Tänään kierrellessäni kauppoja uusien sandaalien perässä, aloin tosissani miettiä suutarivaihtoehtoa. Paras ominaisuushan näissä ääreist arvokkaissa sandaaleissa oli ehdottomasti koko! Toinen melko mukava ominaisuus oli se, että ne hiersi vain vähän, kävelymukavuudesta ei varmaan kannata mainita mitään...
Monet kegät kun noissa paikallisten katukaupoissa maksaa alle kympin, niin ajattelin ettei se suutarikaan kovin montaa rembulaa voi kyniä korjauksesta. Päätin kokeilla meidän kulmilla yhtä suutarisetää heti kotiin päästyäni.
Arvatkaapas, kyllä tuli kengät kuntoon ja konkreettisesti samalta istumalta. Menin ukkelin luo ja näytin kenkiä. Tarkoitus oli kysyä mitä kunnostus maksaa, mutta ukko näytti mulle matalaa violettia kangastuolia, että istu ja alkoi heti hommiin. No siinä meikä sitten istuu, kadunreunalla ja katsoo kun korkoja liimaillaan. Samaan aikaan kun itse katson suutaria, ympärille alkaa kerääntyä kaikenlaista kadunmiestä katsomaan valkonaamaa. Siinä sitten hetken istuskelllaan ja ihmetellään toisiamme, niin tulevat kengät kuntoon ja hintapyyntö 10 rembulaa eli 1 euro. En alkanut tällä kertaa tinkaamaan hinnasta, vaan lähdin tyytyväisenä kotiin:). Tein uuden reissun vielä samana iltana, Peterin kenkiin tehtiin uudet korot myöskin, nyt oli enemmän pinta-alaa ja meni 2 euroa. Hyvät tuli molemmista, eli jopa 4 euron sandaaleja kannattaa siis korjata! Täytyy kyllä tunnustaa, että sattui tuossa tarttumaan mukaan yksi päivä myös toiset sandaalit, tosin varmuutta ei ole, voiko niillä kävellä. Peter kommentoikin, että onhan noi hienot, mutta hän vaan ihmettelee, että miten niitä voi muka käyttää. Niissä on joka tapauksessa hienot perhoset, joten eikös vaan tytöt, että se riittää kenkäostoksen perusteeksi?! (kuvassa Peterin kenkä käsittelyssä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti