Pari päivää Hangzhoussa

Pari viikkoa Shanghaissa takana, joten eikös se olekin jo aika tehdä ensimmäinen reissu. Peterille sattui sopivasti työreissu Hangzhouhun, joten hyppäsin mukaan. Hangzhou on Zhejiangin maakunnan pääkaupunkin, reilut kuusi miljoonaa asukasta ja sijaitsee n. 150 kilometriä Shanghaista lounaaseen. Hangzhouta pidetään Kiinan yhtenä kauneimpana kaupunkina, erittäin suosittu turistikohde kiinalaisten keskuudessa. Erityisen kuuluisa se on Länsijärvestään.

Ensimmäisenä päivänä kävin pöyrimässä keskustassa Petrin jäädessä toimistolle. Ero oli melkoinen Shanghaihin verrattuna. Tuntui, että olin paikan ainut valkonaama ja tuijotus oli melkoista. Kiinalaisten mielestähän tuijottaminen tai osoitteleminen kun ei ole mitenkään epäkohteliasta. (kuten ei sylkeminen tai röyhtiminenkään..) Keskusta itsessään oli melko perinteinen kauppoineen ja ravintoloineen. Sivukadulta löytyi sadoittain pieniä vaateliikkeitä, osa lähes skandinaavisesti sisutettuja ja lähes kaikissa vain yksi vaate yhtä mallia. Hinnat melko korkeat (tai riippuu mihin vertaa) mutta ihmettelen vaan, että millä rahalla ne niitä ostaa. (Tosin kuultiin jälkeen, että Hangzhoussa on melko äveriästä porukkaa). Tuli vähän jano siinä kierrellessä ja ostin hedelmäjuoman, grape juice. Satuin katsomaan tiskin suuntaan kun sitä valmistettiin ja huomasin myyjän lorauttavan vettä mehuun suoraan hanasta! Jaiks! Siinä mehua maistellessa tajusin, että sehän oli tehty pelkistä jääpaloista ja mistäköhän vesi jääpaloihin on hankittu, tuskin Eviania...se siitä juicesta sitten.

Illalla valitsemme ravintolan Lonely Planetin suositusten mukaan ja melko onnistunut valinta olikin. Ravintola oli kolmikerroksinen atrium ja saimme pöydän ylimmästä kerroksesta. Tällä kertaa rohkenimme tilata kalaa, jota niin usein olimme katselleet. Kalathan tulee, kuten kaikki muukin yleensä, kokonaisina eli perkaus jää ruokailijalle. Siinä niitä sitten pötkötteli lautasella, kaksi valkolihaista kalaa kastikkeen peitossa osittain. Maku ihan hyvä, tosin hermo meinas mennä siihen piikkien määrään. Kala oli nimetty West Laken fisuksi ja kun seuravana päivänä näki järven vedenlaadun päivänvalossa, heräsi mielenkiintoisia kysymyksiä...Kalan lisäksi tilasimme myös kiinalaiseen tapaan viittä kuutta muuta lajia, joten nälkä ei jäänyt. Yleensä tilataan pöytä täyteen ruokia, joista kaikki syö ja ainahan niistä jää syömättä, mutta sehän on vaan kohteliasta. (siinä vaiheessa ei voi ajatella maailman nälänhätää..)

Illallisen jälkeen kiertelimme kauniisti valaistua järveä, eikä muuten tarvinnut kiertää yksin, vaikka ei pitäisi olla edes kiinalaisten lomaika. Järven tunnelmaan oli todella panostettu ja kaikki oli hienosti suunniteltu ja toteutettu sekä pysynyt myös yllättävän puhtaana. Kiinalaiset ovat aika suttuista kansaa, mutta olemme huomanneet, että sen minkä he haluavat pysyvän hyvänä, se myös pysyy, ei roskan roskaa missään. (vertailuna esim. jokin peruskatu, jossa voit saat ravintolan pesuvedet varpaillesi ohikävellessäsi..)

Seuraava päivä alkoikin kiinalaisella aamiaisella, joka tosin omalla kohdallani rajoittui vaaleaan leipään ja melooniin monien kokeilujenkin jälkeen. Aamiainen oli erittöin runsas ja ilmeisen hyvä kiinalaisten mielestä. Siellä ne pistelivät valtavia ruokalautasellisia paistettua nuudelia, sianmaksaa, erilaisia marinoituja kasviksia jne. Näiden lisäksi jokaisella oli vielä kuppi riisikeitosta sekä lautasellinen erilaisia leipäpullia. Itsekin kokeilin niitä, mutta kokeiluni loppuivat siinä vaiheessa kun pullasta löytyi musta hius! Peter sentään onnistui tilaamaan munakasta. Jaksamme edelleen ihmetellä kiinalaisten syömiä ruokamääriä. Kaikki työssäkäyvät meinaan kertovat tarinoita lounaalta, joissa sirot kiinalaisnaiset syövät kolme kertaa enemmän kuin länsimaiset miehet. Jotain kummaa niiden ruuansulatuksessa täytyy olla, jos tuon aamiaisen jälkeen pistelee vielä jätti lounaan illallisesta puhumattakaan.

Aamiaisen jälkeen alkoikin meikäläisen taksiseikkailut osa kaksi. Pyysin hotellilla pari paikkaa kiinaksi kirjoitettuna sekä kopioita Lonely Planetista. Tarkoitus oli mennä ensin tee museoon. West Laken Longjingin tee on kiinan tunnetuin vihreä tee. Kuikas ollakaan, hotelilla oli ilmeisesti jokin diili tietyn kaupan kanssa ja kuski vei minut kauppaan tee ostoksille. Kun kyselin museosta, tyttö kaupassa sanoi sen sijaistsevan vähän ylempänä vuorella. Ei muuta kuin pyydystämään uutta taksia ja kaupan tätä mukaan kertomaan taksille, että haluan museoon. Taas lupaava alku, kunnes ajellessamme teepensaisen lomassa, kuski alkaa soitella ja pysähdellä ja jossain vaiheessa toteaa, että sorry. Heitämme uukkarin ja lopulta löydämme perille. Tulipahan nähtyä taas maisemia. Se hyvä noissa takseissa on, että vaikka ajavat joskus minne sattuu, aina voi nauttia maisemista. Ihmettelen vaan, miten kuski ei voinut tietää meseota, joka oli parin kilometrin päässä ja kaikkialla oli mielettömästi turisteja. Museo myös mainittiin kaikissa oppaissa.

Museo olikin melkoinen alue, täynnä erilaisia rakennuksia. Kiertelin museossa noin parin sadan alakoululaisryhmän kanssa ja sain mukavasti opastuksen megafonista huudettuna kiinaksi korvanjuureen. Lapset olivat ihania, todella uteliaita ja uskalsivat käyttää joka ainoan englannin sanan, jonka osasivat. Poikkesin vielä teetupaan matkalla alas. Eteeni tuotiin teekuppi ja kasa kuorellisia siemeniä. Odotellessani teelehtien laskeutumista katsoin muilta mallia, eli siemen suuhun ja kuoret räitään lattialle. Tässä tapauksessa lattia oli kyllä maalattia ja teekuppini tyhjeni siinä vaiheessa melko nopeasti kun vapaana juoksevat kanat alkoivat tehdä seuraa pöydän ympärilläni.

Päivällä Peter liittyi seuraan ja jatkoimme järveen tutustumista. Otimme myös veneen ja poikkesimme eri saarissa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka on suomalainen järvimaisema kaunis, niin oli se sitä Läsijärvelläkin. Ilma olikin sitä tuttua, +25 ja aurinkoa aamun sumun hälvettyä. Ennen kotiinlähtöä näimme vielä hienon esityksen vedessä musiikilla höystettynä.

Paluumatka, se kolmetuntia, sujui mukavasti oman kuljettajan matkassa. Joku tuossa kerran totesikin, että on kivaa kun Kiinassa voi käyttää palveluja, olen samaa mieltä. Olihan se vallan toista istua ilmastoidussa autossa turvavöissä kuin liukua taksin takapenkillä puolelta toiselle liikenteen melua kuunnellessa avoimen ikkunan toimiessa ilmastointina. Mukava reissu, mutta oli kiva palata kotiin Shanghaihin!