Iltapäivää taasen täältä valon ja lämmön keskeltä! On ihana herätä aamuisin kun aurinko jo miltei paistaa ja on tosi valoisaa. Tänään on tiistai ja aika lailla on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. (kuva taksin ikkunasta Nanpu sillalta, taustalla näkyy Lupu sillan kaari)
Viikonloppuna olimme kangasmarkkinoilla eli siellä jossa ne puvut ja paidat sitten teetätetään. Valinnanvaraa löytyi, kolme kerrosta pelkkiä räätäleitä ja kymmeniä tuhansia malleja. Täällä tehdään kaikkea mahdollista farkuista verkkarihousuihin, puhumattakaan upeista cashimir takeista ja jopa turkeista. Peter haki teettämänsä paidat ja tuntuivat oikein onnistuneilta. Pää pyörällä ihmettelin kauniita takkeja ja ihania materiaaleja. Hinnat ovat aina neuvoteltavissa, mutta erittäin edullisia. Periaatteena on, mitä enemmän tilaat, sitä paremman hinnan saat neuvoteltua. Vaikeahan siellä oli valita, mutta tilasin lopulta yhden housupuvun, johon tulee myös hame sekä yhden syystakin. Kai täällä joskus ne takkikelitkin alkaa. Saa nähdä mitä tulee, ensi maanantaina mennään katsomaan ja kyllä siinä niin taitaa käydä, että lisätilauksia tulee tehtyä. Tämän kuun 25 päivä kun on ne juhlatkin, jonne toivottiin coctailasua...ja minä kun en mielestäni ole ollut koskaan mikään shoppailija!!Essi, olit oikeassa, vaikkei olisikaan, täällä kyllä saa siihen harrastukseen hyvän koulun...;) Kun nyt otin tuon shoppailun puheeksi, pitäisi kai mainita tässä myös siitä eilisestä "korutaivaasta" jossa poikkesin...Mamma mia mitä ihanuuksia ja iso kiitos mm. suomalaisille lentoemännille, jotka ovat neuvotelleet hinnatkin jo valmiiksi. Ihanaa, ei tarvinnut tinkiä, sai vain valita! Siellä oli todella hyötyä olla suomalaisen näköinen, esimerkiksi eläintarhassa, jossa kävimme sunnuntaina en ollut siitä niinkään varma...Heti kun menin Lindyyn (Lindy pearls & jewelry) ja katsoin yhtä rannekorua, kysyi myyjä minulta olenko Suomesta ja kuulinko paikasta joltakin. Ajattelin, että nopeastipa hän minut tunnisti ja kun kysyin mistä, hän kertoi että teillä kaikilla täällä käyvillä suomalaisilla on samanlainen korusetti (eli hopeinen punottu ketju ja ranneketju) ja kuulemma kasvonpiirteet ovat myös hyvin suomalaiset. Saan siis suomalaisten hinnat, bra! Siellä minulla ei ollut kameraa mukana, harmi. Ensi kerralla sitten myös kamera mukaan. Tämä vierailu ei siis jää viimeiseksi, sen verran upeita korut olivat. Pitihän niille sitten hankkia silkkinen rasiakin..
Matka korukauppaan oli kyllä tähän asti erikoisin taksimatkani. Otin taksin hotellilta ja näytin kortin. Kuski vähän ihmetteli ja lähti kuitenkin ajamaan. Mikäli kuski ei tiedä paikkaa, hän ei yleensä ota kytiin. Kysyin on ok, hän vakuutti, että on. No kuinkas ollakaan, kun ollaan laskeutumassa Nanpu sillan spiraalia, kuski alkaa kesken ajon kysymään jotain, tietysti vain kiinaksi ja samalla katsomaan kädessäni olevaa karttaa. Ne ketkä tietävät Shanghain liikenteen, voivat vain kuvitella, että hetki ei ollut paras mahdollinen. Hetken kuluttua kuski pysähtyy, onneksi ei sentään keskelle kaistaa, mikä sekin olisi mahdollista ja katsoo taas karttaa, korttia, minua ja selittää jotain...matka kuitenkin jatkuu ilman, että kumpikaan ymmärsi sanaakaan toisen puheesta. Kylttien mukaan onneksi aloimme lähestyä oikeaa suuntaa, joten ajattelin, että kaippa se sitten tietää minne ajaa. Hetken kuluttua kuski alkoi hokea minulle yhtä sanaa ja näyttää peukkua ylöspäin..mitä nyt taas, ajattelin, kunnes tajusin hänen tarkoittavan kaunista! Loistavaa, alkoi olla suht epämukava olo, oltiin ajeltukin siinä jo jonkin aikaa. Hetken kuluttua kuski tökkäsi minua kylkeen ja näytti, että hymyile. Olin ilmeisesti ollut suht järkyttyneen näköinen tutkiessani karttaa ja miettiessäni minne päädyn. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin perille ja kuski koitti ilmeisesti olla vaan ystävällinen. Yleensä kuskit eivät juuri juttele tai jos juttelevat, eivät ainakaan englanniksi. Shanghaissa on yleisesti tosi turvallista kaikkialla, en ole kuullut keneltäkään, että koskaan olisi mitään sattunut. Myös taksit ovat turvallisia, myös blondeille;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti