koko vuodeksi, samoin kuin lapset eivat saa itkea uutena vuonna. Tama on tietysti lapsista kivaa, koska kaiken saa melko helposti periksi ja makeisia on tarjolla reilusti. Vuosi vastaanotetaan puhtaaseen kotiin ja uusin vaattein. Hiuksia ei viissiin saanut pesta, ainakin muisteltiin niin kun eilen sitten nahtiin yksi tati kadulla pesemassa hiuksiaan pesuvadissa eli oli viissiin joutunut pyhat odottelemaan. Loma vietetaan siten, etta eka paiva ollaan perheen kanssa, toinen sukulaisten ja sitten loppulomalla lahdetaan kylille kavareita tapaamaan. (ja jalleen kerran empiiristen tutkimusten perustella myos shoppaillaan, oli meinaa suht ryysista Huaihai Lulla eilen, taitavat laittaa punaisten kuorten sisallyn sileeksi samoin tein…)

Tata uutta vuotta on saatu viettaa tahan mennessa jo hyvin monenlaisessa saassa. Alku oli tosi kylmaa, jopa viitisen astetta pakkasta, kunnes ilma lampesi yhdessa yossa ja pari edellista paivaa saatiin nauttia ihanasta kevat saasta + 10 asteesta ja auringosta. Tanaan nayttaa puolestaan satavan, joten taytyy meikankin varmaan ottaa hankkimani (puoli vahingossa tosin) puorailijan sadeviitta kayttoon ja lahtea haistelaamaan meininkia lahikulmille. Taalla kun ei oikein loman aikaan tieda mitka paikat ovat avoinna ja mitka eivat tai sitten voi kayda niin kuin eilen, etta ovessa roikkui lappu Closed, mutta kun mentiin sisaan puotiin, myyja kiepautti plakin Open -puoli ylospain!

Ja raiskynta jatkuu kadulla, saa ei siis siihen ainakaan vaikuta….

Turistikausi ei ole ohi...

..vaikka kaikki Shanghaista kertovat opaskirjat vaittavat parhaaksi matkustusajankohdaksi kevatta ja syksya. Sirja & Peter - kaupunkiloma Shanghaissa -toimiston matkat menevat kuin kuumille kiville ajankohdasta riippumatta! Kun uuden vuoden juhlijat olivat paasseet kotipuoleen seuraavat olivat jo lahes koneessa. Viime viikon siis nautimme porukoitten seurasta ja talla viikolla Acke asuttaa vierashuonettamme, eika huone tyhjillaan juodu senkaan jalkeen kovin pitkaan olemaan kun Joel ja Sanna jo ilmestyvat pelipaikoille! Ilmeisesti toimitomme tarjoamat matkat ovat niin laadukkaita, etteivat vuodenajat vaikuta niiden kysyntaan...




Toimistomme valtteja ovat erittain tiivis viikko-ohjelma, oma - pari sanaa kiinaa puhuva opas, (joka siis myos neuvottelee hinnat sopiviksi turisteille), loistavat illallispaikat (kuka nyt lounasta haluaisi syoda, siihen menee liikaa aikaa, korkeintaan Wagasin porkkanakakkua..) seka kuljetusten organisointi (joskus jopa ihan tuplana jos opas intoutuu ajeluttamaan turisteja vaaraan suuntaa...)

Porukoitten kanssa vietetty viikkoa oli itseasissa ajoituksen suhteen tosi onnistunut (tosin tama selvisi vasta viikon kuluessa) - kaikkialla alkoi olla jo uuden vuoden koristeita, mutta viela olivat raataliputiikit ja muut markkinat avoinna. Eli saatiin kuin saatiinkin tilattua ne perinteiset uudet releet, eli pari pukua, cashmir takit, kauluspaitoja ja housuja. Kerrankin kaikki istui ensimmaisella kerralla, joten selvittiin siita ohjelmasta melko sukkelasti. (kuvan takkia ei tilattu, Ming Ming vaan halusi esitella kiinalaisia takkeja...)

Kuljetuksesta puheenollen, alan itseasiassa pikku hiljaa epailla naita Shanghain uusia ja moderneita metrosysteemeja tai siis hyvin ne toimii ja lisaa rakennetaan koko ajan, mutta lahinna sita moderniutta...aiti paasi porteista lapi kayntikortilla ja varsinainen metrokortti jai kirjaimellisesti kateen...tamanhan ei siis pitaisi olla mitenkaan mahdollista....(jatkossa ei siis huolta jos hukkaa kortin, mika tahansa lipuke nayttaa masiinalle kelpaavan)




Ihan mukavaa kun on vieraita, ne kun aina huomaavat eri asioita mita itse on katsonut. (ja esittavat valilla melko vaikeitakin kysymyksia). Aiti oli esimerkiksi aika otettu Shanghain upeista valaistuksista, joilla ei siis tarkoiteta mitaan neonvalokyltteja, niita taalla ei juuri edes ole, vaan ihan toimistotornien, asuintalojen ja hotellien valaistusta. Alussa sita katsoi, etta on taalla valoja, mutta nyt kun alkoi uudellaan takastella niita, niin ovat ne kylla aika omaa luokkaansa (ja tahan Peter toteaisi: kuten koko kaupunkikin:)). Valaistukseen on todellakin panostettu ja se on toteutettu tyylikkaasti. Shanghain valot siis on totta ihan oikeasti, ei vaan fraasina!




Era-show oli jalleen upea, vaikka sen naki jo toiseen kertaan, samoin maisemat JinMaon Cloud 9 -baarista 88 kerroksesta! Baarissa tarjoillaan siis hyvin drinkkien lisaksi ehka maailmanparhaita upporasvattuja chilisuolapahkinoita!! Jo yksin ne riittaisivat minulle syyksi vierailla huipulla kerta toisensa jalkeen...(lisaksi on mukava seurailla vieraiden ilmeita kun vaihdetaan hisseja ja mennaan aina vaan ylemmas ja ylemmas...;) Nakyma hotellin atriumista on myos melko vaikuttava, kokeilen jos onnistun virittaamaan siita kuvan tahan oheen.

Shanghain viikosta ei tietenkaan selvia ilman ihanaa kiinalaista hierontaa, manikyyri on myos melko ehdoton. Hoidoista puheenollaan, iska paatti kokeilla katuparturia heti kun naisten valvova silma valtti. Kaytiin kaupassa pyorahtamassa ja ulos tullessamme loydamme iskan istuskelevan kaupan kulmalla parturoitavana! No mikas siina, tuuhea tukka kun on...:) No jai siina viela pari hahtuvaa paahan ja lompsa keveni vain noin eurolla. Eipa tosin ollaut kallis aidin kampaamossa ottama hiustenpesu ja hieronta, puolitoista euroa ja aikaa meni lahes saman verran tunneissa.

Ehdittiin sita valilla paivallakin herkutella, vaikka melko tiukka ohjelma olikin. Ranskan toimilupa-alueella on tunnetusti paljon pikku putiikkeja ja kahviloita, mutta yksi on kylla talla hetkella aivan meikan suosikki, nimittain Whisky Choco Cafe. Sielata saa niiiin suussasulavia suklaajalkkareita etta nam!Ja niita herkkupaloja ei voi valittaa pieniksi...

Tuttujen ja hyvaksi havaittujen nepalaisen, japanilaisen ja korealaisen lisaksi ravintolasektorilla kokeiltiin paria uutta tulokasta, italialaista Osteriaa ja vietnam-laos keittion antimia tarjoilevaa Bamboo'ta. Molemmat varsin onnistuneita makuelamyksia, mutta aika eri hintaisia. Italian pojille ja unkarilaiselle viinurille joutui pistamaan tuplasti enemman rampyloita peliin, mutta molempia voin suositella. (taa oli sulle Tarja:)

Viikko meni taas nopsaan, Shanghaissa olisi kylla tekemista riittanyt viela paljon pidempaakin. Kaduilla ja kujilla riittaa kylla ihmeteltavaa. Naispuolisten turistien pitaisi itseasiassa jatkossa varata kahden viikon reissu, toinen viikko kapunkia ja toinen shoppailua, jolloin voi lahettaa miehet jo edelta kotiin. (toimistomme miettiin uuden lomapaketin lanseerausta ko. konseptilla)

Kirjoittajan onkin hyva lopettaa naihin tunnelmiin ja siirtaa itsensa liikunnan pariin, viime viikon Fazerin tuliaiset kun ovat maistuneet liiankin hyvin...Kiitos aiti suklaasta!

Sirja

Viikonloppu Nanjingissa

Tunnelmaa rautatieasemalta

Uusi vuosi ja uudet reissut! Talla kertaa suuntana Jiangsun provinssin paakaupunki Nanjing, joka on ollut historian aikana kaksi kertaa myos koko Kiinan paakaupunki. Nanjing on yksi naista Kiinan pikkukaupungeista reilulla viidella miljoonalla asukkaallaan. Matkaa tuntui olevan sen verran, etta autolla arvioitiin menevan lahemmas neljaa tuntia, joten paatettiin kokeilla ensimmaista kertaa junalla matkustamista.

Nanjingissa iltavalaistuksessa

Tama vaihtoehto osoittautuikin varsin loistavaksi. Junalla matka taittui reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sen verran kuitenkin oikaistiin taman junallamatkustamiskokemuksen kanssa, etta hommattiin liput etukateen matkatoimiston kautta kotiin tuotuina. Taalla on niita kummallisia kaytantoja lippujen oston suhteen. Lippuja voi ostaa vain muutamaa paivaa ennen matkaa, mutta kukaan ei tieda kuinka monta paivaa ennen plus tietysti asemalla on muutama muukin niita piletteja kyttaamassa.

Lohikaarmeita tietenkin

Liput kourassa homma tuntui menevan paremmin kuin hyvin. Kasittamattoman organisoitua toimintaa asemalla. Siella oli omat lahtoaulat junan numeron mukaan ja varttia ennen lahtoaikaa portit avautuivat ja ihmiset siirtyivat raiteille. Juna oli ensiluokkainen, (tosin oli kuulemma parasta luokkaa mita Kiinasta loytyi ostajan mukaan..) Erittain siisti, tilava, moderni jne ja matka taittui reilua 200km\h:ssa melkoisen pehmeasti. Tosin asemarakennuksen naistenhuonetta en suosittele kokeiltavaksi jos ei ole ihan pakko, taattua kiinalaista reika lattiassa laatua.

Peter lyhtyjen alla sillalla

Perilla saatiin taksi samoin tein ja koitettiin kertoa kuskille, etta nyt pitais paasta kuumille lahteille. No kyllahan sinne paastiinkin reilun puolen tunnin ajon jalkeen, mutta todellisuudessa ei olla vielkaan varmoja oltiinko oikeassa paikassa. Lahteita oli ja kuumia, mutta paikan nimi oli ehka vahan eri mita meidan lapuissa, jotka Peter oli kollegaltaan saanut. Kysyttiin paikan paallakin moneen kertaan, etta onko tama nyt se paikka joka lapussa lukee. Kaikki vakuutelivat hymyssa suin, etta oikeassa paikassa ollaan, tosin Kiinassa ei koskaan tieda josko taksikuski sattuu olemaan kyseisen resortin omistajan serkku...

Kuva sillalta kavelykadulta

No ei muuta kuin uikkarit paalle ja kylpyyn kinukkien kanssa! Lahteet olivat kaikki ulkona ja asteet osassa 42c ja osassa vahan alle. Ihan mukavaa, mutta Kiinassa kun ollaan, ei tunnetusti oltu ainoat paikanpaalla...Vesi oli myos kohtalaisen sameaa, ihan erilaista kuin Japanisa, jossa olen ensimmaista kertaa koittanut lahteita, no ei kiinniteta huomiota pikkuseikkoihin...Paikanpaalta loytyi myos Finland, Sauna -kyltti. Pitihan sitakin tietysti kokeilla kun loysi sellaisen jonne mahtui. Varpaat siella paleli melkein kun asteita taisi olla just ja just 40 ja kivet ihan markia, joten vedenheittaminenkaan ei tuonut lisaa lampoa.

Yksi monista muistomerkeista

Kokeiltiin eri lahteita, Peterille vahan liian kuumia, muille sopivia. Talo tarjosi teeta ja limpparia. Siina se sitten olikin, ne tarjoilut meinaan. Ajateltiin syoda, mutta ajatukseksi jai. Lopulta kylpemisen jalkeen saatiin ostaa resortin baarista vahan hedelmia ja pahkinoita kun pojat tutustuivat sattumalta paikan pomoon. Tai oikeastaa siina vaiheessa tapahtui tutustuminen kun meinattiin ottaa taksi ja kuultiin, etta sen tulo kestaa tunnin keskustasta, niin poikien ilmeet oli sellaiset, etta ukko aukaisi paikan baarin jonne paastiin odottelemaan. Kyllahan sita oltiin syotykin viimeksi aamusta kuuden maissa ja kello lahenteli kuutta illalla...(altaille ei saanut ottaa kameraa, joten kuvamateriaalia ei valitettavasti ole..)

Hotelli juhlakoristeissa

Tulihan se pirssi sielta vihdoin ja paastiin hotellille, joka talla kertaa oli varsin onnistunut valinta, lahella sita lansimaista viitta tahtea. Oli aika pimeaa ja sateista, joten keskustasta ei paljoa taksimatkalla nahnyt. Haluttiin kuitenkin lahtea katsomaan vahan keskustaan ja valittiin yksi matkaoppaassa mainittu paikallinen ravintola. No kun se viimein loytyi, siella ei ollut yhtaan asiakasta, vaikka muissa paikoissa kylla oli. Kovasti kadullakin ohikulkivat vakuuttelivat, etta se on oikein hyva ja suosittu paikka. No meinattiin, etta puheista huolimatta on parempi ottaa toinen, joka oli kyseista paikkaa vastapaata ja taynna...Lista oli sentaan englanniksi, vaikka paikka muuten olikin tosi kiinalainen, joten hyvin tuli vasat tayteen eika hintakaan paata huimannut. Koko porukalta niin 40 euroa juomineen, perus kiinalaista tasoa. Tosin me ei kylla tajuttu laskua. Kalan kilohinnan piti jo olla sen verran, etta pelkasta kahden kilon fisusta ois tullut enemman kuin lasku lopulta oli, taas varmaan sita kiinalaista logiikkaa...

Keskusta oli aika hauska. Sita halkoi kanaali ja joka paikka oli viritetty tayteen erivarisia valojohtoja, viissin koristeltu jo tulevaa uutta vuotta varten. Pyorahdettiin Heidin kanssa muutamasa kraasakojussa ja niin, sielta lahti mukaan taas vahan kraasaa seka eurolla neljat sukat! Kiinassa harrastetaan naita 2 rampylan kauppoja eli noin 20 sentilla kaikki tuotteet, joten voitte vaan kuvitella mita kraasataivaita ne on...(mm. kivoja korviksia jne.)

Rasse maistaa kalaa paikallisessa ravintolassa

Hotelli, Crowne Plaza, oli sen verta hyva, etta kiinalaisen- ja japanilaisen aamiaisen liksaksi tarjolla oli hyva lansimainen, joiten saatiin ihan hyvat munakkaat aamunalkajaisiksi. Ilma ei ollut taaskaan mikaan morsian, mutta sillepahan ei voinut mitaan, joten ei muuta kuin matkaan. Heidi sanoi nahneensa aamusta jopa lumihiutaleita.


Nanjingin kaupunki oli rakennuttanut erittain vaikuttavan muistomerkin\alueen japanilaisten 1937 tekeman joukkomurhan uhreille. Kokonaisuus oli tehty huolella ja oli erittain mielenkiintoinen, mutta samalla myos koskettava. Kasittamatonta julmuutta. Paikka jonne muitomekkirakennelma oli tehty, oli itseasiassa murhattujen hautausmaa, jota oli kaivettu osin esiin. Eli naytilla oli paljon luurankoja ja kertomuksia eri ihmisten kohtaloista. Japanin hyokkayksen aikana n. 300 000 - 400 000 siviilia sai surmansa ja arviolta 20 000 naista ja lasta raiskattiin. Mita olemme nyt jalkeen jutelleet joidenkin kiinalaisten kanssa, ovat he sita mielta, etta asia pitaisi unohtaa, eika ihmisten pitaisi menna kaymaan edes muistomerkilla. Esimerkiksi Peterin kollegat ja minun kiinanopettajani eivat ole kayneet siella, eivatka aio menna. Heidan mielestaan menneet ovat menneita ja japanilaiset ovat ok, Williamilla, kiinanopettajallani on myos japanilaisia oppilaita, joiden kanssa han on puhunut aiheesta.

Memorial hall of the Nanjing massacre

Seuraavat kohteet olivatkin vahan vahemman vaikuttavat, mutta sitakin kylmennat Nanjingin taidemuseo seka historiallinen museo. Loppu iltapaiva pyhitettiin shoppailulle ja kylla sielta taas jotain loytyi, muutama takki, kengat jne. Ajateltiin poiketa jossakin kahvilassa ennen junan lahtoa ja valittiin lahimpana oleva kiinalainen kahvila. Otettiin Peterin kanssa mangomehut, jotka olivatkin ihan masituvat, mutta Heidi paatti kokeille Mango punchia, joka olkin sitten sama kuin kulhollinen hedelmasalattia! No saatiin koko porukka valipalaksi hedelmasalaattia mangokastikkeessa! Nam!



Paluumatka junassa sujui jo odotetun mukavasti. Tosin kun taksi heitti meidat asemalla, olin ihan varman, etta nyt ollaan kylla lentokentalla, sen verran hienonnakoisen lasirakennukseen eteen meidat jatettiin. Mutta kylla se juna sielta Shanghaihin lahti...

p.s uusia huomioita salilta. Monilla kiinalaisnaisilla on nakynyt vuorikankaisia puolihaalareita, jotka ne vetaa suoraan paljaan ihon paalle. En siis voisi kuvitella mitaan hiostavampaa materiaalia..niin ja pukuhuoneessa on vissiin kiva evastaa keitetylla kananmunalla. Onhan siina paljon proteiinia, kateva evas:)...niin joo ja juoksumaton kayttokin tuntuu olevan erilaista. Siina kahvasssa roikutaan molemmin kasin ja nojataan taaksepain ja sellaisessa asennossa koitetaan kavella..